Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Abessinialainen

Vierailija
31.03.2014 |

Millaisia kokemuksia teillä on abessinialaiskissasta lemmikkinä?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luulen että omassa kissassani on vähän sitä rotua.

Vierailija
2/9 |
03.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moi, meillä toinen kissoista on abessinialainen. Tuli minulle aikoinaan ainoaksi kissaksi. Todella viehättävä kissa mielestäni. Ihanan näköinen, notkea, fiksu.

 

Kiintynyt minuun kovasti ja osoittaa hellyyttään. MUTTA. Ongelmat alkoivat, kun tapasin mieheni. Kissalla oli jatkuvasti tassun iho auki ja verillä. Lääkäri tutki ja otettiin jopa sienitestit. Lopulta päättelimme, että kyseessä oli stressi: puri mustasukkaisuuksissaan tassuaan.Hankin toisen kissan seuraksi, mikä sitten auttoikin.

 

Hieman myöhemmin muutimme miehen kanssa yhteiseen kotiin. Toinen kissa (itämainen lyhytkarva) on sopeutunut, abessinialainen ei oikein koskaan ole toipunut a) miehestäni b) muutosta.

 

Ei suoraan sanottuna ole kaikki kupit kaapissa enää. Minulle ihana ja kiltti, mutta melkeinpä kaikille muille ihmisille sähisee. Mieheni on ihan kypsä ja hänen vihansa (kyllä vain!) lisää vain ongelmia. Mies haukkuu kissaa pienelle lapsellemme ja pelottelee, että varo, ettei kissa kynsäse. Osittain aiheellista, osittain ei. Nyt kuitenkin lapsi (2,5 v) on sanonut, että kissa on raapaissut. En tiedä onko tuo totta vai miehen manipulaatiota. Tietysti jos kissa alkaa vihamieliseksi, niin edessä on kissan lähtö :(

 

En tiedä mitä tehdä. Abessinialainen ja toinen kissa ovat kuin paita ja peppu, eikä heitä voi erottaa. Toisaalta, kuka ottaisi sähisevän kissan? Vaikka minulle kissa on maailman ihanin. Ja rakas, vaikka vähäistä yhteiselomme on, kun mies ei päästä kissoja vapaasti kulkemaan asunnossa. Asuvat paria huonetta, jossa harvemmin kukaan pidempiä aikoja erikseen oleskelee.

 

Joopa joo.Tulipahan vastattua ap:lle sitten kysymykseen vähän aiheen vierestä. Yleensä kai rotu on seurallinen ja lapsiperheisiin sopiva. Mutta jokunen on tällaisia haastavampi tapauksia. On ns. temperamenttia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
03.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 22:40"]Moi, meillä toinen kissoista on abessinialainen. Tuli minulle aikoinaan ainoaksi kissaksi. Todella viehättävä kissa mielestäni. Ihanan näköinen, notkea, fiksu.

 

Kiintynyt minuun kovasti ja osoittaa hellyyttään. MUTTA. Ongelmat alkoivat, kun tapasin mieheni. Kissalla oli jatkuvasti tassun iho auki ja verillä. Lääkäri tutki ja otettiin jopa sienitestit. Lopulta päättelimme, että kyseessä oli stressi: puri mustasukkaisuuksissaan tassuaan.Hankin toisen kissan seuraksi, mikä sitten auttoikin.

 

Hieman myöhemmin muutimme miehen kanssa yhteiseen kotiin. Toinen kissa (itämainen lyhytkarva) on sopeutunut, abessinialainen ei oikein koskaan ole toipunut a) miehestäni b) muutosta.

 

Ei suoraan sanottuna ole kaikki kupit kaapissa enää. Minulle ihana ja kiltti, mutta melkeinpä kaikille muille ihmisille sähisee. Mieheni on ihan kypsä ja hänen vihansa (kyllä vain!) lisää vain ongelmia. Mies haukkuu kissaa pienelle lapsellemme ja pelottelee, että varo, ettei kissa kynsäse. Osittain aiheellista, osittain ei. Nyt kuitenkin lapsi (2,5 v) on sanonut, että kissa on raapaissut. En tiedä onko tuo totta vai miehen manipulaatiota. Tietysti jos kissa alkaa vihamieliseksi, niin edessä on kissan lähtö :(

 

En tiedä mitä tehdä. Abessinialainen ja toinen kissa ovat kuin paita ja peppu, eikä heitä voi erottaa. Toisaalta, kuka ottaisi sähisevän kissan? Vaikka minulle kissa on maailman ihanin. Ja rakas, vaikka vähäistä yhteiselomme on, kun mies ei päästä kissoja vapaasti kulkemaan asunnossa. Asuvat paria huonetta, jossa harvemmin kukaan pidempiä aikoja erikseen oleskelee.

 

Joopa joo.Tulipahan vastattua ap:lle sitten kysymykseen vähän aiheen vierestä. Yleensä kai rotu on seurallinen ja lapsiperheisiin sopiva. Mutta jokunen on tällaisia haastavampi tapauksia. On ns. temperamenttia.

[/quote]

Niin vaikealta kuin se kuulostaakin, niin olisiko uusi koti mahdollista esim jonkun tuttavasi/sukulaisesi luota? Kuulostaa aika stressaavalta elämältä kaikkien kannalta :( en todellakaan kannata ajatusta, että eläimestä luovutaan, kun tulee uusi suhde ja lapsia. Joskus luopuminen on tosiaankin sitä suurinta rakkautta. Itsekin vähän samanlaisessa tilanteessa annoin koirani äidilleni, vaikka se tuntui maailman kauheimmalle asialle.

Vierailija
4/9 |
03.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 22:40"]Moi, meillä toinen kissoista on abessinialainen. Tuli minulle aikoinaan ainoaksi kissaksi. Todella viehättävä kissa mielestäni. Ihanan näköinen, notkea, fiksu.

 

 

 

Kiintynyt minuun kovasti ja osoittaa hellyyttään. MUTTA. Ongelmat alkoivat, kun tapasin mieheni. Kissalla oli jatkuvasti tassun iho auki ja verillä. Lääkäri tutki ja otettiin jopa sienitestit. Lopulta päättelimme, että kyseessä oli stressi: puri mustasukkaisuuksissaan tassuaan.Hankin toisen kissan seuraksi, mikä sitten auttoikin.

 

 

 

Hieman myöhemmin muutimme miehen kanssa yhteiseen kotiin. Toinen kissa (itämainen lyhytkarva) on sopeutunut, abessinialainen ei oikein koskaan ole toipunut a) miehestäni b) muutosta.

 

 

 

Ei suoraan sanottuna ole kaikki kupit kaapissa enää. Minulle ihana ja kiltti, mutta melkeinpä kaikille muille ihmisille sähisee. Mieheni on ihan kypsä ja hänen vihansa (kyllä vain!) lisää vain ongelmia. Mies haukkuu kissaa pienelle lapsellemme ja pelottelee, että varo, ettei kissa kynsäse. Osittain aiheellista, osittain ei. Nyt kuitenkin lapsi (2,5 v) on sanonut, että kissa on raapaissut. En tiedä onko tuo totta vai miehen manipulaatiota. Tietysti jos kissa alkaa vihamieliseksi, niin edessä on kissan lähtö :(

 

 

 

En tiedä mitä tehdä. Abessinialainen ja toinen kissa ovat kuin paita ja peppu, eikä heitä voi erottaa. Toisaalta, kuka ottaisi sähisevän kissan? Vaikka minulle kissa on maailman ihanin. Ja rakas, vaikka vähäistä yhteiselomme on, kun mies ei päästä kissoja vapaasti kulkemaan asunnossa. Asuvat paria huonetta, jossa harvemmin kukaan pidempiä aikoja erikseen oleskelee.

 

 

 

Joopa joo.Tulipahan vastattua ap:lle sitten kysymykseen vähän aiheen vierestä. Yleensä kai rotu on seurallinen ja lapsiperheisiin sopiva. Mutta jokunen on tällaisia haastavampi tapauksia. On ns. temperamenttia.

[/quote]

 

Niin vaikealta kuin se kuulostaakin, niin olisiko uusi koti mahdollista esim jonkun tuttavasi/sukulaisesi luota? Kuulostaa aika stressaavalta elämältä kaikkien kannalta :( en todellakaan kannata ajatusta, että eläimestä luovutaan, kun tulee uusi suhde ja lapsia. Joskus luopuminen on tosiaankin sitä suurinta rakkautta. Itsekin vähän samanlaisessa tilanteessa annoin koirani äidilleni, vaikka se tuntui maailman kauheimmalle asialle.

[/quote]

 

Voi kun olisikin mahdollista. Kukaan ei vaan tuota ärripurria uskalla ottaa. Vaikka olen varma, että kärsivällinen omistaja saisi kissan vielä jotenkin kuntoon. Mutta se vaatii jo ihmisen, jolla on kokemusta paljon kissoista. Sellaista ei ole lähipiirissä.

Vierailija
5/9 |
03.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 23:14"][quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 22:40"]Moi, meillä toinen kissoista on abessinialainen. Tuli minulle aikoinaan ainoaksi kissaksi. Todella viehättävä kissa mielestäni. Ihanan näköinen, notkea, fiksu.

 

 

 

Kiintynyt minuun kovasti ja osoittaa hellyyttään. MUTTA. Ongelmat alkoivat, kun tapasin mieheni. Kissalla oli jatkuvasti tassun iho auki ja verillä. Lääkäri tutki ja otettiin jopa sienitestit. Lopulta päättelimme, että kyseessä oli stressi: puri mustasukkaisuuksissaan tassuaan.Hankin toisen kissan seuraksi, mikä sitten auttoikin.

 

 

 

Hieman myöhemmin muutimme miehen kanssa yhteiseen kotiin. Toinen kissa (itämainen lyhytkarva) on sopeutunut, abessinialainen ei oikein koskaan ole toipunut a) miehestäni b) muutosta.

 

 

 

Ei suoraan sanottuna ole kaikki kupit kaapissa enää. Minulle ihana ja kiltti, mutta melkeinpä kaikille muille ihmisille sähisee. Mieheni on ihan kypsä ja hänen vihansa (kyllä vain!) lisää vain ongelmia. Mies haukkuu kissaa pienelle lapsellemme ja pelottelee, että varo, ettei kissa kynsäse. Osittain aiheellista, osittain ei. Nyt kuitenkin lapsi (2,5 v) on sanonut, että kissa on raapaissut. En tiedä onko tuo totta vai miehen manipulaatiota. Tietysti jos kissa alkaa vihamieliseksi, niin edessä on kissan lähtö :(

 

 

 

En tiedä mitä tehdä. Abessinialainen ja toinen kissa ovat kuin paita ja peppu, eikä heitä voi erottaa. Toisaalta, kuka ottaisi sähisevän kissan? Vaikka minulle kissa on maailman ihanin. Ja rakas, vaikka vähäistä yhteiselomme on, kun mies ei päästä kissoja vapaasti kulkemaan asunnossa. Asuvat paria huonetta, jossa harvemmin kukaan pidempiä aikoja erikseen oleskelee.

 

 

 

Joopa joo.Tulipahan vastattua ap:lle sitten kysymykseen vähän aiheen vierestä. Yleensä kai rotu on seurallinen ja lapsiperheisiin sopiva. Mutta jokunen on tällaisia haastavampi tapauksia. On ns. temperamenttia.

[/quote]

 

Niin vaikealta kuin se kuulostaakin, niin olisiko uusi koti mahdollista esim jonkun tuttavasi/sukulaisesi luota? Kuulostaa aika stressaavalta elämältä kaikkien kannalta :( en todellakaan kannata ajatusta, että eläimestä luovutaan, kun tulee uusi suhde ja lapsia. Joskus luopuminen on tosiaankin sitä suurinta rakkautta. Itsekin vähän samanlaisessa tilanteessa annoin koirani äidilleni, vaikka se tuntui maailman kauheimmalle asialle.

[/quote]

 

Voi kun olisikin mahdollista. Kukaan ei vaan tuota ärripurria uskalla ottaa. Vaikka olen varma, että kärsivällinen omistaja saisi kissan vielä jotenkin kuntoon. Mutta se vaatii jo ihmisen, jolla on kokemusta paljon kissoista. Sellaista ei ole lähipiirissä.

[/quote]

Voi kurja :/ toivottavasti löydätte ratkaisun tilanteeseenne :)

Vierailija
6/9 |
03.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaverilla on niitä. Ne on erilaisia kuin suomalaiset maatiaiskissat, enemmän villieläimen oloisia. Kissat on ylipäänsä hiljaisia hiiviskelijöitä mutta nää on sitä potenssiin sata. Omistaja kyllä tykkää niistä kovasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
04.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 23:14"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 22:40"]Moi, meillä toinen kissoista on abessinialainen. Tuli minulle aikoinaan ainoaksi kissaksi. Todella viehättävä kissa mielestäni. Ihanan näköinen, notkea, fiksu.

 

 

 

Kiintynyt minuun kovasti ja osoittaa hellyyttään. MUTTA. Ongelmat alkoivat, kun tapasin mieheni. Kissalla oli jatkuvasti tassun iho auki ja verillä. Lääkäri tutki ja otettiin jopa sienitestit. Lopulta päättelimme, että kyseessä oli stressi: puri mustasukkaisuuksissaan tassuaan.Hankin toisen kissan seuraksi, mikä sitten auttoikin.

 

 

 

Hieman myöhemmin muutimme miehen kanssa yhteiseen kotiin. Toinen kissa (itämainen lyhytkarva) on sopeutunut, abessinialainen ei oikein koskaan ole toipunut a) miehestäni b) muutosta.

 

 

 

Ei suoraan sanottuna ole kaikki kupit kaapissa enää. Minulle ihana ja kiltti, mutta melkeinpä kaikille muille ihmisille sähisee. Mieheni on ihan kypsä ja hänen vihansa (kyllä vain!) lisää vain ongelmia. Mies haukkuu kissaa pienelle lapsellemme ja pelottelee, että varo, ettei kissa kynsäse. Osittain aiheellista, osittain ei. Nyt kuitenkin lapsi (2,5 v) on sanonut, että kissa on raapaissut. En tiedä onko tuo totta vai miehen manipulaatiota. Tietysti jos kissa alkaa vihamieliseksi, niin edessä on kissan lähtö :(

 

 

 

En tiedä mitä tehdä. Abessinialainen ja toinen kissa ovat kuin paita ja peppu, eikä heitä voi erottaa. Toisaalta, kuka ottaisi sähisevän kissan? Vaikka minulle kissa on maailman ihanin. Ja rakas, vaikka vähäistä yhteiselomme on, kun mies ei päästä kissoja vapaasti kulkemaan asunnossa. Asuvat paria huonetta, jossa harvemmin kukaan pidempiä aikoja erikseen oleskelee.

 

 

 

Joopa joo.Tulipahan vastattua ap:lle sitten kysymykseen vähän aiheen vierestä. Yleensä kai rotu on seurallinen ja lapsiperheisiin sopiva. Mutta jokunen on tällaisia haastavampi tapauksia. On ns. temperamenttia.

[/quote]

 

Niin vaikealta kuin se kuulostaakin, niin olisiko uusi koti mahdollista esim jonkun tuttavasi/sukulaisesi luota? Kuulostaa aika stressaavalta elämältä kaikkien kannalta :( en todellakaan kannata ajatusta, että eläimestä luovutaan, kun tulee uusi suhde ja lapsia. Joskus luopuminen on tosiaankin sitä suurinta rakkautta. Itsekin vähän samanlaisessa tilanteessa annoin koirani äidilleni, vaikka se tuntui maailman kauheimmalle asialle.

[/quote]

 

Voi kun olisikin mahdollista. Kukaan ei vaan tuota ärripurria uskalla ottaa. Vaikka olen varma, että kärsivällinen omistaja saisi kissan vielä jotenkin kuntoon. Mutta se vaatii jo ihmisen, jolla on kokemusta paljon kissoista. Sellaista ei ole lähipiirissä.

[/quote]

 

 

Minä kissarakkaana ihmisenä voisin ottaa kissasi! Laita e-mailia muuttopuuhat@gmail.com

Vierailija
8/9 |
04.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 00:37"][quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 23:14"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 22:40"]Moi, meillä toinen kissoista on abessinialainen. Tuli minulle aikoinaan ainoaksi kissaksi. Todella viehättävä kissa mielestäni. Ihanan näköinen, notkea, fiksu.

 

 

 

Kiintynyt minuun kovasti ja osoittaa hellyyttään. MUTTA. Ongelmat alkoivat, kun tapasin mieheni. Kissalla oli jatkuvasti tassun iho auki ja verillä. Lääkäri tutki ja otettiin jopa sienitestit. Lopulta päättelimme, että kyseessä oli stressi: puri mustasukkaisuuksissaan tassuaan.Hankin toisen kissan seuraksi, mikä sitten auttoikin.

 

 

 

Hieman myöhemmin muutimme miehen kanssa yhteiseen kotiin. Toinen kissa (itämainen lyhytkarva) on sopeutunut, abessinialainen ei oikein koskaan ole toipunut a) miehestäni b) muutosta.

 

 

 

Ei suoraan sanottuna ole kaikki kupit kaapissa enää. Minulle ihana ja kiltti, mutta melkeinpä kaikille muille ihmisille sähisee. Mieheni on ihan kypsä ja hänen vihansa (kyllä vain!) lisää vain ongelmia. Mies haukkuu kissaa pienelle lapsellemme ja pelottelee, että varo, ettei kissa kynsäse. Osittain aiheellista, osittain ei. Nyt kuitenkin lapsi (2,5 v) on sanonut, että kissa on raapaissut. En tiedä onko tuo totta vai miehen manipulaatiota. Tietysti jos kissa alkaa vihamieliseksi, niin edessä on kissan lähtö :(

 

 

 

En tiedä mitä tehdä. Abessinialainen ja toinen kissa ovat kuin paita ja peppu, eikä heitä voi erottaa. Toisaalta, kuka ottaisi sähisevän kissan? Vaikka minulle kissa on maailman ihanin. Ja rakas, vaikka vähäistä yhteiselomme on, kun mies ei päästä kissoja vapaasti kulkemaan asunnossa. Asuvat paria huonetta, jossa harvemmin kukaan pidempiä aikoja erikseen oleskelee.

 

 

 

Joopa joo.Tulipahan vastattua ap:lle sitten kysymykseen vähän aiheen vierestä. Yleensä kai rotu on seurallinen ja lapsiperheisiin sopiva. Mutta jokunen on tällaisia haastavampi tapauksia. On ns. temperamenttia.

[/quote]

 

Niin vaikealta kuin se kuulostaakin, niin olisiko uusi koti mahdollista esim jonkun tuttavasi/sukulaisesi luota? Kuulostaa aika stressaavalta elämältä kaikkien kannalta :( en todellakaan kannata ajatusta, että eläimestä luovutaan, kun tulee uusi suhde ja lapsia. Joskus luopuminen on tosiaankin sitä suurinta rakkautta. Itsekin vähän samanlaisessa tilanteessa annoin koirani äidilleni, vaikka se tuntui maailman kauheimmalle asialle.

[/quote]

 

Voi kun olisikin mahdollista. Kukaan ei vaan tuota ärripurria uskalla ottaa. Vaikka olen varma, että kärsivällinen omistaja saisi kissan vielä jotenkin kuntoon. Mutta se vaatii jo ihmisen, jolla on kokemusta paljon kissoista. Sellaista ei ole lähipiirissä.

[/quote]

 

 

Minä kissarakkaana ihmisenä voisin ottaa kissasi! Laita e-mailia muuttopuuhat@gmail.com

[/quote]

Hahah

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
03.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

onko tietoa abessinialaisten kasvattajista ja hinnasta?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme neljä yksi