Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Taidan olla sellainen tunteeton empatiakyvytön psykopaatti

Vierailija
25.11.2020 |

En liiemmin jaksa tervehtiä ihmisiä vaikka he tervehtisivät minua. Olenko psykopaatti?
Jos joku ei tervehdi minua niin ei se tuota minulle minkäänlaista tunnevaikutusta, en loukkaannu siitä. Minulta puuttuu siis tuollainen kyky loukkaantua jos joku jättää tervehtimättä, olen siis jotenkin tunnevajavainen tai jopa tunteeton.
Ja kun itse en tervehdi niin tiedänhän minä että joku saattaa loukkaantua, jonkun tunteisiin saattaa sattua. Mutta en välitä tuosta asiasta, silti en tervehdi. En siis välitä muiden tunteista, en ole empaattinen. Jos olisin empaattinen niin minähän tervehtisin ihan vain ettei kukaan vahingossakaan loukkaannu.

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
25.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Liittyykö tuo tunnekylmyys vain tervehtimiseen? Koska itseä ei voisi myöskään vähempää kiinnostaa tunteiden puolelta, et tervehdinkö ihmisiä vai tervehtiikö he mua. Tervehdin vain, koska se on kohteliasta, mutta ei siinä mitään tunnetta ole mukana.

Tämä ei kuitenkaan tarkota etten koe tunteita muissa asia yhteyksissä ja olenkin erittäin tunteellinen ihminen. Empatiakyky tarkoittaa sitä, että kokee myötätuntoa toista kohtaan. Olet psykopaatti, jos et koe minkäänlaisia tuntemuksia, kun vaikka jotain avutonta ja ystävällistä ihmistä aletaan yhtäkkiä hakkaamaan. Näin kärjistetty tilanne, mutta tuollaisessa tilanteessa kaikki normaalit ihmiset kokee myötätuntoa sitä hakattavaa kohtaan.

Vierailija
2/8 |
25.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tukkapöllyä sietäisit saada!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
25.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Entä jos tervehdit, mutta sulle ei tervehditä takaisin.

Miten

se vaikuttaa, tuntuuko idioottimaiselta?

Vierailija
4/8 |
25.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Liittyykö tuo tunnekylmyys vain tervehtimiseen? Koska itseä ei voisi myöskään vähempää kiinnostaa tunteiden puolelta, et tervehdinkö ihmisiä vai tervehtiikö he mua. Tervehdin vain, koska se on kohteliasta, mutta ei siinä mitään tunnetta ole mukana.

Tämä ei kuitenkaan tarkota etten koe tunteita muissa asia yhteyksissä ja olenkin erittäin tunteellinen ihminen. Empatiakyky tarkoittaa sitä, että kokee myötätuntoa toista kohtaan. Olet psykopaatti, jos et koe minkäänlaisia tuntemuksia, kun vaikka jotain avutonta ja ystävällistä ihmistä aletaan yhtäkkiä hakkaamaan. Näin kärjistetty tilanne, mutta tuollaisessa tilanteessa kaikki normaalit ihmiset kokee myötätuntoa sitä hakattavaa kohtaan.

Psykopaatti ei tunne mitään kun avutonta hakataan?

Normaali ihminen kokee myötätuntoa sitä hakattavaa kohtaan?

Tjaa. Mitäs ne lukemattomat ihmiset sitten on jotka suorastaan nauttii siitä näystä, riehaantuu ja tahtoo innoissaan mennä mukaan hakkaamaan sitä avutonta? Ne ei oo psykopaatteja eikä normaaleita?

Olen nähnyt niin paljon tuollaista väkivaltaa ja ihan liian monet kerrat menin väliin ja niin sitten minua satutettiin. Joten nyt sitten olen aikalailla turtunut. En jaksa välittää, en oikein jaksa enää tuntea mitään kun tuollaista näen, en oikein jaksa tuntea mitään muulloinkaan.

ap

Vierailija
5/8 |
25.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tervehdit, mutta sulle ei tervehditä takaisin.

Miten

se vaikuttaa, tuntuuko idioottimaiselta?

Tuollainen ei vaikuta minuun mitenkään.

Taidan olla myös narsisti tai muulla tavoin sairaalloisen ylimielinen kun halveksin muita niin paljon etten heidän tervehdyksiään kaipaa ;)

ap

Vierailija
6/8 |
25.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin sinä olet traumatisoitunut sitten vai näistä jutuistasi mitä on ollut?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
25.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Niin sinä olet traumatisoitunut sitten vai näistä jutuistasi mitä on ollut?

Traumani paranivat. Ei enää ole aivoissa kipua, ahdistusta, levottomuutta, rauhattomuutta, kroonista hätätilaa, paniikkia, jännittyneisyyttä. Pystyn muistamaan tapahtumat selkeästi, muisteleminen ei enää satuta minua.

Eli jee, ei enää traumoja! Mutta noiden tapahtumien tuottama emotionaalinen burnout oli niin totaalinen että minkäänlaiset tunteeni eivät ole palautuneet. Minulla ei ole tunteita. Ei ole elämää. Traumat sammuttivat elämän sisälläni, eikä elämänkipinää tms näköjään enää saa millään uudestaan syttymään.

Minä luulen että ihmisillä on syntyessään jonkinlainen "elämänhalu". Jos se kerran sammutetaan niin se pysyy sammuksissa koko loppuelämän ajan.

Tavallaan voin tehdä ihan mitä vain. Mitä vain hyvää, mitä vain pahaa. Tunnetasolla mikään ei sido minua, ei rajoita minua. Tunnetasolla millään ei ole merkitystä. Sikäli olen kaikista rajoitteista "vapaa". Mutta tämä vapaus on täysin arvotonta. Olen vapaa tyhjyydessä. Tyhjyys jossa muilla ihmisillä ilmeisesti on tunteet.

Vierailija
8/8 |
25.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos mennään menneistyyteen aikamalle. Gladiaattorit Roomassa ja kuinka tavalliset ihmiset janosivat verta. Vuosisadat sen jälkeen. Ihmiset katselivat teloituksia innoissaan. Saksalaiset nauttivat kun keskityleireillä murhattiin ihmisiä. Tunsivatko he myötätuntoa niitä ihmisiä kohtaan?

Psykopaatiksi kai kuka vain noista ns tavallisista ihmisistä nykyään luokiteltaisiin.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kolme yksi