Häiritseekö, jos mies on sinua lyhyempi?

Olen itse 180 cm ja mieheni muutaman sentin lyhyempi. Kummallakin tarpeeksi hyvä itsetunto ettei asia häiritse yhtään. Käytän välillä korkokenkiäkin mieheni seurassa.

Mä nauran aina lyhyille miehille :D Osa kompensoi isolla autolla ym.

nainen89

Olen 171 cm ja mieheni 170 cm eikä meillä ole mitään ongelmia ja käytän usein 10 cm korkkareita - MIKSI en käyttäisi, kun kerran korkkareista tykkään?

Pituus on täysin toissijainen tekijä ihmissuhteissa! :)

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 12:29"]

Onpa täällä paljon huonolla itsetunnolla varustettuja naisia.

[/quote]Ei se ole huonoa itsetuntoa, jos tykkää ns. miehekkäistä miehistä. 

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 12:35"]

Mä nauran aina lyhyille miehille :D Osa kompensoi isolla autolla ym.

 nainen89

[/quote] Miten näet auton sisään kuinka pitkä mies on? Vai seuraatko lyhyitä miehiä parkkipaikalle..pelottavaa!

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 12:51"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 12:29"]

Onpa täällä paljon huonolla itsetunnolla varustettuja naisia.

[/quote]Ei se ole huonoa itsetuntoa, jos tykkää ns. miehekkäistä miehistä. 

[/quote] On se. Koska miehekkyys ei ole pituudesta kiinni. Voit vaikka malliksi miettiä amerikkalaisia näyttelijöitä ja heidän pituuksia.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 12:35"]

Mä nauran aina lyhyille miehille :D Osa kompensoi isolla autolla ym.

nainen89

[/quote]

Miksi naurat lyhyille miehille? Tuo nyt kuulostaa jo pilkanteolta, miksi?

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 13:15"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 12:35"]

Mä nauran aina lyhyille miehille :D Osa kompensoi isolla autolla ym.

nainen89

[/quote]

Miksi naurat lyhyille miehille? Tuo nyt kuulostaa jo pilkanteolta, miksi?

[/quote]Se nauraa, koska sillä on niin huono itsetunto.

Olen 170 cm/53 kg ja mieheni on 182 cm ja jotain paino emt. Mutta mies johon olen toivottoman rakastunt on minua 5 cm lyhyempi :(((

Kyllä häiritsisi. Olen itse 170 cm ja malliltani pitkäraajainen. Yleensä alle 170 cm miehet ovat tätä lyhytraajaisempaa ja pitkäselkäisempää mallia (ainakin Suomessa), joten pituusero vain korostuu. Eksäni oli ainoastaan muutamaa senttiä pidempi, joten en kuitenkaan vaadi mitään majakkaa itselleni. Onneksi useimmat miehet nyt ovat 170+ cm, joten tuskin tässä mitään hätää on. :)

Olen melko pitkä, mutta pidän lyhyitä miehiä seksikkäinä. En ole oikeastaan kokaan seurustellut pitkän (yli 180) miehen kanssa.

Ajattelin ensin että ei häiritsisi, mutta on alkanut häiritsemään. Haluan että mies olisi minua ainakin 10 cm pidempi ja leveähartiainen. Oma mies on samanpituinen kuin mä.

Harmittaa.

Kiitos ja anteeksi.

Ollaan samanmittaisia(173cm) mieheni kanssa ja enemmän se miestäni häiritsee, mitä itseäni. Esim. jos pidän korkeita korkoja mies ei tykkää siitä, koska olen häntä pidempi.

Kyllä luulisin että lyhyt mies on naiselle aikalailla samanlainen turn-off kuin lihava nainen on miehelle.

No todellakin häiritsee. Olen itse 181 cm ja kääpiömiehet ällöttävät.

Miehen pitää olla pitkä.

Minulla on 5 senttiä lyhyempi mies, mutta raameiltaan harteikas ei poikamainen. Olen joskus hetken seurustellut pitkän miehen kanssa, jonka kanssa tuli äidillinen ei naisellinen olo :(  Ei se pituus siihen miehekkyyteen niin vaikuta, vaan se luonne ja teot. Kun on tarpeeksi sinut itsensä kanssa ei ole ongelmaa pyytää vaimoa nostamaan ylähyllyltä harvoin käytettyä tarjoiluastiaa. :) Ja mies aukaisee ihan yhtä helpon näköisesti lasitölkit (kuin pidemmätkin miehet) kun en itse niitä auki saa.

Mä olen 177cm ja tykkään käyttää myös korkkareita paljon. Eksäni on 173cm ja kyllähän se jonkun verran häiritsi. Eron jälkeen ajattelin että seuraavaksi haluan pitkän miehen..

No tällä hetkellä tapailen taaas 173senttistä miestä. :D on kyllä muuten lähes täydellinen mies ni eipä toi lyhyys nyt hirveesti haittaa.

Olen 166cm ja eräs eksäni oli 169 cm. Tuolloin se ei minua kovinkaan usein häirinnyt, mutta miestä häiritsi jos laitoin muutaman sentin korkuiset korkkarit jalkaan: mies alkoi rinnallani jotenkin "pörhistellä", "kohennella" ja "kurotella" itseään :D Vaikka tosiaan tuohon aikaan käytin max. 5cm korkkareita, eli en ollut korkkarit jalassa kuin sen pari senttiä miestä pitempi. Lisäksi kun molemmat oltiin kropiltamme siroja ja hoikkasia, niin kyllä siinä näin jälkeenpäin ajatellen oli välillä sellainen olo että kadulla vaikka kulkiessa mies välillä vetäytyi "minun taakseni" suojaan ("ei mennä tuolta") jos edessä oli vaikka jokin muutaman teinin porukka. Kuulostan varmaan kauhealta, mutta tuli olo että minunko pitää tässä pitää huolta ja suojella miestäni :P

Noh, suhde lopulta kaatui kyllä muihin juttuihin kuin pituuksiin, mutta jälkeenpäin aatellen (ja pinnalliselta kuulostaen, tiedän!) en halua että minulla on olo että mies on hiiri, jota minun pitää pitää kädestä ja suojata. Ja haluan käyttää korkkareita ilman että toinen kompleksoi koko iltaa ryhtiään kohennellen vieressä.

Ei haittaa jos miehellä on sentit paremmassa paikassa

Olen 161cm joten en olisi välttämättä halunnut itseäni lyhyempää miestä. Toisaalta olen seurustellut 170cm pituisen miehen kanssa, jolla oli terve itsetunto, hän oli hauska ja älykäs, joten ei ollut mitään väliä pituudella.

Aviomieheni on 180cm, mutta lyhyemmänkin olisin kelpuuttanut jos olisi sattunut kolahtamaan. Ikähaarukastakin tingin kun miehenitapasin, hän oli muutaman vuoden vanhempi mitä olin ajatellut "ylärajaksi". Tottakai ulkoisilla ominaisuuksiallakin on merkitystä, mutta henkinen puoli ja kemiat on se tärkein.