Me joista ei koskaan tullut mitään....
en ole hyödyllinen yhteiskunnalle. Olen käynyt vain lukion ja nyt elelen mieheni rahoilla ja suoraan sanottuna täysin riippuvainen hänestä. Oiskos muitakin tällasia luusereita? Paljon mietin että jotain pitäis tehdä, mutta nyt en ainakaan voi kun lapset pieniä ja mies siis vain töissä ja jostain se on leipä pöytään saatava.. hoidan siis jälkikasvun ja kodin, mies sitten elättää, mutta ahdistaa tämä totaalinen riippuvuus:(
Kommentit (2)
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 01:00"]en ole hyödyllinen yhteiskunnalle. Olen käynyt vain lukion ja nyt elelen mieheni rahoilla ja suoraan sanottuna täysin riippuvainen hänestä. Oiskos muitakin tällasia luusereita? Paljon mietin että jotain pitäis tehdä, mutta nyt en ainakaan voi kun lapset pieniä ja mies siis vain töissä ja jostain se on leipä pöytään saatava.. hoidan siis jälkikasvun ja kodin, mies sitten elättää, mutta ahdistaa tämä totaalinen riippuvuus:(
[/quote]
Olisiko vastaavalla CV:llä varusteltu mies päässyt koskaan suhteeseen tai saanut lapsia?
Me kaikki tiedämme vastauksen. Ei.
Hmm. Minä en ajatellut ollenkaan noin. Olin 9 vuotta kotiäitinä alkaen 19-vuotiaasta. Minä ajattelin tekeväni arvokasta työtä, kun kasvatan lapsia ja hoidan kotia. Mieheni arvosti sitä myös valtavasti, jo siksikin että se että vastasin yksin käytännön asioista mahdollisti hänelle uran luomisen tavalla joka ei muuten olisi ollut mahdollinen (mm. 200 työmatkapäivää vuodessa).
Eikä mikään ole ohi kotiäitiyden myötä, niin kuin sinä tunnut ajattelevan että se olisi lopullista kun sano "me joista ei koskaan tullut mitään". No, minusta ainakin tuli sitten myöhemmin muutakin kuin kotirouva, vaikken näe kotirouvaksi jäämisessäkään mitään pahaa, jos se molemmille puolisoille on ok ja mies haluaa elättää. Minä lähdin yliopistoon, opiskelin maisteriksi 3 vuodessa ja siitä asti olen ollut alani töissä. Nykyään ei mikään ole ohi jos ei ole nuorena opiskellut, sen voi hoitaa vanhempanakin jos ei kotielämä kiinnosta.