Onko muiden miehet tällaisia?

Ihan normaalia meillä. Molemmat ollaan juuri tuollaisia. :)

Ero helpottaa kummasti.Sillä on toinen  nainen.Niin oli meilläkin ja oli juuri tuollainen samanlainen ukko.

Taustalla voisi olla kotoa lapsena ja nuorena opittu käyttäytyminen, varsinkin yhden lapsen perheessä. Sinä ja lapset(?) olette vaan tulleet hänen vanhempiensa/äitinsä tilalle, mutta perheen isän ja miehen roolia hän ei pysty edelleenkään ottamaan. Ohjeena on tainnut olla, että pienin askelin siirretään vastuuta arkielämän pyörittämisestä myös miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta ei lisää puuroon kaurakermaa, vaan syö sen voisilmän kera. Meillä ei ole koskaan, ei siis ikinä, riitaa mistään asiasta.

Jos mie söisin tuota kaurakermaa,niin sais ukko viikon siivota seiniä riplasta...

Sinä ne omat ripulisi saisit siivota.

Olin just samanlainen, yritin kertoa rouvalle moneen kertaan asioita jotka pitää muuttua. Ei tapahtunut mitään, pelkkää taivastelua ja sovitut asiat ei pitänyt. Erohan siitä tuli.

Oisko se koti ainut paikka missä voi olla väsynyt ja vittuuntunut? Ei kukasn jaksa olla positiivinen vaan pitää saada murjottaa. Missä muualla sitten latsisi akkuja kuin kotona?

Onko nainen aina hymyilevä? Pitäis olla ja kikatella.

Vastaan naisena jonkin verran tuota kuvausta. Mua ihan rehellisesti masentaa ja kaikkein eniten ahdistaa parisuhde. On vaikea kunnioittaa puolisoani (miestä) kun on toiminut niin monissa asioissa vasten arvojani. Kai olen pystynyt antamaan anteeksi, mutten kyllä suuremmin kunnioita häntä enää. Masentaa aivan julmetusti, joka päivä petyn elämääni hänen kanssaan, minulla on hauskempaa kaikkien muiden kanssa. Ei tämä kyllä loppuelämän rakkaussuhde ole vaikka ystäviksi jäätäisiin, tunteet ovat hiipuneet pois. Ystävä haluaisinkin olla, mutten lupailla En enempää väkisin. Mieheni imee minut kuiviin, aivan kamalan kuluttavaa seuraa. Moniin miehiin verrattuna kyllä erittäin ok, mutta kun tosiaan pitää puolisoaan vain ok:na niin kyllähän sitä samalla miettii milloin tämä on ohi. Luulen, että ajan kanssa se tajuaa sen itsekin, toivottavasti, että meidän eläminen yhdessä ei ole enää kummankaan unelma. Pitkästä aikaa kun vietin viikonlopun muualla tuttavien kanssa oli aivan mielettömän hauskaa ja viihdyin hyvin. Palatessani kotiin oli mies lähinnä mustasukkainen siitä, että minulla oli ollut hauska viikonloppu eikä onnistuttu ollenkaan jakamaan hyviä, mielenkiintoisia, hauskoja hetkiä. Tuli vain lannistunut olo, taas kerran. Olen huomannut hermojeni katkeavan todella helposti nykyään. On vain niin tylsistyttävä kahlitsija pidättelemässä minua kotona. Suhteessa ei ole tarpeeksi tilaa toteuttaa itseään, mies pelkää ilmeisesti että vaihtaisin hänet koska vain keneen vain. Olisin varmimmin suhteessa jos kaikesta ei tarvitsisi sopia ja raportoida puolisolle aina kotonaolija huomioiden. Esimerkiksi lapset eivät rajoita ollenkaan kulkemistani, saan heidän kanssaan hiton helposti sovittua jos jonnekin olen lähdössä ja mitä sitten tehdään yhdessä. Miehen kanssa taas saa läpikäydä jokaista yksilöllistä ajatusta, ettei vaaaaan vieraannuta. Lopputuloksena ihan ajattelukin ahdistaa kun joku on koko ajan niskaan hönkimässä ja urkkimassa.

Oltiin illanistujaisissa ja siellä yksi miehistä oli tosi puhelias, iloinen ja mukava hauskuuttaja. Jossain vaiheessa iltaa hänen vaimonsa sanoi, että miten tuo mies on niin erilainen muiden joukossa kuin kotonaan, jossa on murjottaja ja kärttyisä. Ei mennyt kauan aikaa, kun he erosivat. 

Toinen eukko oottelee että ukkosi ottaa ratkaisevan eleen. Pähkää vielä ja kiukkuaa saamattomuuttaan sinulle. Joku päivä pitää katkeran puheen jossa sinä jotenkin esineellistyt paha-oloksi ja sysää paskan olonsa sinun syyksesi. Sitten ilmoittaa että haluaa eron ja kuka jää hölmistyneenä sivustaseuraajaksi. Jep, oltu ja nähty. Sen jälkeen on paha kivuta takaisin parisuhteenne lähtöruutuun.