Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä isääni vaivaa?
30.03.2014 |
Isäni on 56-vuotias mies.
Hän on aina ennen ollut tosi huumorintajuinen, lapsirakas ja hauska. Kaiken lisäksi ei ikinä huutanut minulle kun oli lapsi, vaan aina keskusteli, oli jämäkkä ja sanansa mittainen mies, toisin kuin äitini.
Siskoni on sairastanut masennusta ja hänellä on kaikenlaisia mt-ongelmia. Vanhempani ovat jo yli kymmenen vuotta häntä tukeneet, auttaneet jne (sisko oli alaikäinen sairastuessaan ja tarvitsee vieläkin tukea elämiseen)
Siskoni osaa olla välillä todella rasittava, ei hän pahaa tarkoita, mutta kyselee koko ajan, on vähän lapsellinen ja elää aika lailla lapsuuttaan uudestaan henkisesti. Asuu viikonloput vanhempieni luona.
Olen huomannut että isäni on nykyään tosi örmy. Ei pahemmin juttele, tiuskii, mutta lapsenlapsille on ihan normaali hassuttelija.
Siskolleni hän ei nykyään juuri puhu, vastaa äkäisesti jos vastaa ja häipyy välillä ulos
Ymmärrän toki että on henkisesti todella raskasta elää siskon kanssa ja olen isästäni huolissani., voiko ärtymys ja puhumattomuus olla merkki romahduksesta tms?
Kommentit (14)
Luulen että isä alkaa vaan kyllästymään ikuiseen auttamiseen, jos siskosi ei aikuistu ja ala pitämään itse itsestään huolta. Vaikka hänellä onkin mt-ongelmia jne. Isäsikin alkaa olla vanha mies, ei sen ikäisenä enää pitäisi tarvita hyysätä lapsia, päin vastoin sitä huolehtimista pitäisi saada jo vähän takaisinkin päin. Hän voi myös olla huolestunut ja siksikin sysätä siskoasi edemmäs, ei jaksa enää.
Jos haluat auttaa isääsi, niin kannusta siskoasi elämään itsenäisemmin. Ei hänen tarvitse joka viikonloppu vanhemmilleen mennä asumaan, voi mennä harvemminkin tai ota hänet välillä sinun luoksesi viikonloppukylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikusen lapsen pitäisi vaan joskus muuttaa pois kotoota. Siskosi pitäisi päästä jonnekin tuettuun asumismuotoon joka on suunniteltu mielenterveyskuntoutujille. On kohtuutonta, että vanhempasi eivät pääse viettämään rauhassa omaa elämäänsä ollenkaan.
Minun veljeni on 34vuotias psyykkisesti sairas mies. Hän on asunut jo 10 vuotta sellaisessa kodinomaisessa asuntolassa , jossa saa apua henkilökunnalta. Vanhempani ovat päässeet ( kasvatettuaan 5 lasta ) viettämään yhdessä elämäänsä , matkustelemaan ja nauttimaan halutessaan lastenlastensa seurasta.
Koittakaa saada siskollesi jokin muu asuinpaikka. Isäsi on varmasti uupunut ja kaipaa aikaa itselleen ja parisuhteelle ilman aikuisen , raskashoitoisen tyttärensä seuraa.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 22:29"]Aikusen lapsen pitäisi vaan joskus muuttaa pois kotoota. Siskosi pitäisi päästä jonnekin tuettuun asumismuotoon joka on suunniteltu mielenterveyskuntoutujille. On kohtuutonta, että vanhempasi eivät pääse viettämään rauhassa omaa elämäänsä ollenkaan.
Minun veljeni on 34vuotias psyykkisesti sairas mies. Hän on asunut jo 10 vuotta sellaisessa kodinomaisessa asuntolassa , jossa saa apua henkilökunnalta. Vanhempani ovat päässeet ( kasvatettuaan 5 lasta ) viettämään yhdessä elämäänsä , matkustelemaan ja nauttimaan halutessaan lastenlastensa seurasta.
Koittakaa saada siskollesi jokin muu asuinpaikka. Isäsi on varmasti uupunut ja kaipaa aikaa itselleen ja parisuhteelle ilman aikuisen , raskashoitoisen tyttärensä seuraa.
[/quote]
Kiitos vastauksista. Ilmaisin asian vähän väärin. Eli siskonihan on ollut hoitoloissa, laitoksissa, monessa eri tukiasunnossa yms ja asuu nyt sellaisessa jossa hoitaja käy päivittäin tsekkaileen lääkken oton, mutta muuten ihan normaali asunto ja elämä.
On vaan tavaksi jäänyt viikonloppuasuminen sitten vanhempieni luona. -ap
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 22:29"]
Aikusen lapsen pitäisi vaan joskus muuttaa pois kotoota. Siskosi pitäisi päästä jonnekin tuettuun asumismuotoon joka on suunniteltu mielenterveyskuntoutujille. On kohtuutonta, että vanhempasi eivät pääse viettämään rauhassa omaa elämäänsä ollenkaan.
Minun veljeni on 34vuotias psyykkisesti sairas mies. Hän on asunut jo 10 vuotta sellaisessa kodinomaisessa asuntolassa , jossa saa apua henkilökunnalta. Vanhempani ovat päässeet ( kasvatettuaan 5 lasta ) viettämään yhdessä elämäänsä , matkustelemaan ja nauttimaan halutessaan lastenlastensa seurasta.
Koittakaa saada siskollesi jokin muu asuinpaikka. Isäsi on varmasti uupunut ja kaipaa aikaa itselleen ja parisuhteelle ilman aikuisen , raskashoitoisen tyttärensä seuraa.
[/quote]
Vaikeahan se on tietää, että mikä isääsi vaivaa! Toki kannattaisi selvittää, että on fyysisesti kunnossa, ettei ole kipuja, veriarvot kunnossa, saa nukuttua yms.. Mutta vähän komppaisin tuota lainaamaani mielipidettä! Tiedän erään perheen, jossa psyykkisesti sairaalle lapselle piti kaikkien muiden perheenjäsenten hyvinvoinnin ja mielenterveyden turvaamiseksi asettaa tiukat rajat vierailuille ja yhteydenotoille ja se on osoittautunut todella hyväksi ratkaisuksi kaikkien kannalta. Tämä sairas, tosin jo aikuinen, lapsi piinasi ja syyllisti etenkin vanhempiaan ja teki muiden vierailut kotona hankaliksi, muutkin lapset jo aikuisia. Viikot tämä sairas oli tuetussa asumisessa ja tuli aina viikonlopuiksi kotiin ja soitteli kaiket illat, mutta nyt kaikkien sovittua yhteiset pelisäännöt tilanne kaikkien kannalta parempi. Tuntuu, että joillakin henkinen kehitys pysähtyy siihen vaiheeseen, jossa sairastuvat, eivät tavallaan aikuistu siitä, tosin myös monet lääkitykset vaikuttavat persoonaan! Ota asia rohkeasti puheeksi vanhempiesi kanssa - olisiko joku mainitsemani kaltainen juttu teidän kohdalla hyvä ja toimikaa sen mukaisesti! Kyllä vanhemmilla on oikeus toivoa, että lapset kasvavat ja siirtyvät omaan elämään ja heillekin jää omaa aikaa, kun ei enää edes jaksa kuten ennen. Isäsi voi tuntea syyllisyyttä, mutta myös surua, että lapsi ei näytä itsenäisesti elämässä pärjäävän, miten käy, kun vanhemmista aika jättää. Kyllä viranomaiset voivat ottaa suurimman vastuun ja jäljelle jäisi normaali aikuisen lapsen ja vanhemman suhde!
Väysymys, stressi, näitä veikkaisin. Isäsi tarvitsee lomaa arjen raskaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko puhua asiasta suoraan isäsi kanssa? Kertoisit, että olet vähän huolissasi hänen jaksamisestaan ja onko syynä se, että siskosi asuminen hänen luonaan viikonloppuisin ottaa hänen voimilleen? Että mitä tilanteelle voisi tehdä?
Isäsi tuntee syyllisyyttä siskosi kohtalosta.On tajunnut että mielenterveysongelmat periytyy vanhemmilta.Ei vaan enää jaksa esittää vahvaa ihmistä kun syyttää itseään siitä että on siittänyt onnettoman lapsen maailmaan.Itsekin oli aikoinaan masentunut ja onneton,mutta luuli että lapsen tekeminen pelastaa ja parantaa,mutta eipä käynytkään niin.Sen siitä saa kun mielenterveysongelmaiset nai ja saa lapsia.Johanna Tukiaisenkin isä on jatkuvasti psykoosissa eikä hyvin mee Tuksullakaan Juliasta puhumattakaan.Naikaa vaan sekopäiset niin hyvä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 20:12"]
Isäsi tuntee syyllisyyttä siskosi kohtalosta.On tajunnut että mielenterveysongelmat periytyy vanhemmilta.Ei vaan enää jaksa esittää vahvaa ihmistä kun syyttää itseään siitä että on siittänyt onnettoman lapsen maailmaan.Itsekin oli aikoinaan masentunut ja onneton,mutta luuli että lapsen tekeminen pelastaa ja parantaa,mutta eipä käynytkään niin.Sen siitä saa kun mielenterveysongelmaiset nai ja saa lapsia.Johanna Tukiaisenkin isä on jatkuvasti psykoosissa eikä hyvin mee Tuksullakaan Juliasta puhumattakaan.Naikaa vaan sekopäiset niin hyvä tulee.
[/quote]
Ja luulet itse olevasi terve, kirjoituksesi peruusteella joutaisit mielisairaalaan.
Minunkin isäni on mies, aika jännä :D
No, ei vaan luulen että on merkki jostain turhautuneesta tai alkavasta masennuksesta.
Ikävää siskosi kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 19:47"]vanhuus. vanhoista tulee kärttyisiä.
[/quote]
No tämä tiuskiminen kohdistuu eniten vain siskooni, ei meihin muihin niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palanut loppuun pitkään jatkuneeseen auttamiseen ja tarvitsisi jonkin ulkopuolisen, puolueettoman keskustelutahon.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 19:53"]Palanut loppuun pitkään jatkuneeseen auttamiseen ja tarvitsisi jonkin ulkopuolisen, puolueettoman keskustelutahon.
[/quote]
Okei. Mitä voin tehdä? Aion tehdä jotain hänen hyväkseen, mutta tiedän ettei minulle varmaan halua avautua. Juttelisinko jonkun sukulaisen kanssa, vai mitä?
Äidilleni on turha puhua mitään.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 20:12"]Isäsi tuntee syyllisyyttä siskosi kohtalosta.On tajunnut että mielenterveysongelmat periytyy vanhemmilta.Ei vaan enää jaksa esittää vahvaa ihmistä kun syyttää itseään siitä että on siittänyt onnettoman lapsen maailmaan.Itsekin oli aikoinaan masentunut ja onneton,mutta luuli että lapsen tekeminen pelastaa ja parantaa,mutta eipä käynytkään niin.Sen siitä saa kun mielenterveysongelmaiset nai ja saa lapsia.Johanna Tukiaisenkin isä on jatkuvasti psykoosissa eikä hyvin mee Tuksullakaan Juliasta puhumattakaan.Naikaa vaan sekopäiset niin hyvä tulee.
[/quote]
Vanhemmillani ei niitä ole, mutta äitini siskolla kylläkin. -ap