Ihastuksellani on asperger, kannattaako hänen kanssa edes kuvitella mitään vakavempaa?
Olen syvästi ihastunut yhteen jätkään joka kertoi minulle että hänellä on aspergerin syndrooma. Hän on muuten tosi ihana mutta nyt en tiedä kannattaako minun sitten kuitenkaan alkaa hänen kanssa mihinkään kun olen kuullut, että asperger-ihmiset on jollain tavalla outoja ja vajaita (vaikka tämä ihastukseni vaikuttaa kyllä muuten ihan täysipäiseltä)?
Kommentit (42)
Mitä väliä vaikka on asperger? Älä lue netistä diagnooseja vaan tutustu siihen ihmiseen paremmin jos olet ihastunut. Jokainen ihminen on erilainen ja vähän outo
Vierailija kirjoitti:
Anna mahdollisuus. Oireyhtymissä merkittävin tekijä on se, millaiset henkiset työkalut on selvitä itsensä ja muiden kanssa. Hyvin pitkälle siihen vaikuttavat kasvatus, koulu, kaveripiiri (jos sellaista on) kuin myös henkilön oma tahto kohdata itsensä.
Seurustelen aspergerin kanssa ja eniten törmäyksiä tulee siinä, miten en noudata tarkkaa kellotusta ja muista ostaa samaa tiskiainetta. Matkustaminen on sama kuin tutkia GoogleMapsia. Jos ylipäätään menemme minnekään se pitää sopia monta viikkoa etukäteen, jotta mies ehtii miettiä miten matka järjestetään olipa se miten tuttu reitti tahansa. Hän ei kestä minkäänlaisia poikkeamia saati yllätyksiä, mutta kun elämää ei voi elää niin olen myös oppinut vetämään tiukat rajat miten jotkut tilanteet vaan mennään läpi ahdistipa miten paljon tahansa.
Nykyään on tottunut jo siihen, etten asettele voirasiaa millilleen samalle paikalle ja tavarani ovat huiskin haiskin. On kuitenkin hyvä keskustelemaan kahden kesken (seurassa aivan hiljaa) ja minulla kun ei ole kiire mihinkään, iloitsen pienistäki asioista, niin hyvin pärjätään.
Toivotan menestystä jatkoon...
onko aspergerilla myös sellainen piirre, että jumittaa johonkin juttuun? Sanotaanko vaikka niin, että ensin ei harrasta mitään ja kun alkaa harrastaa se vie kaiken ajan ja henkilö onkii aiheesta kaiken selville ja sitä besserwisseriyden määrää
Mä olen seurustellu aspergerin omaavan kanssa. En mä sitä sen suhteen aikana edes huomannu.
Mistä ihmeestä monelle on tullut käsitys, että asperger on rehellinen. Naapurini on asperger ja järkyttävä valehtelija ja vielä huono valehtelemaan. Oikea luuseri ja jankuttaa vuodesta toiseen, kun on asperger niin ei voi tehdä sitä ja tätä ja äänet kaupungilla ahdistaa..krooooh. Sitten eräs fetisisti, joka siis assburger myöskin ihan patologinen valehtelija. Moni käsittää, että on rehellinen, jos sanoo, että sulla on rumat vaatteet ja iso perse. Se on huonoa käytöstä eikä rehellisyyttä. Tätä on usein aspergerien "rehellisyys"' Samaa kuin 3-vuotiailla. Asperger on neurologinen KEHITYSHÄIRIÖ, että repikää siitä hienouksia seurustelusuhteelle. Jossain vaiheessa..siis hyvin pian alkaa burgerin ärsyttävä jumitus tai heikko kyky sietää ärsykkeitä. Ehkä sänkyyn, mutta ei suhteeseen.
Tapoihinsa kangistuneita, joustamattomia, kyvyttömiä näkemään asioita toisen näkökulmasta. Ei kiitos.
Itse kyllä haluan oikean parisuhteen enkä olla mikään ymmärtäjä jollekin hermovammaselle. Jos voirasia on millin vinossa niin alkaa keinuminen ja yninä-äänten päästely. Minuutin tarkkuudella rutiinien noudattaminen. Hei c' mon. Tirsk.
Ei, ei, ei. Löytyy varmaan pian joku kiva tyyppi, joka saa sielun hyrräämään. Eteenpäin vain!
KokemustaOn kirjoitti:
Mistä ihmeestä monelle on tullut käsitys, että asperger on rehellinen. Naapurini on asperger ja järkyttävä valehtelija ja vielä huono valehtelemaan. Oikea luuseri ja jankuttaa vuodesta toiseen, kun on asperger niin ei voi tehdä sitä ja tätä ja äänet kaupungilla ahdistaa..krooooh. Sitten eräs fetisisti, joka siis assburger myöskin ihan patologinen valehtelija. Moni käsittää, että on rehellinen, jos sanoo, että sulla on rumat vaatteet ja iso perse. Se on huonoa käytöstä eikä rehellisyyttä. Tätä on usein aspergerien "rehellisyys"' Samaa kuin 3-vuotiailla. Asperger on neurologinen KEHITYSHÄIRIÖ, että repikää siitä hienouksia seurustelusuhteelle. Jossain vaiheessa..siis hyvin pian alkaa burgerin ärsyttävä jumitus tai heikko kyky sietää ärsykkeitä. Ehkä sänkyyn, mutta ei suhteeseen.
Ehkä näillä tuttavillasi oli muita ongelmia. Asperger on joukko ominaisuuksista joista suuri osa on persoonallisuuteen linkittyviä. Eivät he ole sen parempia tai huonompia kuin muut. Jokainen ihminen on yksilö, ja jos meidät kaikki tutkittaisi niin olisi kuulkaa diagnoosi poikineen. En omassa as-lapsessani huomannut yhtään mitään poikkeavaa, mutta motoriset vaikeudet mm. heikko kynäote ja kavereiden vähyys (kaksi oli liian vähän) veivät Tyksiin ja diagnoosin ääreen.
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä haluan oikean parisuhteen enkä olla mikään ymmärtäjä jollekin hermovammaselle. Jos voirasia on millin vinossa niin alkaa keinuminen ja yninä-äänten päästely. Minuutin tarkkuudella rutiinien noudattaminen. Hei c' mon. Tirsk.
Kuulostaa Aspergerin sijaan keskivaikealta autismilta. Tirsk itsellesi ja koitahan kasvaa aikuiseksi.
Jos hänellä on potentiaalia muuttaa tapojaan ja sulautua niin opeta parisuhdetaitoja. Jos on joustavampaa laatua niin voi helpostikin oppia olemaan normaalissa, terveessä parisuhteessa.
Ei kannata. Hän ei tarvitse kaltaistasi, kapeakatseista hirviötä.
Jos kaveri vaikuttaa kivalta ja kiinnostavalta, niin miksei voisi tutustua? Kuten edellä on monta kertaa sanottu, as-ihmiset ovat persoonia siinä missä muutkin ja as on muutoinkin asteittainen ja yksilöllinen. Tietysti on vaikeitakin tapauksia ja varmaan niistä siksi kuuleekin enemmän, mutta jos hän vaikuttaa kivalta ja et huomannut mitään ennen kuin hän kertoi sinulle, niin ei varmaan ole sieltä pahimmasta päästä. As-ihmiset voivat olla myös hyvin empaattisia ja opetella sosiaalisia taitoja, eli he saattavat parhaimmillaan olla erinomaisia myös parisuhteessa. Ihan yksilöstä kiinni. Itse tunnen yhden as-ihmisen, joka on hyvin mukava ja hänen kanssaan on helppo tulla toimeen, on myös onnellisessa parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluisia "aspergereita":
Isaac Asimov (diagnosed)
Dan Aykroyd (diagnosed)
Susan Boyle (diagnosed)
David Byrne (diagnosed)
Charles Darwin (rumored)
John Denver (diagnosed)
Eminem (rumored)
Daryl Hannah (diagnosed)
Dan Harmon (self-diagnosed)
Alfred Hitchcock (rumored)
Sir Anthony Hopkins (diagnosed)
Michael Jackson (rumored)
Courtney Love (diagnosed)
Clay Marzo (diagnosed)
Marilyn Monroe (rumored)
Jerry Seinfeld (self-diagnosed)
Satoshi Tajiri (diagnosed)
James Taylor (diagnosed)
Greta Thunberg (diagnosed)
Robin Williams (rumored)
Pitäisi vielä tietää heidän parisuhdetaidoistaan. Se, että assi tai kuka tahansa on lahjakas ja menestynyt jollain alalla, ei kerro mitään hänen menestyksestään ihmissuhdeasioissa.
Hopkins ei tiedä, eikä haluakaan tietää, onko hän isoisä. Semmoiset ihmissuhdetaidot sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan miten se hänessä ilmenee. Assit on usein persoonallisia, älykkäitä ja luotettavia.
Luotettavia ainakin on, mutta oman kokemukseni mukaan joskus todella raskasta ja uuvuttavaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan miten se hänessä ilmenee. Assit on usein persoonallisia, älykkäitä ja luotettavia.
Luotettavia ainakin on, mutta oman kokemukseni mukaan joskus todella raskasta ja uuvuttavaa seuraa.
Ei sen luotettavampia kuin muutkaan.
Ihmisten käsitys autismista (Asperger on nykyään osa autismin kirjoa, ei ole erillistä Asperger-diagnoosia enää) on todella ennakkoluuloinen ja tietämätön. Toisaalta se on ymmärrettävää, jos ei ole lähipiirissä autistisia ihmisiä. Ei kaikilla voi olla kattavia tietoja kaikista diagnooseista. Kuitenkin, autismia on monenlaista. Kun olet tavannut yhden autistin, olet tavannut yhden autistin. Muutaman tuntemasi autistin perusteella ei saisi muodostaa ennakkoluuloja tai käsityksiä että kaikki autistit ovat samanlaisia. Eihän kukaan neurotyypillisistäkään ihmisistä ajattele, että kaikki ovat samanlaisia. Autisteihin mahtuu ikäviä ihmisiä, mutta niin mahtuu neurotyypillisiinkin. Tutustu häneen, niin saat tietää millainen hän on. Ja tutustu avoimin mielin, ei ennakkoluuloisena olettan että autismi olisi jotain kamalaa ja pelkkiä ongelmia.
Sitä paitsi, itse kunkin lähipiirissä saattaa olla autisteja, osa ehkä vailla diagnoosia olevia, mutta emme vain tiedä sitä. Kuvittelemme että tuttumme ovat neurotyypillisiä vaikka eivät kaikki välttämättä ole. Autismi kun ei välttämättä ole mitään mikä näkyisi heti päällepäin tai muutenkaan etäisessä ihmissuhteessa.
Et voi tietää, kannattako jatkaa ellet kokeile. Sinulla on nyt se etu, että jos tämä mies käyttäytyy toistuvasti jotenkin hankalasti, niin voit sentään miettiä selittyisikö se aspergerilla ja voisitko ymmärtää asiaa.
Juuri tänään puhuin mieheni kanssa (neurotyypillinen), että olen varmaan hankala kumppani (koska minulla on asperger). Ei hän kiellä sitä. Kuitenkin hyvät asiat painaa kuulemma vaakakupissa enemmän. Ja ne hyvät asiat on ihan sellaisia asioita, jotka on enemmänkin persoonasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
onko aspergerilla myös sellainen piirre, että jumittaa johonkin juttuun? Sanotaanko vaikka niin, että ensin ei harrasta mitään ja kun alkaa harrastaa se vie kaiken ajan ja henkilö onkii aiheesta kaiken selville ja sitä besserwisseriyden määrää
Miksi kysyt päivänselviä asioita?
Kokeile?