Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mä olen säälittävä lusmuäiti.

Vierailija
28.07.2006 |

Mä en tajua mikä mua vaivaa!! Tuntuu että kaikki muut on niin pirteitä, jaksavia, onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Kyllä mäkin oon ihan onnellinen ja tyytyväinen, vaikka välillä kapinoinkin kiukunkyynelet silmissä miten elämä muuttui kuin sai lapsen...



No, joka tapauksessa. Mulla on vain yksi lapsi (2v) ja saan todella paljon apua isovanhemmilta. Silti usein ruikutan ja valitan ja elämä tuntuu raskaalta... No, tietysti on parempiakin jaksoja mutta joka tapauksessa....

Ja toiset ne jaksaa porskuttaa hymysuin useammankin lapsen kanssa vaikka ei olis apuvoimia paljon yhtään. En käsitä!! Musta ei olis siihen ikinä :,(

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
28.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen kai niin patalaiska. Ihan kauhistuttaa katsoa kaverin perheen meininkiä, lapset ovat n. vuodn ikäerolla. En jaksaisi sitten millään.



Itse olen tehnyt lapset kymmenen vuoden välillä ja se nyt jotenkin menee. Mutta kovasti odotan aikaa kun lapset ovat maailmalla...

Vierailija
2/5 |
28.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja kun kaikki on kiinni kuitenkin omasta itsestä lopulta, mieti, haluatko todella olla se lösö vai olla tyytyväinen itseesi ja hymyillä peilikuvallesi. Älä ole liian vaativa itsellesi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
28.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitten tajusin että se vie mihinkään. En osannut nauttia vauva-ajasta kun ajattelin koko ajan vain sitä omaa menetettyä aikaa ja elämäni raskautta ja yksitoikkoisuutta. Sitten vaan otin itseäni niskasta kiinni ja ajattelin että lapsi on niin (nyt niitä kyllä on jo 2) pieni niiiiiin vähän aikaa, että kohta se jo juoksee hoitajan syliin ja vilkuttaa äidille että hei hei. Sain tarmoa panostaa lapsen kanssa olemiseen arkena ja tehtiinkin kaikkea kivaa päivittäin. ILMAN SUORITUSPAINEITA! Etsi sellaisia (mamma)ystäviä joille sinun ei tarvitse osoittaa, montako yötä olet valvonut tai pullaa leiponut tällä viikolla.

Vierailija
4/5 |
28.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo, tulee tosiaan otettua joskus hirveitä paineita kotihommista! Tiedostan sen itsekin, mutta en voi sille oikein mitään - tai voin, mutta en saa sitä kokonaan nitistetyksi. Olen kai täydellisyyden tavoittelija.



Toinen juttu, mistä otan paineita, on lapsen hoito ja kasvatus. Olen aika lyhytpinnainen ja yritän hillitä itseäni ja olla erilainen kun olen ja siitä ne hermot vasta kärsiikin! Huoh, kiva kun sain purkautua tänne. Tuntuu vaan että tälläkin palstalla kaikki ovat niin kärsivällisiä ja aikuismaisia aina... ja mä oon tällanen hermokimppu :(

Vierailija
5/5 |
28.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo juuri rassaa hermoja kun yrittää pitää elämän entisellään vaikka on tullut lapsi taloon. Pitää vaan hyväksyä että koti ei ole yhtä järjestyksessä enää, omaa aikaa ei ole niin paljon, toisen tarpeet menee aina omien edelle, lämmintä ruokaa ei aina ehdi syömään,

vessassa ei saa käydä enää yksin, parisuhdekkaan ei ole entisellään ym. ym. Yritä etsiä arjesta kaikkea kivaa, mieti olisiko jokin asia kuitenkin nyt paremmin kuin ennen. Siivota ehdit tiukkapipoisesti ehdit sittenkin kun lapset on isoja, panosta nyt lapseesi.



Ja tiedoksi vaan että ne äidit jotka vaikuttaa kovin " päteviltä" painivat ehkä ihan samojen ajatusten kanssa kuin sinä! Kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Meilläkin on aika kaaos yleensä kotona, mutta kun vieraita tulee siivotaan ja leivotaan --> jotkut varmaan luulee että meillä aina paikat loistaa ja lämmin pulla tuoksuu :).

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kolme kuusi