"Koko maailma suree Diego Maradonaa"
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
ja lässyn lässyn joka lehdessä. Yhtä huumeita käyttävää 30 vuotta sitten menestynyttä potkupalloillijaa nyt pitäsi surra koko maailman. Hieman rajaa. Omaiset surevat, ehkä, mutta muulle maailmalle nyt ei luulisi olevan kovinkaan suuri menetys muutenkaan. Ihmisiä syntyy ja kuolee joka päivä.
Nämä urheiluhullut nyt ovat muutenkin ihme idoleihiinsa sokaistuneita sekoja.
Minusta on toisaalta kiva, että urheilijoita kunnoitetaan heidän kuoltuaan vaikka urasta olisikin pitkä aika, toki, olisi vielä kivempi, että se kunnioittaminen tapahtuisi vielä urheilijoiden eläessäänkin.
Vaikuttaisi nimittäin olevan aika yleistä, että kun nämä tähdet hiipuvat ja menettävät sen mistä heitä fanitetaan, niin heistä tulee yleisen pilkan kohteita, kun pää ei kestä tällaista muutosta, esim. Matti Nykänen jolle kaikki naureskeli HÄNEN ELÄESSÄÄN ja ilmeisesti tämä nyt kuollut on ihan saman kohtalon kokenut.
Kumpa ihmiset opettilisi käyttäytymään muulloinkin kuin henkilön kuollessa, kun hän ei ole sitä kunnioitusta enää näkemässä ja kokemassa, aika hyödytöntä mielestäni siinä vaiheessa, jopa tekopyhääkin. (kunnioittaa voisi esim. niin, ettei julkaistaisi mitään kännivideoita missä henkilö näyttää pers ettään kameralle).
Vierailija kirjoitti:
En sure, minun maailmassani ei ole merkityksellinen henkilö, enkä ole itseasiassa edes tutustunut tämän ihmisen historiaan lainkaan (kun en seuraa urheilua), ilmeisesti joku jalkapalloilija. Uutisista päätellen kuitenkin hyvin merkityksellinen henkilö, kun jokaisen lehden etusivu täynnä artikkeleita hänestä.
Ja silti avasit ketjun, päätit tuntea ylemmyyttä ja näpytellä näppärän alentavan tekstin.
Hyvä Sinä. Sinulle täysin merkityksetön henkilö. Sinä joka et seuraa urheilua. The Sinä.
Ei sureta yksi lajinsa ikoneista jota puoli maapalloa palvoo edelleen. Kun oli n arkki, juoppo, ei tunneta henkilökohtaisesti. Mutta musta mies asfaltilla crackpäissään vie tytöt surusta raiteiltaan. Jep, joku täällä puhui tekopyhyydestä....
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä nyt vaan on tapana kuolla joskus.
Miksi sitä pitäisi erityisesti surra?
'Tapana' se vain tapaa olla tavan kerralla tappava tapa...
Vierailija kirjoitti:
Ei sureta yksi lajinsa ikoneista jota puoli maapalloa palvoo edelleen. Kun oli n arkki, juoppo, ei tunneta henkilökohtaisesti. Mutta musta mies asfaltilla crackpäissään vie tytöt surusta raiteiltaan. Jep, joku täällä puhui tekopyhyydestä....
Suomessa on käytöstavat huonontuneet todella paljon. Kotikasvatus on ollut kehnoa tai täysin mielenvikaista näiden ihmisten lapsuudessa.
Nimitellään narkeiksi, nisteiksi vanhoja arvostettuja henkilöitä.
Vanhempien kunnioitus on kadonnut.
Se että jos on hankkinut yksilönvapaudet menestymällä ja tulemalla maailmalla merkittäväksi henkilöksi, niin kehdataan nimitellä nistiksi.
Hän kuitenkin elätti itsensä ja hoiti omat haittansa omasta tilipussista.
Hän ei kirjoitellut netissä muiden rahoilla vanhemmista ihmisistä pahaa ja haukkunut ketään narkkariksi. Jos olisi niin tehnyt, niin olisi maksanut omista rahoistaan korvauksia kunnianloukkauksesta.
Jotain kunnioituista vainajia kohtaan!
Ei huumeiden käyttö tee kenestäkään sellaista että pitää alkaa huutamaan laumassa kuin pahaiset hyenaat ja alentaa tämä. Etenkin nyt kun henkilö on kuollut.
Eikö teille kotona ole opetettu yhtään mitään tapoja?
Tätä samaa sikailua oli kannapista koskevassa keskustelussa, jossa suomalainen eläkeläinen paljasti oman suhteensa kannapikseen. Siitä sitten saatiin heti syy hyökätä henkilöä kohtaan.
Ei päihteen käyttö ole mikään syy yleiseen kiusaamiseen tai nimittelyyn.
Hyypiöt jotka Maradonaa haukkuu, eivät kykene sivistyneeseen keskusteluun.
Kun tässä aamulla kuulin uutisesta, niin katselimpa kahvitunnilla työkavereiden kanssa videoita miehen kyvyistä keskustella pallon kanssa.
Hän kykeni paljon monipuolisempaan keskusteluun pelkästään pallon kanssa kuin nämä täällä vainajaa herjaavat henkilöt.
Katsokaapa miehen pomputtelutaitoja. Pomputtelu on todella pieni osuus miehen muista kyvyistä.
Hän oli sinut pallon kanssa. Miksi te ette ole sinut edes käytöstapojenne kanssa?
Valehtelisin itselleni ja muille jos sanoisin 'surevani'.
En vähättele lainkaan jalkapalloa, tai urheilua muutenkaan.
Ymmärrän hyvin miten intohimoisesti (erityisesti) latinalaisen Amerikan maissa suhtaudutaan omaan kansalliseen joukkueeseen ja miten yhtä tärkeitä heille ovat sen pelimenestykset, kuin noilla mailla kullakin omat vuotuiset karnevaalinsa ja kuinka esim. maan voitto jossain ratkaisevassa lopputurnauksessa antaa väistämättä aina enemmän juhlahumua ja tuo lisää säihkettä sen vuoden karnevaaleihinkin.
Kyllä,jalkapallo ja karnevaalit ovat noissa maissa hyvin monille,sanalla sanoen:(se heidän varsinainen) uskontonsa. Siitä johtuvat nuo (median myötäilemän) kollektiivisen suremisensa rituaalit ja sen ilmaukset .
Englannissakin on ollut hyvin pärjänneitä ,maailmanluokan pelaajia, mutta eivätpä kyllä britit tai skotit tai muutkaan siellä Brittein saarten sumuisessa ilmastossa eläjät...
(jos siis nyt heihin nyt näitä Argentiinalaisten vastaavia reaktioita verrataan)
... sentään ole ulottaneet jonkun oman ns. 'kansallissankarinsa' suremispakkoa koko maailmaa koskevaksi.
Omasta puolestani voin sanoa vain, että kuulin uutisen Diego Maradonan kuolemasta Yle Radion aamu-uutisista (muiden uutisten mukana).
Se silloin tuli mieleeni, että Yle Areenan dokumenttiesittelyjen joukossa huomasin siellä dokumentin, joka oli tehty hänestä ja hänen elämästään. (se oli ollut siellä jo viikon ,ainakin) Tuli mieleen ,että nyt voisi sen katsoa.
Dokumentin voin kyllä katsoa mielenkiinnosta, mutta itse omasta puolestani en kyllä jalkapallosta,enkä edes sen seuraamisesta ollenkaan välitä.
En siis miesten ,enkä naisten,enkä edes juniorien otteluista. Koko peli on minulle 'muiden juttu'.
Heidän elämäänsä ja mielenkiintonsa kohdetta.
Mikäpä minä olisin sen merkitystä heille vähättelemaan ,mutta niin pitkälle ymmärrykseni ja solidaarisuuteni heitä kohtaan ei kuitenkaan ulotu, että tässä nyt väkkäränä sikiöasennossa lattialla pyörisin itkien ja kirkuen, kyyneleiden valuessa vuolaina räsymaton kulmalle, sitä samalla lähes raivokkaasti purren ja välillä päästäen lohduttoman katkeran huudon :'DIEGO! mIKSI,OI MIKSI JÄTIT MEIDÄT!!..
(voisi olla jo hieman ,liiankin, överiä suremista?)
Aina on ihmetyttänyt tämä (mies)urheilijoiden palvonta. Siis näitä surraan vielä enemmän kuin muita megatähtiä. Eivät ole tehneet yhteiskunnallisesti mitään elintärkeää. Mutta Latinalaisen Amerikan maissa potkupallo on aina ollut yhteishenkien nostattaja. Sitä pelataan slummeissa ja paremmissa piireissä.
En sure, minun maailmassani ei ole merkityksellinen henkilö, enkä ole itseasiassa edes tutustunut tämän ihmisen historiaan lainkaan (kun en seuraa urheilua), ilmeisesti joku jalkapalloilija. Uutisista päätellen kuitenkin hyvin merkityksellinen henkilö, kun jokaisen lehden etusivu täynnä artikkeleita hänestä.