Miten päästä yli lääkärikäynnin aiheuttamasta hävetyksestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa "nolot lääkärikäynnit" tmv. Helpottaa kun lukee oikeasti noloista kokemuksista.

Kiitti vinkistä! Tuossa ei muuten mitään niin noloa ollut,

mutta hävettää kun puhua pälpätin hermostuneena niin paljon että lääkäri ei melkein saanut suunvuoroa. Olen lääkärissä aina sellanen ja en tajua mikä minua vaivaa. Ap

Täällä samanlainen pälpättäjä. Ollut kaksi tunnin aikaa ravitsemusterapeutille ja molempina kertoina tuon tunnin aikana ehdin ajatella aaaika monta kertaa, että pitikö tämäkin nyt mainita, lyhyempikin vastaus olisi riittänyt ja mitäköhän se nyt ajattelee, olisinpa ollut hiljaa ja jaarittelematta...

No minulla kesti pitkään.. pitkään, kuukausia ellei vuosi toipua siitä päivästä, kun menin lääkäriin, enkä osannut odottaa sitä että lääkäri tunkisi kätensä mun perseeseen, enkä tajunnut käydä aamulla suihkussa.

Hävetys? Jestas, mitä suomen kieltä :)

Minua hävetti lääkärin tunnustellessa vatsaani, kun menin sen vuoksi vastaanotolle. Olen normaalin painon ylärajalla joten vatsaan on kertynyt pehmustetta. Lohduttauduin sillä, että eiköhän nykyään lääkärit tunnustele enemmän pehmeitä kuin timmejä mahoja, ja että itsepä on ammattinsa valinnut, jos nyt häntä vatsaläskien painelu sattuisi ällöttämään. :)

Vierailija kirjoitti:

Mitä turhia. Olen ollut mm sukupuolitaudin takia lääkärissä. Ne tekee työtään.

Ai niin tuokin. Nuorempana ramppasin monta kertaa YTHS:llä sukupuolitautitesteissä. HIV-testikin otettiin pariin kertaan. Kävin myös psykiatrilla masennuslääkereseptejä uusimassa.

- nelikymppinen

Vierailija kirjoitti:

ei niitä kiinnosta :D itekki jouduin kerran oleen haarat levällään kun meni päivystykseen ja ei ollut nais kynelogia paikalla, puhkas alapäästä ison patin heh

Nais kynelogi XDDDDDDDDDDDDDDD Nyt kuolin muuten oikeasti X'D

Vierailija kirjoitti:

Ei se mitään ap. Itse tulin vahingossa raskaaksi nelikymppisenä ja päädyin aborttiin. Tapasin lukuisia lääkäreitä ja hoitajia ja vaikka sain ihan asiallista kohtelua, olen silti todella häpeissäni. Mietin, mitähän ne mahtoivat oikeasti ajatella minusta, mitähän ne keskenään puhuivat... Pelkään, että minua pidetään jonkinlaisena ongelmaisena sosiaalitapauksena. Asia on vielä suht tuore, ja poden päivittäin syyllisyyttä ja masennusta. 

Olisiko tästä apua? Siis en mitenkään vähättele tuntemuksiasi, ajattelin että jos suhteuttaminen auttaisi. 

Joo tässä ei ole mitään häpeämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se mitään ap. Itse tulin vahingossa raskaaksi nelikymppisenä ja päädyin aborttiin. Tapasin lukuisia lääkäreitä ja hoitajia ja vaikka sain ihan asiallista kohtelua, olen silti todella häpeissäni. Mietin, mitähän ne mahtoivat oikeasti ajatella minusta, mitähän ne keskenään puhuivat... Pelkään, että minua pidetään jonkinlaisena ongelmaisena sosiaalitapauksena. Asia on vielä suht tuore, ja poden päivittäin syyllisyyttä ja masennusta. 

Olisiko tästä apua? Siis en mitenkään vähättele tuntemuksiasi, ajattelin että jos suhteuttaminen auttaisi. 

Joo tässä ei ole mitään häpeämistä.

Kiitos. <3 Miten tämä palsta muuttui yhtäkkiä niin miellyttäväksi... :)