Pitäisikö sanoa vai vain ymmärtää uutta miesystävää?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vain viettää aikaa yhdessä. Mulle on ok, että tuleekin kahdeksalta, eikä seitsemältä, mutta jos tietäisin tämän etukäteen voisin olla omissa menoissani pidempään.

Ap

Oletko sanonut tämän?

Oletko häipynyt kun on kunnolla myöhässä?

Jos et kumpaakaan, katso peiliin.

Miksi et keskustele asiasta rakentavasti? Puhu suoraan ja avoimesti, ettei sinulle käy häilyvä ajankäytto, vaan olet itse jämpi ihminen.  Pyydä häntä olemaan tarkempi. Ellei se ole mahdollista, pitää sanoa suoraan, ettei tiedä tarkkaan. Tämä antaa sinulle mahdollisuuden tehdä omia ratkaisuja ja käyttää aikaasi miten itse haluat.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vain viettää aikaa yhdessä. Mulle on ok, että tuleekin kahdeksalta, eikä seitsemältä, mutta jos tietäisin tämän etukäteen voisin olla omissa menoissani pidempään.

Ap

Ja ajattelit että tämä asia ratkeaa palstalla määkimällä? 

Mun mies sanoi joskus suhteen alussa, että arvostaa sitä, että sanon selkeästi mitä tahdon ja en tahdo.

Tahdoin arvostusta ja kunnioitusta ja sitä saan.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vain viettää aikaa yhdessä. Mulle on ok, että tuleekin kahdeksalta, eikä seitsemältä, mutta jos tietäisin tämän etukäteen voisin olla omissa menoissani pidempään.

Ap

Jos mies ei koskaan tule ajoissa, niin ole sinäkin omissa menoissa. Mies odottakoon vuorotaan :)

Siinä on laitettu vahinko kiertämään.

Mä olen tuollainen ja sillä ei ole mitään tekemistä arvostuksen kanssa. Inhoan kellon kyttäystä ja minuuttiaikatuluja, enkä sellaisia koskaan sovi ellei ole pakko, häihin ja hautajaisiin tulen ajoissa. Työelämässä mulla on joustava työaika ja joustan myös niinpäin, että teen työajan jälkeen jos tarvis.

Ehkä pohtisin sitä, onko tuo kynnys kysymys, jos sä tykkäät täsmällisestä minuuttimeiningistä ja mies on boheemi aikakäsityksensä kanssa, tuleeko siitä jatkuva ongelma?

Toisaalta, jos mies on muuten aina aikataulussa ja vain sun kanssa tuollainen, niin se kertoo ettei arvosta sinua, sellaista en jäisi katselemaan.

Ps. Mun mies on tarkka aikatauluista mutta me pärjätään asian kanssa ja ollaan onnellisia, muut asiat on olennaisempia.

Sianjättöaika!

Ihan lähtisin pohtimaan onko ongelma tuohon ajankäyttöön juuri tuo yrittäjyys. Eli osaako irrottautua työstään. Vai onko tuo aikataulutus ongelma yleisesti. Itse yrittäjänä tunnistan tuota, kun sanon optimistisempia aikoja, jolloin pääsen töistä. Joskus se viivytys ei vain ole itsestä kiinni. Ja yritän opetella tavasta pois. Itse kyllä lähtisin puhumaan ihan rakentavasti ja suoraan tuosta miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollainen ja sillä ei ole mitään tekemistä arvostuksen kanssa. Inhoan kellon kyttäystä ja minuuttiaikatuluja, enkä sellaisia koskaan sovi ellei ole pakko, häihin ja hautajaisiin tulen ajoissa. Työelämässä mulla on joustava työaika ja joustan myös niinpäin, että teen työajan jälkeen jos tarvis.

Ehkä pohtisin sitä, onko tuo kynnys kysymys, jos sä tykkäät täsmällisestä minuuttimeiningistä ja mies on boheemi aikakäsityksensä kanssa, tuleeko siitä jatkuva ongelma?

Toisaalta, jos mies on muuten aina aikataulussa ja vain sun kanssa tuollainen, niin se kertoo ettei arvosta sinua, sellaista en jäisi katselemaan.

Ps. Mun mies on tarkka aikatauluista mutta me pärjätään asian kanssa ja ollaan onnellisia, muut asiat on olennaisempia.

Tottakai sillä on tekemistä arvostuksen kanssa. Arvostat vain omaa aikaasi, et muiden.

Onko mies raksa-alalla? Jos on niin tilanne on toivoton. Sinne on pesiytynyt sellainen kulttuuri ettei asiakkaan aika ole paskankaan arvoista. Ikinä ei tulla silloin kun luvataan, eikä vaivauduta edes ilmoittamaan kun ei tulla. Ilmeisesti Suomessa on liian vähän raksaäijiä kun on varaa suututtaa asiakkaat standardikäytäntönä. Just kaveri kertoi miten oli sopinut jonkun tyypin kanssa ajan eikä äijää kuulunut. Kun mies parin päivän päästä soitti, kaveri sanoi että sori, asia on jo hoidettu.

Kyllä ehdottomasti kannattaa kertoa, että haluat kuulla sen ajan, mikä hänellä oikeasti menee, eikä sitä, minkä hän toivoisi menevän, tai olettaa sinun toivovan.

Miksi kertoo mitään tarkkaa aikaa, jos tietää, ettei pysty kuitenkaan sitä noudattamaan?

Ja miksi vaatia toiselta tarkkaa kellonaikaa, jos tietää, ettei toinen pysty sitä antamaan?

Toki on tilanteita, joissa pitää olla ajoissa. Sellaiset tilanteet on hyvä tietää hyvissä ajoin, jotta pystyy aikatauluttamaan tekemisensä niin, että on ajoissa siellä missä pitää.

Itse muistan joskus "maanisessa" kirjoitusvaiheessa laittaneeni puhelimeen hälytyksen, jotta tiedän, milloin pitää lopettaa työt ja lähteä hakemaan lapset päiväkodista.

Yrittäjän kanssa 20 vuotta parisuhteessa olleena sanoisin, että mies ei luultavasti muutu. Työasiat hoidetaan ensin, sitten tulee muu elämä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollainen ja sillä ei ole mitään tekemistä arvostuksen kanssa. Inhoan kellon kyttäystä ja minuuttiaikatuluja, enkä sellaisia koskaan sovi ellei ole pakko, häihin ja hautajaisiin tulen ajoissa. Työelämässä mulla on joustava työaika ja joustan myös niinpäin, että teen työajan jälkeen jos tarvis.

Ehkä pohtisin sitä, onko tuo kynnys kysymys, jos sä tykkäät täsmällisestä minuuttimeiningistä ja mies on boheemi aikakäsityksensä kanssa, tuleeko siitä jatkuva ongelma?

Toisaalta, jos mies on muuten aina aikataulussa ja vain sun kanssa tuollainen, niin se kertoo ettei arvosta sinua, sellaista en jäisi katselemaan.

Ps. Mun mies on tarkka aikatauluista mutta me pärjätään asian kanssa ja ollaan onnellisia, muut asiat on olennaisempia.

Kahlitset muut odottamaan sinua... muut joustavat sinun takiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollainen ja sillä ei ole mitään tekemistä arvostuksen kanssa. Inhoan kellon kyttäystä ja minuuttiaikatuluja, enkä sellaisia koskaan sovi ellei ole pakko, häihin ja hautajaisiin tulen ajoissa. Työelämässä mulla on joustava työaika ja joustan myös niinpäin, että teen työajan jälkeen jos tarvis.

Ehkä pohtisin sitä, onko tuo kynnys kysymys, jos sä tykkäät täsmällisestä minuuttimeiningistä ja mies on boheemi aikakäsityksensä kanssa, tuleeko siitä jatkuva ongelma?

Toisaalta, jos mies on muuten aina aikataulussa ja vain sun kanssa tuollainen, niin se kertoo ettei arvosta sinua, sellaista en jäisi katselemaan.

Ps. Mun mies on tarkka aikatauluista mutta me pärjätään asian kanssa ja ollaan onnellisia, muut asiat on olennaisempia.

Tottakai sillä on tekemistä arvostuksen kanssa. Arvostat vain omaa aikaasi, et muiden.

Ei ole, et lukenut tarkkaan. Just sanoin, että EN sovi minuuttiaikatauluja ja mulle on ihan ok, että muut tulee kunhan ehtivät. Usein odottelen sen puolisen tuntiakin kaveria, eikä se tunnu pahalta. Yritän itse olla ajoissa, jos sovin kuuden maissa niin tähtään kuudeksi, joskus se on kymmentä vaille joskus kymmentä yli. Mutta ei kellon kanssa nipotusta. Ja onneksi kaverit on samaa maata.

Mutta jos sopisin vaikkapa miehen kanssa että katsotaan leffa kasilta, en olettaisi että kahdeksan reikä reikä pitää olla sohvalla, vaan se on sellainen about time, siinä paikkeilla katotaan leffaa.

Näin näkisin ap:n miesystävänkin ajattelevan ja sitä voi olla hyvin vaikea tajuta, jos itse ajattelee että kasin pintaan tarkoittaa 8:00 eikä 8:02.