Naisen tatuointi on totaalinen turn-off

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 18:02"]

Neiti Tramp stamp menee nyt sohvalle takaisin

[/quote]

Ja alemman tason mies menee nyt takaisin sen juustoisen esinahan venyttelyyn pikku vuokra-asunnossan, eikä haaveile siitä, että olisi pimpsaa tarjolla ja voisi siitä valkata mieleisen 

Heh, en minäkään ota tatuoitua vaimokseni. Juu, itselläni tatskoja on kyllä.

Katsokaas, ei tatuoinnit sovi naisille. Teillä ne näyttävät vain säälittäviltä, lapsellisilta. Olisitte kauniita sellaisina kuin olette.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 18:15"]

 Olisitte kauniita sellaisina kuin olette.

[/quote]

Niin sinäkin, harmi, että olet pilannut itsesi :(

Kiitos tästä ketjusta, avartavaa huomata miten kapeakatseista porukkaa täälläkin kirjoittelee :)

Olen entistä onnellisempi epämuodikkaasta, lutkamaisesta, junttimaisesta, noloakin nolommasta tribaalitatskastani. Ja tiedättekö mitä? Sen sijaan, että tutkailisin apinanraivolla mahdollisuuksia tuon hirvityksen poistamiseen, aion antaa sen olla. Odottelen rauhassa, että laumasieluiset rynnivät poistattamaan omansa niin eiköhän se kohta taas ole melkoisen uniikki :) Ja vaikka se olisi uniikkiudessaan yhtä epämuodikas kuin vyölaukku Suomituristilla, saa se silti olla. Nolous on katsojan silmissä, ei itse asiassa, tässä tapauksessa tatuoinnissa. Muodin huipulla pysyttely jos mikä on laumasielujen hommaa. 

Olen kiitollinen tatuoinnistani siitäkin syystä, että se toimii selkeästi alkeellisena suodattimena mitä tulee kumppaniehdokkaiden arvopohjaan. Mikäli tatuointi muodostuu kiinnostuksentappajaksi ja sen perusteella halutaan tehdä syväluotaavia analyysejä luonteestani, älykkyydestäni tai käytöksestäni niin historiassa kuin nykyhetkessäkin, saavat tällaiset syväluotaajat rauhassa jatkaakin matkaansa. En ole heitä varten eivätkä he minua.

Minulla ei myöskään ole tarvetta todistella harkinneeni kuviota ja tatuoinnin ottamista vuosikausia. Miksi pitäisi? Kehdosta hautaan asti kestävä rationaalisuus ja harkitsevuus ei ole ollut minulle koskaan hyve, jota olen pitänyt elämän ylimpänä päämääränä. Toki suon sen toisille. Tällöin on tietenkin hyvä, että jos virheisiin tai harkintakyvyn pettämiseen jostain syystä lankeaa niin kuin jokainen joskus, ei virheistä jää todisteeksi jälkiä ;) Virhe tatuointi on minulle siinä mielessä, etten sitä nykyään ehkä enää ottaisi. Mutta kuten todettua, on siitä seurannut hyvääkin. Häpeän sijaan muistelen hymyilen nuoruusvuosia, jolloin en ollut niin harkitsevainen ja varovainen kuin nykyään. Koen olevani onnekas kun siitä ajasta ei seurannut kamalampaa kuin yksi tatuointi. 

Jes! Tatskahullu is back! On päässyt taas vapaalle jalalle;) innolla odotellaan, mitä uusia nimikkeitä keksis! Suttura on jo vähän kulunut...