Kaksikieliset perheet, miksi lapsenne kutsuvat vanhempiaan?

Minä olen mamma ja suomenkielinen mieheni on isä. (ei iskä eikä isi= lapsen valinta).

famu

Äiti ja pappa. Isovanhemmat ovat mummo, ukki, famu ja fafa.

'Ma', 'Da'.

Mina olen aiti kaikilla kielilla. Eivat vaihda muuksi, vaikka puhuisivat kavereiden kuullen minulle englantia. Sanovat siis esimerkiksi "aiti, can I have..".

Isa on Dad. Mun puolen isovanhemmat mummi ja vaari, miehen puolelta Grandma ja Granpa.

Mama ja papa

Kirjoitit tuosta ongelmasta, että tulevan lapsen serkuille isoisä on pappa, kun teillä pappa olisi isä. Tuntemassani kaksikielisessä perheessä lapset sanoivat isoisäänsä etunimellä, vaikka serkut sanoivatkin pappa.

Oli miten oli, minusta näissä kaksikielisten perheiden nimikkeissä kannattaa laittaa lapsen omat vanhemmat ja asiaankuuluvat kielet "etusijalle". Kyllä isovanhemmille sitten löytyy sopivat muut nimikkeet. Eikä se oikeasti tuota ongelmia, vaikka osa serkuista kutsuisi isovanhempaa eri nimikkeellä, kun kaikki tietävät tilanteen. Eivät lapset pidä outona sellaista mihin tottuvat pienestä asti. Ei lapsen vanhemmalta voi kieltää hänelle oman kielensä mukaan kuuluvaa nimikettä.

Mamá ja papá. Espanjassa asutaan. Kun tullaan Suomeen niin lapset vaihtaa automaattisesti aitiin...

Puhun ruotsia lapsillemme, mies puhuu heille suomea.

Minä olen mamma, ja lastemme isä puhuu minusta myös mammana lapsillemme. 

Jostain syystä natiaiset ovat ryhtyneet kutsumaan isäänsä hänen etunimellään, vaikka minä kyllä sanon pappa kun puhun heidän kanssaan isästänsä.

Mamma & pappa sekä mum & dad tuntuvat olevan melko tavalliset nimitykset vanhemmista ystäväpiirimme kaksikieleisissä perheissä; nyt kun rupesin miettimään asiaa.

Olen tyttärelle mammu ja isä papa.

Äiti on мать ja isä on алкоголик.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 14:40"]

Kirjoitit tuosta ongelmasta, että tulevan lapsen serkuille isoisä on pappa, kun teillä pappa olisi isä. Tuntemassani kaksikielisessä perheessä lapset sanoivat isoisäänsä etunimellä, vaikka serkut sanoivatkin pappa.

Oli miten oli, minusta näissä kaksikielisten perheiden nimikkeissä kannattaa laittaa lapsen omat vanhemmat ja asiaankuuluvat kielet "etusijalle". Kyllä isovanhemmille sitten löytyy sopivat muut nimikkeet. Eikä se oikeasti tuota ongelmia, vaikka osa serkuista kutsuisi isovanhempaa eri nimikkeellä, kun kaikki tietävät tilanteen. Eivät lapset pidä outona sellaista mihin tottuvat pienestä asti. Ei lapsen vanhemmalta voi kieltää hänelle oman kielensä mukaan kuuluvaa nimikettä.

[/quote]

Kiitos kommentista. En tietystikään ole etsimässä vaihtoehtoisia nimityksiä lapsen isälle, hän on ilman muuta pappa. Mietin vain miksi isääni voitaisiin kutsua, kun pappa-nimitys on varattu. Vaihtoehtoja ovat isoisä, vaari, ukki, muffa (=morfar, vrt. mummu=mormor) tai niin kuin sinun tuntemassasi tapauksessasi etunimi. Noista "muffa" tuntuu luontevimmalta siitäkin huolimatta, että se kuulostaa vähän hassulta omaan korvaan. Mutta kuten sanoit, kyllä ne nimitykset sieltä sitten tulevat ilman etukäteissuunnittelua. Sekin vielä, että skandinaavisissa perheissä isovanhempia kutsutaan eri nimillä riippuen siitä, ovatko he isän vai äidin puolelta. Sama isoisä on toisille lastenlapsille morfar, toisille farfar.

Ap

Isille puhuttaessa olen emme, mulle puhuttaessa äiti.

Mulle puhuttaessa isi on isi, isille puhuttaessa issi.

Vanaemallakin on myös suomenkielinen vastine, mutta yleensä hän on vanaema, suomeksikin.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 14:59"]sama isoisä on toisille lastenlapsille morfar, toisille farfar.

Ap

[/quote]

Tämän tietää kaikki jotka on lukeneet vähänkin pakkoruotsia, mutta kiitos tietoiskusta. :D

Suositushan on se, että kumpikin vanhempi puhuu lapselle omaa äidinkieltään, mutta onhan noita suomalaisia äitejä, jotka haluavat puhua lapselleen ehdottomasti miehen kieltä "tukeakseen" miehen kulttuuria. Tai ehkä se onkin mies, joka näin vaatii.

Minä puhun lapselleni suomea ja olen hänelle "äiti". Jos mies tai joku muu haluaa puhua lapselle muuta kieltä ja lapsi oppii sen, niin puhukoot minusta vaikka nimellä "that crazy bitch", jos se on jonkun mielestä korrektia.

Meillä lapset kutsuu minua minulle puhuttaessä äidiksi, isälle puhuttaessa mamaksi. Isää puolestaan kutsuvat hänelle itselleen papaksi, ja minulle papaksi tai isiksi/iskäksi. Toinen kieli on siis saksa.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 19:16"]

Mä olen äiti tai joskus harvoin maman jos puhutaan ihan ranskankielisessä seurassa, mutta mieluiten tottelen nimeä äiti. 

Mutta mitä tekee ranskalainen mieheni? Hän puhuu suomea ihan hyvin jo (asunut Suomessa 3 vuotta) ja oletin, että hän haluaa olla lapsellemme papa, mutta EI

hän ehdottomasti haluaa olla isi :D Isi kuulostaa kuulemma niin söpöltä ja hän on kuulemma unelmoinut olevansa juuri isi, siitä asti kun kuuli, että papa on isi suomeks..

No isiks kaikki sitä sitten kutsuu....

[/quote]

:') 

Puuhko sun mies sitten niille ranskaa ja samalla puhuu itsestään isinä?

Eikös ranskaksi "täällä" ole ici (lausutaan isi) ? Eikö edes tämä aiheuta sekaannuksia?

Suloinen mies sulla mun mielest<3

[/quote]

Heh kyllä mä eka itsekin ihmettelin, että miksi ihmeessä haluaa olla isi, koska kuitenkin haluaa puhua ranskaa lapsille, mutta toisaalta mikäs siinä ja Suomessa kun asutaan niin ei mitenkään herätä kummastelua. Mies on oikein tyytyväinen isi ja jopa miehen vanhemmat leikkimielisesti kutsuvat miestäni isiksi kun ollaan kylässä :D

Joo, jos esim lapsi huuta "isi  olen täällä" niin siinäpä tuleekin se isi sana kaksi kertaa "isi je suis ici", mutta se ei kyllä ole mitään sekaannuksia aiheuttanut lapsille eikä miehellekään. Lapsille tuo kaksikielisyys on niin neutraalijuttu, että mun on ihan vaikea käsittääkään ja tyydynkin vain hämmästelemään :)