Kumman ottIsit mielummin naapuriksesi- koliikkia itkevän vauvan vai ikäväänsä ulisevan koiravauvan?

Kummastakaan ei ole häiriötä, vauvalle itku on luonnollista ääntelyä ja koiralle haukkuminen. 

Ottaisin koiran, koska en voisi tietää millainen perhe vauvalla on,koiran haukkuminen joka tapauksessa ei haittaisi.

Koiran. Koirat ovat ihania ja viattomia

Ennemmin kiinnittäisin valinnassa näiden vauvan taikka koiran hankkijoihin ja valitsisin nappurikseni sen joka on mukavampi. Vauva ja koiravauva kasvavat kumpainenkin, mutta aikuiset ovat sitä mitä ovat :D ( naapureina ilkeät ihmiset joilla ei ole vauvaa eikä koiraa vaan viinapullo seuranaan).

Koliikkivauvan. Se lopettaa jossain vaiheessa varmasti. Koiravauva joko lopettaa tai sitten siitä tulee eroahdistunut aikuinen koira, joka ei enää itke vaan ulvoo ja haukkuu. (Hyvällä tuurilla sillä on asiansa osaava omistaja, joka opettaa ongelman pois, mutta enemmistö koiranomistajista ei sitä kuitenkaan osaa, jaksa tai viitsi)

Vastaako tämä kysymykseen: minusta pitäisi laittaa linnaan ne idiootit, jotka ottavat koiran kerrostaloon sabotoimaan naapureiden elämänlaatua. Ja ne koirat pitäisi tappaa. Jos minä alkaisin huutaa kurkku suorana tunteja putkeen mihin aikaan tahansa (kuten ne vitun koirat), niin saisin häädön aika äkkiä. Lapset ovat sentään ihmisiä, vaikken niidenkään äänistä tykkää.

Taloyhtiössämme on ollut sekä vauvoja että koiria. Vauvojen itkua ei juuri koskaan kuulunut - nyt siis ovat jo leikki-ikäisiä nuorinkin. Koirien ulina taas tulee läpi tosi ylhäältä. Eli ihan tähän perustuen, ilman mitään tunneajatuksia: Koiran ulina ainakin meillä on ollut häiritsevämpää, joten vauvan, tai jopa kaksi vauvaa. On ollut viitisen vuotta sitten tilanne, että talossa on ollut yhtä aikaa kolme alle vuoden ikäistä ja uuden asukkaan koira. Koirasta lähti paljon enemmän ääntä kuin vauvoista ja se kesti monta viikkoa se ulina. Nykyään on vain haukkuvia koiria. Ei ne häiriöksi asti hauku, mutta haukunta tulee läpi ylemmistä kerroksista. Lasten ääniä ei edelleenkään kuulu. Lähin lapsiperhe asuu vastapäätä, yksi asunto seinänaapurina välissä.

Vaikka molemmat. Koliikki menee ohi ja koiran pentuvaihe. Mutta keskenään tappelevaa juoppopariskuntaa en kyllä haluaisi naapuriksi. 

Koiran. Rakastan eläimiä, ikinä ei ole eläinten äänet häirinneet, ei edes öisin.

Kumpikin käy, en ole mitenkään ääniherkkä, itse asiassa minusta on viihtyisää kun naapureista kuuluu elämisen ääniä. 

Koiran, koska siitä voi tehdä valituksen ja kenties saada sen hiljenemään.

Molemmat kasvavat pian vaiheensa ohi, joten ei väliä.

Koiran, koska harvoin ulisevat tai haukkuvat yöllä, toisin kuin vauvat..

Vauva. Jokaisesta naapurin ulisevasta koirasta olen tehnyt valituksen. Kaksi koiraa on lopetettukin. Ja ei, kyse ei ollut mistään tavanomaisesta ulisemisesta tai haukkumisesta. Jostain kumman syystä tuolle naapurille aina ilmaantuu niitä koiria, joita ei kasvat millään tavalla ja antaa murista lapsille, haukkua yöt läpeen ja ulista päivät.

Olen kuullut, että meidän asunnon edellinen omistaja on syöttänyt naapurin koirille kuolettavia myrkkylihapullia. Jos oikein lasken, niin meidän aikana naapurilla on ollut jo kuusi koiraa neljässä vuodessa. 

Me muutamme kohta pois, elämänhalu vähenee joka vuosi noiden koirien takia.

Koliikkivauva ehdottomasti. Vauvalle ei vaan voi mitään jos on koliikki, kyllä se joskus sitten ohi menee. Koirien omistajat on niin idiootteja, että eivät edes kouluta niitä.

Vauva. Se lopettaa itkunsa jossain vaiheessa, menee hoitoon jne.

Koira voi lopettaa ulinan, mutta sitten alkaa haukkuminen tai muu häiriköinti. Olen joutunut joskus kuuntelemaan läpi yön, kun naapurissa hoidossa ollut koira haukahti joka viides sekunti 12 tuntia putkeen...ei helvetti.

Vauvan ehdottomasti, sillä koliikki menee yleensä ohi muutamassa kuukaudessa. Koira sen sijaan saattaa jatkaa ulinaansa vuosikausia, kun on yksin kotona. Moni koiranomistaja väittää vastoin parempaa tietoa, että ei meidän koira ulise koskaan. Ei niin silloin kun joku on kotona.

Koiran. Yleensä ne aikuistuvat nopeammin.

On kyllä koirien kannalta surullista, etä kuka vaan saa niitä pitää, vaikkei olisi minkäänlaista tietoa ja taitoa koiraa kouluttaa. Sydäntäsärkevää kuunnella koiran eroahdistusta.

Koliikkivauvan siis minäkin mieluummin ottaisin naapurikseni.

Ehdottomasti sen vauvan ja koirasta kyllä valittaisin! 

Koiran. Se tuskin itkisi öisin, kuten vauva.