Kuinka lakata haluamasta rakkautta?

Olen epäonnistunut elämässäni. Lasteni isä on naimisissa toisen kanssa ja minä olen etä-äiti.

Olen toivonut, että saisin uuden mahdollisuuden rakkauteen, mutta alan hiljalleen tajuta, että siitä haaveesta on parasta luopua, etten satuta itseäni enempää. On yksinkertaisesti niin, että mies jonka minä haluaisin ei halua minua, ja toisin päin.

Ei, en aio laskea rimaa. Ketä se muka hyödyttäisi? On väärin olla toisen kanssa, jos pitää oikeasti jotakuta töistä mieleisempänä kumppanina. Sellainen johtaa lopulta vain molemminpuoliseen pahaan mieleen.

Mieluummin siis valitsen opetella rakkautta vailla olemisen.

Rakastava parisuhde on kuitenkin ollut syvin toiveeni vaikeasta lapsuudesta lähtien. Nyt pitäisi alkaa haaveilla jostain muusta. Mutta mistä? Millä täyttäisin elämäni - kaiken sen ajan, kun en ole lasten kanssa tai töissä?

Ongelmallista on myös se, että on vaikea "päättää" unelmoida jostain, vaikkapa matkustamisesta, jos pohjimmiltaan oikeasti kaipaa vain rakkautta. Omia syvimpiä tuntojaan on niin vaikea käskeä.

Onko kohtalotovereita, joilla onnistunut vaihtaa unelmointi rakkaudesta johonkin muuhun?:)