Uskonnottomat: Jos puolisosi kääntyisi uskoon niin ottaisitko eron?

Mies on järkimies, joten tässä talossa kenestäkään ei tule uskonnollinen. 

Ottaisin eron, jos kääntyisi uskoon.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 12:04"]

Ollaanko me ateistit todella näin ahdasmielisiä ja sallimattomia. Minä oon aina ollut kateellinen uskoville, koska heillä on hädän hetkellä tuki ja turva uskossaan ja jumalassaan.

Ymmärrän siis ap:n pointin, eli mielestäni ihminen muuttuu toiseksi tullessaan uskoon. Sikäli siis parisuhdekin täytyy katsoa uusiksi.

Ei uskossa oleva silti välttämättä ole mikään sinisilmäinen paasaava idiootti. Tosi ikävää lukea että te kanssa-uskottomat olette sitä mieltä. Kiihkoilijoita löytyy taas kerran näköjään molemmilta puolin mielipiteiden raja-aitaa.

[/quote]Minua kyllä enemmänkin säälittää sellaiset jotka luulee että heillä on jumala tai enkeli suojelemassa heitä. Sitten kun tuo suojelu pettää ja sattuu jotain ikävää, niin ajatellaan vielä että se oli ansaittua ja sillä on tarkoitus. Sanokaapa mikä on tarkoitus sillä että joukko miehiä raiskaa teinitytyön hengiltä ja miksi teidän kaikkivoipajumala sallii sellaista tapahuvan?

Jos joku saa hyvän olon rukoilemisesta niin eikö se ole vain hyvä juttu? Mikä siinä jumalaan/jumaliin uskomisessa voi häiritä, jos uskova ei yritä käännyttää ja kohtelee toisia hyvin? Ihan periaatteessa hirveää vai?

En todellakaan jättäisi miestäni uskoon tulon takia. Hän on ihminen, joka ei muutenkaan tuputa mielipiteitään ja osaa kunnioittaa erilaisia ajatusmaailmoita ja olisi suurella todennäköisyydellä samanlainen uskossakin.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 10:58"]

Jos joku saa hyvän olon rukoilemisesta niin eikö se ole vain hyvä juttu? Mikä siinä jumalaan/jumaliin uskomisessa voi häiritä, jos uskova ei yritä käännyttää ja kohtelee toisia hyvin? Ihan periaatteessa hirveää vai?

[/quote]

Miten suhtautusit siihen, että miehesi uskoisi ihan vakavasti hamamskeijuun, joulupukkiin ja pääsiäispupuun, palvoisi näitä olentoja ja hengailisi toisten samanmielisten kanssa? Pystyisitkö kunnioittamaan tällaista ihmistä ja luottamaan hänen arvostelukykyynsä?

Uskonnollisuus on fantasiointia, joka on saavuttanut suosiossa kriittisen massan.

Sekä 'taivas' että 'helvetti' on maan päällä. Täällä simulaatiossa me pelaillaan aikamme, kukin omilla asetuksillamme, ja joskus aina bugi iskee niin että järkeväkin yksilö voi tulla vaikkapa uskoon tai sijoittaa koko omaisuutensa ponzi-huijaukseen. Eri elämänkatsomukset ovat tässä sopassa aika pieni asia.

Jättäisin. Olemme molemmat tieteentekijöitä ja puhumme kotona paljon syvällisiä. Jos kumppanini näkemys maailmasta muuttuisi noin perustavanlaatuisesti, en pystyisi enää keskustelemaan hänen kanssaan. Se nyt vielä menee, jos puhutaan jostain alullepanevasta voimasta, jota ihminen ei ole vielä tunnistanut. Koska se on todennäköisesti kuitenkin täysin luonnollinen ilmiö, josta vaan johdetaan uusi fysiikan laki.

Mutta jos mies alkaisi uskoa jumalaan, joka on jonkinlainen persoona ja joka on suunnitellut tämän maailman, kyttää meitä yläilmoista ja tervehtii meitä kuoleman jälkeen... niin kyllä menis vaihtoon se mies. Se olis jo liian iso muutos maailmankatsomuksessa.

Minä voisin ihan hyvin olla yhdessä sellaisen uskovan kanssa, joka elää ja antaa toisten elää. Mutta miehelläni on tapana höyrähtää kaikkiin asioihin joista kiinnostuu! Voin kuvitella että hänestä tulisi sietämätön uskova. Tähän mennessä höyrähtämiset ovat olleet vaarattomampia. Persoonallisuuskysymys!

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 10:58"]

Jos joku saa hyvän olon rukoilemisesta niin eikö se ole vain hyvä juttu? Mikä siinä jumalaan/jumaliin uskomisessa voi häiritä, jos uskova ei yritä käännyttää ja kohtelee toisia hyvin? Ihan periaatteessa hirveää vai?

[/quote]

Miten suhtautusit siihen, että miehesi uskoisi ihan vakavasti hamamskeijuun, joulupukkiin ja pääsiäispupuun, palvoisi näitä olentoja ja hengailisi toisten samanmielisten kanssa? Pystyisitkö kunnioittamaan tällaista ihmistä ja luottamaan hänen arvostelukykyynsä?

Uskonnollisuus on fantasiointia, joka on saavuttanut suosiossa kriittisen massan.

[/quote]

Minä en ihan rinnastaisi jumaluskoja pääsiäispupuun, mutta toki sinä saat niin tehdä. Minä en oikeasti käsitä miten jotkut pitävät uskovaisia jonain harmaana massana sillä he ovat kaikki yksilötä. Mukaan mahtuu ääripään edustajia, mutta yhtälailla heissä on empaattisia ja älykkäitä ihmisiä. Voit omalla kohdallasi miettiä jotain henkilöä, jota arvostat ja kunniotat suunnattomasti ja sitten miettiä muuttuisiko käsityksesi hänestä aivan täysin, koska hän uskoo jumalaan/jumaliin? Viekö se usko mennessään kaiken sen mitä arvostit?

Monille uskovaisille tiede ja jumala on täysin mahdollista sovittaa omaan maailmankuvaan. Onhan meillä uskovia tiedemiehiäkin. Jumala on se mikä on olemassa tämän meidän todellisuudemme ulkopuolella. Miten elämä sai alkunsa ja mitä oli ennen alkuräjähdystä ovat kysymyksiä joihin kellään ei ole esittää mitään oikeita vastauksia. Jos joku uskoo, että elämme simulaatiossa tai jos joku uskoo jumaliin niin aivan sama minulle enkä todellakaan olisi yksilöitä pitämässä hulluina tuollaisten asioiden takia.

Riippuu täysin uskon laadusta. Käsittääkseni vaimo uskoo jollain tasolla Jumalaan kaiken takana, mutta se ei juuri ilmene hänen elämässään. Se on OK, mutta sellaiset uskonnollisuuden muodot, jotka vaativat ajan, rahan ja muiden resurssien uhraamista, tuottaisivat minulle nopeasti valtavaa ärtymystä.

hop

Muuten saa uskoa mihin tykkää, mutta siinä vaiheessa, kun puolisoiden budjetista ensimmäinen euro kilahtaa jonkun uskonnollisen yhteisön kassaan, on viisainta erottaa ne kahdeksi erilliseksi budjetiksi/taloudeksi.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 11:31"]

 Viekö se usko mennessään kaiken sen mitä arvostit?

[/quote]Ei, mutta se tuo mukanaan ominaisuuden, jota en voi millään tavalla arvostaa. Ei se ystävyyttä välttämättä pilaisi, mutta parisuhteelta ja elämänkumppanuudelta edellytän vähän enemmän. Uskonnollisuus, järjen ja kirkkaan ajattelun hylkääminen, ei ole sellainen ominaisuus, jota voisin puolisossani sietää.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 11:08"]

Jättäisin. Olemme molemmat tieteentekijöitä ja puhumme kotona paljon syvällisiä. Jos kumppanini näkemys maailmasta muuttuisi noin perustavanlaatuisesti, en pystyisi enää keskustelemaan hänen kanssaan. Se nyt vielä menee, jos puhutaan jostain alullepanevasta voimasta, jota ihminen ei ole vielä tunnistanut. Koska se on todennäköisesti kuitenkin täysin luonnollinen ilmiö, josta vaan johdetaan uusi fysiikan laki.

Mutta jos mies alkaisi uskoa jumalaan, joka on jonkinlainen persoona ja joka on suunnitellut tämän maailman, kyttää meitä yläilmoista ja tervehtii meitä kuoleman jälkeen... niin kyllä menis vaihtoon se mies. Se olis jo liian iso muutos maailmankatsomuksessa.

[/quote]

Olen syvästi uskovainen/hengellinen mutta maailmankuvani on melkein tismalleen sellainen kuin kuvailet ensimmäisessä kappaleessa. Tunnen muutamia aktiivisia kristittyä, eikä heistä kukaan usko Jumalan olevan persoona, saatika sitten partasuinen heppu tai muu satuolento.

Kärjistää tietenkin saa, mutta eivät uskovaiset niin tyhmiä ole, kuin millaiseksi ateisti heidät mieltää.

Käsittämätöntä tämä järjetön vihamielisyys uskovaisia kohtaan. Uskovaisia ihmisiä on maailmassa miljardeja, jokainen heistä on omanlaisensa yksilö, mutta silti pelkän uskonnollisuuden tai uskomisen takia olette luokittelemassa heidät idiooteiksi, ihmisiksi jotka eivät ansaitse kunnioitusta? Ihan käsittämätöntä.

No en tietenkään eroaisi, kai sitä nyt jokainen saa uskoa mihin tahtoo. Itse asiassa en tiedä uskooko puolisoni Jumalaan, en ole koskaan kysynyt.

Riippuu toki uskon tasosta. Jos se ei juuri poikkeaisi normin luterilaisen tapuskovaisuudesta, eli että pitäisi sen omana tietonaan, eikä alkaisi julistamaan, niin saattaisin sen hyväksyä, toki ainakin alkuun tarkkailisin tilannetta herkeämättä silmä kovana. Mutta jos hurahtaisi johonkin lahkoon, niin erohan olisi väistämätön, eikä pelkästään minun halustani, vaan lahkohan määräisi välittömästi katkaisemaan kaikki suhteensa meihin "jumalattomiin".

Vastaavia tapauksia on nähty useita. Aikoinaan entinen työkaverini oli oikein televisiossakin kertomassa, kuinka hänen vaimonsa hurahti ykskaks uskoon ja häneltä kiellettiin kaikki kontaktit vaimoonsa ja vaimolta vastaavasti häneen. Kaikki asiat olivat auki, koska kontaktia ei saanut. Kaveri oli aiemmin erittäin rempseä, leppoinen ja huumorintajuinen, mutta kyllä siinä rempseämpikin ihminen hämmentyy täysin, kun yhtäkkiä vedetään matto alta.

musta tilanne riippuisi ihan siitä, mihin uskoon kääntyisi ja kuinka "hartaasti". joku mumistu "ehkä joku jumala onkin olemassa" on eri asia kuin se että aletaan käymään moskeijassa...      islamin suhteen saisinkin slaagin koska mieheni on muslimimaasta mutta hänen perheensä ei ole ole käytännössä uskovainen, ja mieheni on ollut aikuisikänsä tiukka ateisti. jos se yhtäkkiä keksisi allahiin alkaa uskoa niin voi hyvää päivää, se olisi pettymys. tuntuu että ne jotka islamin löytää myöhemmällä iällä (me ei olla mitään nuoria enää) alkaa sitten uskomaan ihan toden teolla, eli tuskin jäisi huomaamatta arjessa. mutat turha spekuloida.

oma isäni kääntyi aikuisena sellaiseen aika hardcode evankelilaiseen lahkoon ja siinä meni lapsuus jeesus-lauluja laulaessa, rokkikasetit meni mulla bänniin jne. se oli ihan mahdotonta sekin.

agnostismin hyväksyisin, mutta koska kokemukseni uskovaisista on niin nihkeitä ja näen uskonnon logiikan vastaisena, en usko että nielisin jos mies kääntyisi. se alkaisi näkyä arjessa kuitenkin, eli ei ole vain periaatepäätös.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 11:03"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 10:57"]

todennäköisesti ero tulisi jossain vaiheessa. Uskoon hurahtaneet harvemmin pitävät mölyt mahassaan vaan kokevat tarvetta saada läheisensä käännytettyä. Ja se on raskasta!

[/quote]

Ei pidä paikkaansa ainakaan tavallisten ev-lut uskovien kohdalla. Eivät yleensä yritä kyllä ketään käännyttää, vaikka toki jokainen uskovainen mielellään kertoo uskosta jos joku on siitä kiinnostunut. 

[/quote]

suomalaiseen evlutvaltionkirkkolaisuuteen ja körttiläisyyteen kuuluu ajatus siitä, että ei kovinkaan raflaavasti yritetä käännyttää toisia.

Mitä karismaattisempi seurakunta (city, helluntai, ym) sitä innokkaampaa sanomanvientiä.

Luthersäätiöläiset on kaikkein jäykimpiä.

Jos puoliso rupeaisi harhaiseksi (uskomaan satuolentoihin yms), niin olisin pikimmiten yhteydessä terveydenhuollon ammattilaisiin ja poliisiin.

Uskoisin, että erot elämänkatsomuksessa kasvaisivat niin suuriksi, että ero olisi edessä. Mutta spekulointiahan tämä tietysti on.