Hyvä kielipää, hyvä matikkapää sekä musikaalisesti lahjakas
Mitä ajattelet henkilöstä, jolla on nämä kolme lahjakkuutta?
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 21:53"]
Sehän on minun poikani!
[/quote]Minkä ikäinen hän on?
Toivottavasti elää elämänsä onnellisena. Siinä se ensimmäinen ajatus.
Seuraavaksi ajattelinkin jo itseäni kun ei ole kielipäätä ja musiikista en ymmärrä yhtikäs mitään. Vähän parempi kielipää helpottaisi elämääni kun ei mene viidessä vieraskielisessä virkkeessä kolmea tuntia että saan ne käännettyä.
Sitten taas siirryin ensimmäiseen ajatukseen ja toivoin että tuollaisella jolla on mistä valita ei tule painostusta vaan saisi ihan itse nauttia lahjakkuudestaan ja ryhtyä vaikka kokiksi jos siinä ammatissa tulee onnelliseksi.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 21:53"]
Sehän on minun poikani!
[/quote]
Minunpas!
Eikö nuo yleensä ole yhdessä? Olen sitä mieltä, että monen lahjakkuus olisi paremmin tullut esille eri aloilla, jos heille ja heidän kanssaan olisi jo kohdusta saakka laulettu. loruteltu, soitettu esim. rytmisoittimia, kunneltu erilaista musiikkia, harjoiteltu erilaisia rytmejä esim. tanssin keinoin.
Musiikki ja lauluhan auttavat kielen oppimiseen ja kielen rakenteiden huomaamiseen. Samoin matematiikka kehittää ongelmanratkaisualuetta aivoissa (matematiikka). Musiikin rytmisyys auttaa ymmärtämään matematiikan "rytmejä".
Tissit? Peppu? Hoikka? Naama? Hymyileekö? Iloinen? Mukava?
Siinä nyt muutama asia, jotka naisessa ovat tärkeämpiä kuin joku kielipää. Mukavaa, jos latinan opinnot sujuvat sutjakkaasti, mutta minua se ei pahemmin liikuta.
Tai minä. Puhun sujuvasti seitsemää eri kieltä, pitkä matematiikka, fysiikka ja kemia L ilman ponnisteluja, absoluttinen sävelkorva ja soitan kolmea instrumenttia hyvin. Pikanttina kuriositeettina vielä, että äo on yli 150.
Kuulostaapa hienolta kirjoitettuna :D. Hassua sinänsä, että teen töitä matalapalkka-alalla, en ole käynyt mitään korkeakoulua, vaikka tarkoituksena on hakea vuosi toisensa jälkeen. En vain osaa päättää mitä haluaisin tehdä. Olen kuitenkin jo kohta kolmekymmentä.
Painostus lapsena ja nuorena oli vanhempien (ja oikeastaan kaikkien) taholta kamalaa, 10- oli epänonnistuminen, josta rangaistiin. En kestänyt enää lukion jälkeen paineita vaan hakeuduin suoraan töihin, sinne minne pääsin.
Omia lapsiani ei tulla painostamaan mihinkään, heitä tullaan toki tukemaan koulunkäynnissä kotoa, mutta yhdessä tekemällä, ei painostamalla.
Vastauksena kysymykseen, ajattelen ensin, että onkohan henkilö itse tyytyväinen ominaisuuksistaan, toivottavasti häntä ei ajettu loppuun ja toivottavasti hän tiesi jo varhain, mitä halusi tehdä.
Mikäli lapsella resursseja niin voi innostaa ja kannustaa. Ei pidä myöskään antaa lapsen alisuoritua.
En kummempia. Sehän olen minä. Koulu oli helppoa, musikaalisuudesta on ollut paljon iloa. Siinä se. Minua ei painostettu, mutta en myöskään ole kunnianhimoinen joten ihmeempää "hyötyä" noista ominaisuuksista ei ole mulle ollut.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 22:11"]
En kummempia. Sehän olen minä. Koulu oli helppoa, musikaalisuudesta on ollut paljon iloa. Siinä se. Minua ei painostettu, mutta en myöskään ole kunnianhimoinen joten ihmeempää "hyötyä" noista ominaisuuksista ei ole mulle ollut.
[/quote]
Niinpä, tätä juuri tarkoitin.
t. 7
Ajattelen niistä samaa, kuin muistakin lahjakkuuden lajeista. Hienoa, että lahjakkaita on! Erityisluokanopettajana olen alkanut arvostaa pienempääkin lahjukkuutta kuin akateemiset taidot ja taiteet ja urheilu. Mutta (kuten kaikki tietävät) jokaiselta ihmiseltä löytyy kolme lahjakkuutta.
Ap:n luettelemat lahjakkuudet helpottavat kantajansa elämää uravalinnoissa ja opiskelussa. Musiikki toimii terapiakeinona, hän voi olla myös hyvin onnenllinen.
Toivottavasti kukaan ei silti mittaa ihmisarvoa näillä.
Tyttärentytär 12v. Menestyy koulussa hyvin, omistaa absoluuttisen sävelkorvan, laulaa virheettomästi, piirtää erittäin hyvin, luontojaan kolmiulotteisesti osaa siis piirtää, en muista termiä, soittaa viulua hyvin, ratsastaa taitavasti ja ennenkaikkea on ihana tyttö. Onneksi vielä lapsi, siis hyvässä mielessä. Rauhallinen ja iloinen, kullannuppu. Ja vaatimaton, ystäviään kohtaan huolehtevainen.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 22:18"]
Tyttärentytär 12v. Menestyy koulussa hyvin, omistaa absoluuttisen sävelkorvan, laulaa virheettomästi, piirtää erittäin hyvin, luontojaan kolmiulotteisesti osaa siis piirtää, en muista termiä, soittaa viulua hyvin, ratsastaa taitavasti ja ennenkaikkea on ihana tyttö. Onneksi vielä lapsi, siis hyvässä mielessä. Rauhallinen ja iloinen, kullannuppu. Ja vaatimaton, ystäviään kohtaan huolehtevainen.
[/quote]
Joojoo, kaikkien tyttäret ja tyttärentyttäret on huippulahjakkaita. Mutta miten se ulkonäkö?
Mun poikahan se siinä. Matikka 10 (lukion laaja), fysiikka 10, kemia 10, biologia 10, äidinkieli 10, englanti 10. Omaa absoluuttisen sävelkorvan ja täydellisen rytmitajun, soittaa rumpuja, kitaraa ja koskettimia. Mutta on lisäksi erittäin hyvä piirtämään, liikunnallinen ja todella kätevä käsistään ja osaa tehdä tietokoneella vaikka mitä, enemmän kuin isänsä, joka on alan ammattilainen. Eikä tässä vielä kaikki: on fiksu, kohtelias, osaa jutella kaikkien kanssa, pitkä ja komea. Oikeasti tuntuu, että hän oppii ihan mitä vain ja todella helposti.
Ellei hänessä olisi niin paljon minun näköäni, epäilisin, että hän on vaihtunut synnärillä ;)
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 22:02"]
Tissit? Peppu? Hoikka? Naama? Hymyileekö? Iloinen? Mukava?
Siinä nyt muutama asia, jotka naisessa ovat tärkeämpiä kuin joku kielipää. Mukavaa, jos latinan opinnot sujuvat sutjakkaasti, mutta minua se ei pahemmin liikuta.
[/quote]
Onneksi mielipiteesi eivät liikuta kuin toisia sovinisteja.
Miten olette testanneet nämä absoluuttiset sävelkorvat? Hieman epäilyttää kyllä...
Itselläni on niin, että jos joku soittaa esim. pianolla yksittäisiä ääniä, niin osaan nimetä ne. Samoin simppeleistä biiseistä tunnistan sävellajit ja soinnut, jos kuulen vaikka radiosta. Ja kun kuuntelen laulua, hahmotan koko ajan missä sävelissä melodia kulkee. Mutta en juurikaan kehuskele absoluuttisella sävelkorvalla, koska ei se mun korva ihan joka tilanteessa toimi, esim. hyvin korkeita tai matalia ääniä en tunnista oikein, enkä pianostakaan kaikkia mustia koskettimia.
Minulla oli luokkakaverina kaksoset, joilla oli nuo, ja lisäksi olivat liikunnallisesti lahjakkaita ja yleensäkin 10 oppilaita. Tulivat vielä rikkaasta perheestä. Olimme hyviä kavereita, kivoja likkoja.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 22:25"]Mun poikahan se siinä. Matikka 10 (lukion laaja), fysiikka 10, kemia 10, biologia 10, äidinkieli 10, englanti 10. Omaa absoluuttisen sävelkorvan ja täydellisen rytmitajun, soittaa rumpuja, kitaraa ja koskettimia. Mutta on lisäksi erittäin hyvä piirtämään, liikunnallinen ja todella kätevä käsistään ja osaa tehdä tietokoneella vaikka mitä, enemmän kuin isänsä, joka on alan ammattilainen. Eikä tässä vielä kaikki: on fiksu, kohtelias, osaa jutella kaikkien kanssa, pitkä ja komea. Oikeasti tuntuu, että hän oppii ihan mitä vain ja todella helposti.
Ellei hänessä olisi niin paljon minun näköäni, epäilisin, että hän on vaihtunut synnärillä ;)
[/quote]
Yllättävän monella av mamman jälkeläisellä kuulostaa olevan absoluuttinen sävelkorva. Aika yllättävää, sillä ilmiö on harvinainen ja vain noin 1/10000 ihmisestä on se. En lähtisi pätemään kyseisellä ominaisuudella, ennenkuin asia on tutkittu. Olen elämäni aikana tavannut vain yhden absoluuttisen sävelkorvan omistavan ihmisen. Hän todellakin pystyi laulamaan pyydetyt taajuudet hetken pohtimisen jälkeen.
Juu, ei ole sen kummemmin pojan sävelkorvaa tutkittu, tuon on vaan hänen musiikinopettajansa ja musiikkiopiston soitonopettajat sanoneet. Miehelläni, siis pojan isällä on myös absoluuttinen sävelkorva ja hänellä se on jopa tutkittu että näin on. Hän harrastaakin laulua. Että se on kyllä isältä periytynyt. Enemmän ihmettelen pojan matemaattista lahjakkuutta, itse olen ihan onneton matikassa, isänsä kasin tasoa. Poika itse on sitä mieltä, ettei edes ole matemaattisesti lahjakas, vaan vain kovasti opiskellut ja harjoitellut. (Katsoo netistä yliopistojen luentoja)
Sehän on minun poikani!