Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuukaan kympin oppilaan yhtäkkinen väsymyspuuska?
31.03.2014 |
Minulla on tänä vuonna 18 täyttävä tytär. Ala-asteella oli keskiverto oppilas, yläasteella fiksuuntui hirveästi ja päästötodistuksen keskiarvo oli yli 9. Lukion ensimmäisellä tykkäsi koulusta vielä, numerot pysyi kymppinä ja ysinä eivätkä laskeneet ollenkaan. Nyt tämän vuoden puolella on tapahtunut hänelle jotain. Kurssilta saa olla max. 4 poissaoloa, ja nämä hän käyttää ihan lintsaamalla. Sanoo että osaa asiat. Koeviikko on aina, ja sen jälkeen jos on jäänyt kokeita tekemättä tai tullut hylätty, on parin viikon päästä uusintakoepäivä. Tyttö käy parissa kokeessa, lukee hirveän myöhään ja sanoo ettei osaa. En sitten tiedä, saako hän luettua vai onko kirja käsissä muuten vaan. Niistä kokeista, joihin hän menee, tulee yleensä 9,5. Vähintään yhden kokeen jättää sinne uusintaan, eli ei mene kokeeseen! Muutenhan tämä olisi mainio keino vähentää koeviikon stressiä, mutta kun nämä uusinnat häntä tuntuvat stressaavan vielä enemmän. Vihaa niitä uusinnoissa roikkuvia kokeita ja tulee 7 tai 8, joita pitää huonoina numeroina. Sanoo, ettei tykkää olla siellä uusinnassa ihmisten kanssa, jotka eivät pääse läpi kokeistaan.
Perjantaina hällä oli koe, josta kyselin, että millainen koe oli ja oliko vaikea. Tyttö selitti kaikkea, mutta nyt kun katsoin wilmasta, oli poissaolo tuon kokeen ajalta + yhden toisen kokeen ajalta! En ole varma onko se nyt niin, että on pinnannut kahdesta kokeesta vai mitä ihmettä?
Tyttö on aika ujo, ei hirveästi puhu ja oleskelee huoneessaan. Autokoulua käy, en tiedä sitten lisääkö se tuota koulustressiä. Ei taida omistaa kavereita, en tiedä kenen kanssa se koulussa on vai onko kenenkään, arka aihe varmaan enkä ole tuosta oikein puhunut. En tiedä mitä pitäisi tehdä, kun kuitenkin sanoo ettei tarvi apua koulujutuissa. Huolestuttaa vain, että miksi on nyt tämä alamäki.
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 10:55"]Muutos siis tapahtunut jo yläkoulussa, kun alkoi tsemppaamaan, miksi? Omasta halusta vai kannustettiinko kotoa nostamaan numeroita?
Joka tapauksessa hänellä on odotuksia koulun suhteen, on se sitten itseaiheutettua tai vanhempien odotuksia. Niiden alle murtuu herkimmät.
Meillä kotona tällainen tyttö, on erittäin ahdistunut kaiken suhteen nyt. Apuakaan ei voi pakkosyöttää, mutta koettakaa nyt kaikin keinoin löytää sopiva tapa teidän nuorelle, mekin etsimme parasta vaihtoehtoa vielä. Meillä onneksi tyttö hieman jo kertoilee näistä, mutta on paljon, mitä pitää sisällään.
[/quote]
Ei olla häntä painostettu, ihan itse alkoi niitä kymppejä tavoittelemaan, silloin oli koulu todella helppoa hänelle. Nytkin se on, mutta kaipa ne ongelmat ovat sitten muualla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, juuri se koulumenestyksestä kehuminen voi _aiheuttaa_ niitä kohtuuttomia paineita, varsinkin jos koulu menee tytöllä hyvin ennestäänkin ja jos hänellä ei ole juuri muuta elämää (ystäviä, harrastuksia jne.) Jos tytöllä on huono itsetunto ja on epävarma, niin sitä hyväksyntää saattaa hakea suorittamalla. Suorittamistahan tuo pakonomainen hyviin arvosanoihin tähtääminen on. Kovat itselle asetetut paineet ja epäonnistumisen pelko alkavat sitten ahdistaa ja uuvuttaa.
Jos tyttäresi kokisi saavansa hyväksyntää sellaisena kuin on (ilman hyvää koulumenestystä ja kiltteyttäkin) ja saisi kokea itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi, ongelma voisi helpottua. Ystävät ovat tärkeitä, mutta myös kotona lapsi tarvitsee vanhemmiltaan aikaa ja huomiota, vaikka vaikuttaisi jo itsenäiseltä ja aikuiselta. Tuo, että teillä ei ole keskusteluyhteyttä lapsen kanssa, kuulostaa aika pahalta.
Hyvä kuitenkin, että huoli lapsesta on herännyt. Itse olisin nyt enemmän huolissani lapsen jaksamisesta ja elämänilon säilymisestä kuin koulunumeroista. Huonommat arvosanat eivät automaattisest pilaa lapsesi tulevaisuudennäkymiä, mutta mahdollinen masennus ja yksinäisyys vaikuttaa lapsesi elämään paljon kokonaisvaltaisemmin. Yritä tosiaan jutella tytön kanssa ja hae tarvittaessa ulkopuolista apua. Vielä ei ole liian myöhäistä.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 09:55"]
Täällä kirjoittaa ap entinen kympin tyttö, jolla tuli burn outti yliopiston alkaessa. Tämä onkin ollut sellainen suo, josta nousu on vaatinut vuosia ja vuosia. Tyttösi tilanne kuulostaa hyvin omalta tilanteeltani silloin aikoinaan - teinikin voi aivan hyvin palaa loppuun. Kyse ei ole siitä nykyhetken tilanteesta, onko kursseja neljä vai kymmenen, vaan vuosia kestäneestä paineesta ja itseen kohdistuvista vaatimuksista. Suosittelen avun hakemista NYT ennen kuin napsahdus tulee.
[/quote]
Täällä toinen, jolle kävi aika samoin. Hakekaa pian apua, ettei seuraa pahempaa.
Onko kellään tähän enää mitään kommenttia?
ap
tuosta juttelemisesta; saat luultavasti enemmän irti lapsestasi jos välttelet kysymyksiä joihin voi vastata joo tai ei. Yritä käyttää mahdollisimman paljon avoimia kysymyksiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö koulu ole reagoinut millään tavalla siihen, että tyttö on jatkuvasti pinnannut kokeista ja kursseista. Eikö koululla ole mitään sanktioita pinnaamisesta. Olen entinen lukion opettaja ja opo ja meillä kyllä otettiin varsin pian pinnarit puhutteluun. Jos ei osallistunut kokeeseen koeviikolla, piti olla sairaustodistus terveydenhoitajalta, muuten menetti yrityskerran. Jos tilanne oli tuollainen kuin kerrot, niin meillä olisi jo tartuttu asiaan. Opo / rehtori ja / tai ryhmänohjaaja olisi puhutellut ja lähettänyt terveydenhoitajan puheille. Oppilashuoltoryhmä olisi kokoontunut todennäköisesti. Kyllä meilläkin oli näitä matkalla uupuneita. Lukio on vaativa koulu sinänsä, ja jos sitten joko asettaa itse itselleen kovat vaatimukset tai kokee, että ympäristö vaatii liikaa, niin nopeasti on seinä vastassa. Hae kiireimmän kaupalla tytölle apua, ennen kuin tilanne kärjistyy. Aloita oposta tai kouluterveydebhoitajasta, niin sitten asiat kyllä etenevät.
Kehottaisin kysymään tyttäreltäsi että mitä hänelle kuuluu. Eikä siis mitään "miten menee koulussa, miten kurssit/kokeet/läksyt", vaan ihan oikeasti. Vaikuttaa siltä ettet oikein tunne häntä. Tiedostan, että on mahdotonta sanoa mitään vieraista ihmisistä, joten jos olen väärässä, niin pahoittelut siitä, tälläisen tulkinnan nyt kumminkin tein siitä vähästä tiedosta mitä viestistä sain. Tuon ikäisen nuoren tytön elämän kuuluisi olla sisällöltään monipuolista aikaa jolloin etsitään itseä ja omaa paikkaa.
Siis et oikeasti tiedä onko tytöllä yhtään ystävää? Ettekä pysty keskustelemaan asiasta? Tuossa iässä on todella tärkeää, että on ystäviä, ainakin se yksi hyvä ja rakas. Kauan noin on ollut? Kiusataanko tai syrjitäänkö tyttöä koulussa? Mielestäni todella huolestuttaa, ettet äitinä/te yhdessä vanhempina, ole huolestuneet tuosta kaverittomuudesta. Keskustelkaa, jutelkaa, tehkää asioita yhdessä. Onko lapsi sinulle vain joku vieras, jonka elämän tärkeistä asioista et tiedä mitään muuta kuin sen mitä wilmasta selviää. Vielä ei ole liian myöhäistä, mutta nyt on viimeistään aika tutustua siihen tyttöösi.