Jos vanhempasi testamenttaisivat koko omaisuutensa, vaatisitko lakiosan?

En vaatisi, ihan itse hommaan omaisuuteni ja mitään en suunnittele perinnön varaan. Parasta olisi se, että kun vanhemmat jäävät muutaman vuoden päästä eläkkeelle, niin ottaisivat ilon irti ja käyttäisivät omaisuutensa omaan hyvinvointiinsa :)

Vaikka talo ja kesämökki heillä onkin, niin eniten ei riipaisisi mikään taloudellinen menetys, vaan perinteinen muistojen menetys. Lakiosa olisi kuitenkin van rahaa, eikä siitä saa siivua muistoesineistä. Onneksi on valokuvia, joita tässä vanhempien eläessä pikkuhiljaa heidän luvallaan sosialisoin ;)

Ei lakiosaa voi testamentata. Olisin muuten aivan raivona vaikka yksin kaiken perinkin. Se olisi todella törkeä loukkaus minua kohtaan. Lapsilleni testamenttaamista voisin hyväksyä vaikken ymmärrä miksi minut haluttaisiin ohittaa.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 15:39"]

Ei lakiosaa voi testamentata. Olisin muuten aivan raivona vaikka yksin kaiken perinkin. Se olisi todella törkeä loukkaus minua kohtaan. Lapsilleni testamenttaamista voisin hyväksyä vaikken ymmärrä miksi minut haluttaisiin ohittaa.

[/quote]

Tottakai voi, ei se lakiosa mikään automaatio ole, vaan se pitää vaatia.

Jos isältäni jää jotain perintöä niin luultavasti joudun vaatimaan lakiosan itselleni.

Nähtäväksi jää viitsinkö vaivautua.

En ole miettinyt asiaa. Olen riidoissa vanhempieni kanssa, joten en ihmettele vaikka kaikki omaisuus olisi testamentattu veljelleni. Ehkä vaadin lakiosaa, ehkä en. En tarvi mitään, enkä edes halua niitä vanhoja kiinteistöjä. Mutta tietenkin jos saisi omaisuudesta 25% rahana tilille, niin helpottiaisihan se ainakin viikonlopun yli. Mietin sitten lisää kun tulee ajankohtaiseksi.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 15:39"]

Ei lakiosaa voi testamentata. Olisin muuten aivan raivona vaikka yksin kaiken perinkin. Se olisi todella törkeä loukkaus minua kohtaan. Lapsilleni testamenttaamista voisin hyväksyä vaikken ymmärrä miksi minut haluttaisiin ohittaa.

[/quote] Kyllä voi. Osuuttaan pitää vaatia ja lakiosansa saa kun vaatii, mutta ei se pyytämättä tule.

No, periaatteessa mun vanhin veljeni on jo vanhempien omaisuuden kupannut itselleen. Vähin erin. Ei siitä mitään jäljelle jää kun ovat tätä persaukista auttaneet. Persaukista jota ei kiinnosta työnteko ja joka pusaa vaimonsa kanssa lapsia kuin kanit. Oikeastaan aivan sama vaikka testamenttaisivat rippeetkin. Eipä tarvis perunkirjoitukseen mennä tuhlaamaan aikaansa.

Vaatisin. Sisarukseni ovat jo vanhempien eläessä saaneet paljon enemmän taloudellista avustusta kuin minä, joten omaisuudesta haluaisin osani. Vanhempani ovat varakkaita joten lakiosa on merkittävä. Sisarukseni eivät ole korkeasti koulutettuja, kaikilla ei ole lukion jälkeen mitään koulutusta. Elävät yli varojensa. Minä, perheen "ahkera" lapsi olen kyllä saanut hankittua itselleni korkean koulutuksen, hyvän ammatin, kodin jne. ja saan palkinnoksi vanhemmiltani - en niin mitään, en taloudellista tukea, en kehuja. Opiskeluajan kävin töissä elättääkseni itseni. Vanhemmat keskittyivät alkoholistiveljeni pikavippien maksuun. Vanhempieni kommentit ovat aina "eihän Sannasta tarvitse huolehtia, Sanna kyllä pärjää". Minusta kohtelu ei ole ollut taloudellisessa mielessä reilua vanhempieni taholta. Sisaruksille maksetaan ulkomaanmatkatkin. Ja villi veikkaus on, kuka hoitaa vanhemmat heidän vanhetessaan. No Sannahan se!

Että koen kyllä, että se lakiosa minulle kuuluu.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 15:17"]

Isäni on testamentannut omaisuutensa minulle ja veljelleni hän ei aio antaa mitään. Hakee parhaillaan ihan lain voimaa ja vetoaa lauseeseen koska lapsi elää "kunniatonta tai epäsiveellistä elämää". Veljeni on homo, töissä ja hoitaa asiansa mallikkaasti, mutta isälleni hän on kuollut.

Mikäli minusta riippuu, niin perintö menee tasan.

[/quote]

Ei muuten saa siihen lain voimaa, homous kun ei ole laissa kiellettyä. Eikä siten kunniatonta tai epäsiveellistä. 

Isän perään en, selvittäköön joku muu sen sotkun, rahaa ei paljoa tulisi.

Äidin perään kyllä, summa on iso ja minä ahne paskiainen.

En.

Olisin vaatinut kyllä, onneksi ei tarvinnut. Veljilleni hyvitin perinnönjaon jälkeen pimeästi sen taloudellisen avun, mitä olin opiskeluaikana saanut - elinkustannusindeksillä korjattuna. Tämä järjestely oli kaikille ok ja asioiden hoito sujui hyvässä hengessä.

Jaa-a. Hyvä kysymys. En vaatisi, jos kokisin testamentin olleen reilu. Eli esimerkiksi niin, että rahat menevät hyvään tarkoitukseen, vaikkapa syöpäpotilaille.

Mutta kyllä vaatisin, jos sillä epäreilusti suosittaisiin jotain sukulaista ja/tai minulle jäisi tunne, että ko. edunsaaja on saanut lahjoituksen valehtelemalla, kieroilemalla tai painostamalla.

Vanhemmiltani jää perintöä vajaat puolisen miljoonaa, meitä sisaruksia on kolme. Ei siten mikään kauhean iso raha, enemmänkin kyse on periaatteesta.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 15:39"]

Ei lakiosaa voi testamentata. Olisin muuten aivan raivona vaikka yksin kaiken perinkin. Se olisi todella törkeä loukkaus minua kohtaan. Lapsilleni testamenttaamista voisin hyväksyä vaikken ymmärrä miksi minut haluttaisiin ohittaa.

[/quote]

Kyllä voi testamentata. Mutta lakiosaa voi vaatia, se on puolet siitä, mihin ilman testamenttia olisi oikeutettu. Esim. jos lapsia on kolme, lakiosa on 1/6 perinnöstä. Lakiosan saa, jos ei ole testamentissa perustellun mukaisesti mm. elänyt jatkuvasti kunniotonta elämää ja loukannut testamentin tekijää.

En todellakaan. Aion luopua perinnöstä mutta harmikseni vain oma osuuteni taitaa siirtyä minun yli syntymättömälle lapselleni? Sitä harmittelen...

Pianostamme taistelisin kynsin ja hampain. Sisarukseni tosin luovuttaisivat sen mulle taistelutta, olen ainoa joka osaa soittaa ja ainoa jolle sillä on tunnearvoa enemmänkin.