Lue keskustelun säännöt.
Kuinka lakata haluamasta rakkautta?
Gipjlc
24.11.2020 |
Olen epäonnistunut elämässäni. Lasteni isä on naimisissa toisen kanssa ja minä olen etä-äiti.
Olen toivonut, että saisin uuden mahdollisuuden rakkauteen, mutta alan hiljalleen tajuta, että siitä haaveesta on parasta luopua, etten satuta itseäni enempää. On yksinkertaisesti niin, että mies jonka minä haluaisin ei halua minua, ja toisin päin.
Ei, en aio laskea rimaa. Ketä se muka hyödyttäisi? On väärin olla toisen kanssa, jos pitää oikeasti jotakuta töistä mieleisempänä kumppanina. Sellainen johtaa lopulta vain molemminpuoliseen pahaan mieleen.
Mieluummin siis valitsen opetella rakkautta vailla olemisen.
Rakastava parisuhde on kuitenkin ollut syvin toiveeni vaikeasta lapsuudesta lähtien. Nyt pitäisi alkaa haaveilla jostain muusta. Mutta mistä? Millä täyttäisin elämäni - kaiken sen ajan, kun en ole lasten kanssa tai töissä?
Ongelmallista on myös se, että on vaikea "päättää" unelmoida jostain, vaikkapa matkustamisesta, jos pohjimmiltaan oikeasti kaipaa vain rakkautta. Omia syvimpiä tuntojaan on niin vaikea käskeä.
Onko kohtalotovereita, joilla onnistunut vaihtaa unelmointi rakkaudesta johonkin muuhun?:)
Kommentit (41)
No tota... opettele rakastamaan itseäsi ja olemaan yksin. Et voi saada ja antaa tasavertaista rakkautta vasta kun olet sinut itsesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi. Pettymyksestä toiseen. Hetkittäin olen tyytyväinen näinkin ja mielessä pyörähtää ajatus että ehkä olen siksi yksin kun en oikeasti halua ketään. Haluan yhden tietyn, en ketä tahansa, koska kuten aloittaja sanoi, mielestäni ei ole mitään järkeä olla parisuhteessa ihmisen kanssa, jota ei aidosti rakasta ja halua. Näitäkin tiedän monia ja he levittävät ympärilleen pettämällä niin paljon tuhoa.
Rakkkaus on sitä kun esiim ihmistä nipistäää niin silloin ihminen aidosti tuntee rakastavansa itseäään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos alitajuisesti (vaikean lapsuuden takia) pelkäät läheisyyttä ja siksi ihastut miehiin, jotka eivät sinua halua? Itsellä näin :(
Juu, jotain tämän suuntaista varmasti. Tai ennemminkin, että haluan ratkaista vääränlaisten, ehkä vähän kylmien, miesten kautta lapsuuden haaveen: saada kylmät vanhemmat rakastamaan minua.
Ongelman tiedostaminen ei ikävä kyllä poista ongelmaa. Tiedän, että on näin, mutta silti ihastun näihin ehkä vääriin miehiin. Tuntuisi typerältä seurustella miehen kanssa, johon en ole ihastunut, vaikka muuten olisikin oikein hyvä mies.
Ap
Totta, että tiedostaminen ei poista ongelmaa, mutta mahdollistaa sen, että alkaa toimia oivalluksensa mukaisesti. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa oman sisäisen turvan rakentamista ja keskittymistä niihin ihmisiin, jotka ovat luotettavia ja haluavat olla kanssani tekemisissä.
Ja minullakin syynä tähän kylmiin ihastumiseen on lapsuuden traumojen ”ratkaiseminen” sekä vähäinen itsearvostus.
Saman asian kanssa täällä painitaan, erotuksena että mulla ei ole lapsia. Enkä ole kykenevä rakkauteen. Eli voit lohduttautua sillä että jollakulla on asiat vielä huonommin.
Vierailija kirjoitti:
No tota... opettele rakastamaan itseäsi ja olemaan yksin. Et voi saada ja antaa tasavertaista rakkautta vasta kun olet sinut itsesi kanssa.
Ittseäään ei voi rakentaa yksinäään. Ihmisen identiteetti perustuu ympäristön ja yksilön vuorovaikutukseeen. Tokii moni älykäs ihminen eläää paljon mieluummin yksin juuri sen takia kooska kaikilla ihmisillä on omansalaiset mielipiteeet ja ne kaiikki voiivat ollla eriäviä ja taaas omasta taustastaan riiippuvaisia ja siten eriäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos alitajuisesti (vaikean lapsuuden takia) pelkäät läheisyyttä ja siksi ihastut miehiin, jotka eivät sinua halua? Itsellä näin :(
Juu, jotain tämän suuntaista varmasti. Tai ennemminkin, että haluan ratkaista vääränlaisten, ehkä vähän kylmien, miesten kautta lapsuuden haaveen: saada kylmät vanhemmat rakastamaan minua.
Ongelman tiedostaminen ei ikävä kyllä poista ongelmaa. Tiedän, että on näin, mutta silti ihastun näihin ehkä vääriin miehiin. Tuntuisi typerältä seurustella miehen kanssa, johon en ole ihastunut, vaikka muuten olisikin oikein hyvä mies.
Ap
Totta, että tiedostaminen ei poista ongelmaa, mutta mahdollistaa sen, että alkaa toimia oivalluksensa mukaisesti. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa oman sisäisen turvan rakentamista ja keskittymistä niihin ihmisiin, jotka ovat luotettavia ja haluavat olla kanssani tekemisissä.
Ja minullakin syynä tähän kylmiin ihastumiseen on lapsuuden traumojen ”ratkaiseminen” sekä vähäinen itsearvostus.
Yritän myös jotain tuollaista. Ongelmana vain jonkinasteinen masennuksen aiheuttama apatia, jonka takia en ole oikein kiinnostunut mistään. Mielenkiinto kohdistuu pakkomielteisesti siihen että saan kylmän ihmisen lämpenemään itseäni kohtaan. Tiedän, että kuulostaa tyhmältä ja tyhmää se onkin. Mutta tosiaan, just nyt yritän ryhtyä toimimaan toisin, kuin miltä tuntuu - sen verran kuin apatialta saan aikaiseksi. Ovatko nuo mainitsemasi "toimenpiteet' vaikuttaneet sinuun positiivisesti?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Saman asian kanssa täällä painitaan, erotuksena että mulla ei ole lapsia. Enkä ole kykenevä rakkauteen. Eli voit lohduttautua sillä että jollakulla on asiat vielä huonommin.
Olen pahoillani. Saanko kysyä, mistä tiedät, ettet ole kykenevä rakkauteen? Millaista se on? Jos haluat vastata.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon luovuttanut haaveilun. Ero tuli n. 40-vuotiaana. Tajusin, että ei ole aikaa saati energiaa mihinkään uusiin suhdekuvioihin. Haluan myös, että lapsilla säilyy elämä vakaana kunnes muuttavat omilleen eli n. 15 vuotta siinä vielä menee. Mua se ei haittaa, koska olen tiennyt teinistä asti, että haluan lapsia, mutta parisuhdetta en välttämättä tarvitse. Olin kyllä kova haaveilija n. 15v. - 25v. iässä ja kaipasin romantiikkaa. Nyt koen vapauttavana sen, ettei tarvitse yrittää miellyttää ketään. En jaksaisi. Lyhyempää ja pidempää suhdetta on takana ja tiedän mitä se on. Kyllähän se parhaimmillaan on tosi hyvää, mutta olen ihan yhtä onnellisena yksinkin. En tarvitse onneen parisuhdetta.
Uusi mies ja uusi rakkaus Ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos alitajuisesti (vaikean lapsuuden takia) pelkäät läheisyyttä ja siksi ihastut miehiin, jotka eivät sinua halua? Itsellä näin :(
Juu, jotain tämän suuntaista varmasti. Tai ennemminkin, että haluan ratkaista vääränlaisten, ehkä vähän kylmien, miesten kautta lapsuuden haaveen: saada kylmät vanhemmat rakastamaan minua.
Ongelman tiedostaminen ei ikävä kyllä poista ongelmaa. Tiedän, että on näin, mutta silti ihastun näihin ehkä vääriin miehiin. Tuntuisi typerältä seurustella miehen kanssa, johon en ole ihastunut, vaikka muuten olisikin oikein hyvä mies.
Ap
Totta, että tiedostaminen ei poista ongelmaa, mutta mahdollistaa sen, että alkaa toimia oivalluksensa mukaisesti. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa oman sisäisen turvan rakentamista ja keskittymistä niihin ihmisiin, jotka ovat luotettavia ja haluavat olla kanssani tekemisissä.
Ja minullakin syynä tähän kylmiin ihastumiseen on lapsuuden traumojen ”ratkaiseminen” sekä vähäinen itsearvostus.
Yritän myös jotain tuollaista. Ongelmana vain jonkinasteinen masennuksen aiheuttama apatia, jonka takia en ole oikein kiinnostunut mistään. Mielenkiinto kohdistuu pakkomielteisesti siihen että saan kylmän ihmisen lämpenemään itseäni kohtaan. Tiedän, että kuulostaa tyhmältä ja tyhmää se onkin. Mutta tosiaan, just nyt yritän ryhtyä toimimaan toisin, kuin miltä tuntuu - sen verran kuin apatialta saan aikaiseksi. Ovatko nuo mainitsemasi "toimenpiteet' vaikuttaneet sinuun positiivisesti?
Ap
Minulla on ollut kouluiästä asti tarve saada minuun välinpitämättömämmin suhtautuvat ihmiset ystävikseni ja myöhemmin parisuhteeseen. Olen kokenut, että jos joku pitää minusta, se on jotenkin ”halveksittavaa”. Olen ajatellut, että kyse on siitä, että en koe olevani rakkauden arvoinen ja jos joku sitä minulle osoittaa, täytyy hänen olla jotenkin ”tyhmä” :(
Olen vasta viime vuosina rankan ihmissuhteen tiimellyksessä oivaltanut näitä asioita itsessäni. Olen lukenut ja luen paljon aiheesta ja yritän pienin askelin mainitsemiani keinoja. Tie on pitkä, mutta mielestäni niistä on ollut apua. Olen esim. uskaltanut paremmin kohdata vaikeita tunteita antamalla itse itselleni turvaa.
Olen myös ajatellut, että jos joskus vielä parisuhteeseen päädyn, voi se hyvinkin olla viisasta muodostaa ihmisen kanssa, joka ainakin alkuun ei suurempia rakkauden lieskoja sytytä. Koska tuollaisen ihmisen kohdalla hyvin todennäköisesti vetää puoleensa ja rakastuttaa se saavuttamattomuus. Sen sijaan haluaisin ennemmin keskittyä siihen, että mies olisi sanansa mittainen, ystävällinen ja kunnioittava, kykenevä ratkaisemaan ristiriitoja, halukas keskustelemaan vaikeammistakin asioista... Ehkäpä se terve rakkaus syntyy siitä, että toisen kanssa on oikeasti hyvä ja turvallinen olo.
Et siis ole yksin. Laiha lohtu, mutta kuitenkin. Voimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos alitajuisesti (vaikean lapsuuden takia) pelkäät läheisyyttä ja siksi ihastut miehiin, jotka eivät sinua halua? Itsellä näin :(
Juu, jotain tämän suuntaista varmasti. Tai ennemminkin, että haluan ratkaista vääränlaisten, ehkä vähän kylmien, miesten kautta lapsuuden haaveen: saada kylmät vanhemmat rakastamaan minua.
Ongelman tiedostaminen ei ikävä kyllä poista ongelmaa. Tiedän, että on näin, mutta silti ihastun näihin ehkä vääriin miehiin. Tuntuisi typerältä seurustella miehen kanssa, johon en ole ihastunut, vaikka muuten olisikin oikein hyvä mies.
Ap
Mikset voisi yhtä hyvin rakastua oikeasti hyvään mieheen. Älä nyt etukäteen luovuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo yli 40 vuotias. En ole ollut eläessäni parisuhteessa. (Olen kyllä käynyt treffeillä ja joitain kertoja tapaillut) Minulla ei ole myöksään ole haaveistani ja unelmistani huolimatta jälkikasvua.
Perhetaustani on eheä ja minulla on hyvät väit niin vanhempiini kuin sisaruksiini. Ja ennen kuin joku kysyy, niin olen heteroseksuaali (en eriyisesti intro tai eksovertti, vaan joain näiden ääripäiden väliltä).
En ole aseksuaali, enkä myöskään erityisen uskovainen. Asun ja olen elänyt isommassa kaupungeissa.
Haaveiden rakkaudesta ja kumppanuudesta yhdessä sen yhden ja erityisen kanssa. En ole ajatellut päättää rakkaudesta ja parisuhteesta kumppanuudesta unelmointia. En halua kyynistyä ja yriän välttää kakeroitumista.
Olen onneksein "oppinut" rakastamaan ja iloisemaan elämääni kuuluvia pienempiä ja suurempia asioita. Ei se tai tämä toki aina helppoa ole. Mutta yritän.
Olenko siis vain nirso? - Jos nirsous on sitä, ettei ole valmis parisuhteeseen kenen hyvänsä kanssa, joka tekisi selväksi että haluaa parisuhteeseen kanssani, niin kai minä sitten olen nirso, kun varaan itselleni oikeuden kieläytyä ehdotuksesta. (Luullakseni ääripäiden väliin kuitenkin mahtuu monta potentiaalista...)
Voi olla, että olen hieman itsepäinen ja vuosien saatossa varmaan kavanut jo hieman itseriittoiseksikin. - Kuitenkaan täydellistä ja virheetöntä kumppania en hae tai toivo. Enhän ole itsekään. Kykenen kompromisseihin ja aika usein teen niitä (kompromisseja) itsekin.
Yritän elää niin, että voin hyväkyä itseni ja, ainakin suurimman osan valinnoisani ja päätöksistäni. Monesti olen ihmetelly miksi minulle on käynyt näin. Varmaan olisi voinut käydä huonomminkin.
On onni, että vaikka olen sen jälkeen kun muutin omilleni (alkuaan yliopisto-opinojeni perässä) asunu ja elänyt yksin (lukuun ottamatta joitain pätkiä solukämpissä) niin en koe tai tunne olevani yksinäinen.
Joskus aattelehdin, että jos eläisin lopun ikäänikin sinkkuna, niin olisiko se oikeasti niin kamalaa?
Mistä oikeastaan jään paitsi, jollei minulla ikinä ole, kuten ei ole tähänkään mennessä ollut onnea (tai epäonnea) elää parisuhteessa; tai minulla ei olisi koskaan omaa jälkikasvua. - Koen ja tunnen, että lapsi "ansaitsisi" lähökohtaisesti kaksi hänestä välittävää ja huola kantavaa huoltajaa.
Hae ensitreffit alttarilla -ohjelmaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos alitajuisesti (vaikean lapsuuden takia) pelkäät läheisyyttä ja siksi ihastut miehiin, jotka eivät sinua halua? Itsellä näin :(
Juu, jotain tämän suuntaista varmasti. Tai ennemminkin, että haluan ratkaista vääränlaisten, ehkä vähän kylmien, miesten kautta lapsuuden haaveen: saada kylmät vanhemmat rakastamaan minua.
Ongelman tiedostaminen ei ikävä kyllä poista ongelmaa. Tiedän, että on näin, mutta silti ihastun näihin ehkä vääriin miehiin. Tuntuisi typerältä seurustella miehen kanssa, johon en ole ihastunut, vaikka muuten olisikin oikein hyvä mies.
Ap
Totta, että tiedostaminen ei poista ongelmaa, mutta mahdollistaa sen, että alkaa toimia oivalluksensa mukaisesti. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa oman sisäisen turvan rakentamista ja keskittymistä niihin ihmisiin, jotka ovat luotettavia ja haluavat olla kanssani tekemisissä.
Ja minullakin syynä tähän kylmiin ihastumiseen on lapsuuden traumojen ”ratkaiseminen” sekä vähäinen itsearvostus.
Yritän myös jotain tuollaista. Ongelmana vain jonkinasteinen masennuksen aiheuttama apatia, jonka takia en ole oikein kiinnostunut mistään. Mielenkiinto kohdistuu pakkomielteisesti siihen että saan kylmän ihmisen lämpenemään itseäni kohtaan. Tiedän, että kuulostaa tyhmältä ja tyhmää se onkin. Mutta tosiaan, just nyt yritän ryhtyä toimimaan toisin, kuin miltä tuntuu - sen verran kuin apatialta saan aikaiseksi. Ovatko nuo mainitsemasi "toimenpiteet' vaikuttaneet sinuun positiivisesti?
Ap
Minulla on ollut kouluiästä asti tarve saada minuun välinpitämättömämmin suhtautuvat ihmiset ystävikseni ja myöhemmin parisuhteeseen. Olen kokenut, että jos joku pitää minusta, se on jotenkin ”halveksittavaa”. Olen ajatellut, että kyse on siitä, että en koe olevani rakkauden arvoinen ja jos joku sitä minulle osoittaa, täytyy hänen olla jotenkin ”tyhmä” :(
Olen vasta viime vuosina rankan ihmissuhteen tiimellyksessä oivaltanut näitä asioita itsessäni. Olen lukenut ja luen paljon aiheesta ja yritän pienin askelin mainitsemiani keinoja. Tie on pitkä, mutta mielestäni niistä on ollut apua. Olen esim. uskaltanut paremmin kohdata vaikeita tunteita antamalla itse itselleni turvaa.
Olen myös ajatellut, että jos joskus vielä parisuhteeseen päädyn, voi se hyvinkin olla viisasta muodostaa ihmisen kanssa, joka ainakin alkuun ei suurempia rakkauden lieskoja sytytä. Koska tuollaisen ihmisen kohdalla hyvin todennäköisesti vetää puoleensa ja rakastuttaa se saavuttamattomuus. Sen sijaan haluaisin ennemmin keskittyä siihen, että mies olisi sanansa mittainen, ystävällinen ja kunnioittava, kykenevä ratkaisemaan ristiriitoja, halukas keskustelemaan vaikeammistakin asioista... Ehkäpä se terve rakkaus syntyy siitä, että toisen kanssa on oikeasti hyvä ja turvallinen olo.
Et siis ole yksin. Laiha lohtu, mutta kuitenkin. Voimia sinulle!
Voi hitsi, miten tutun kuuloista... Ihan samat hommat. Tuota myöten, että jos joku pitää minusta ja välittää, niin minua alkaa lähinnä etoa ja vaivaudun.
Toisaalta on myös niin, että pidän itseäni luuserina (odotin itseltäni monella tasolla enemmän kuin mihin olen kyennyt) mutta elän alitajuisesti harhamaailmassa, jossa elämäni sujuikin hienosti. Miehet, jotka ihastuvat minuun, ovat kanssani varmaan "saman tasoisia", vähän epäonnistuneita jossain suhteessa. Se että he ovat epäonnistuneet, tuntuu minusta luotaantyöntävältä. Siksi, etten ole vielä jotenkin kyennyt hyväksymään sitä, että olen itsekin epäonnistunut. Haaveilen "liian hyvistä" miehistä, jotka onnistuivat elämässään, kuten minunkin piti.
Tuntuu kamalalta myöntää tuo, mutta noin se vain on. En ole tahallani tuollainen. Tiedostan miten tyhmää, mutten ainakaan vielä voi tunteilleni mitään.
Kiitos, voimia myös sinulle!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos alitajuisesti (vaikean lapsuuden takia) pelkäät läheisyyttä ja siksi ihastut miehiin, jotka eivät sinua halua? Itsellä näin :(
Juu, jotain tämän suuntaista varmasti. Tai ennemminkin, että haluan ratkaista vääränlaisten, ehkä vähän kylmien, miesten kautta lapsuuden haaveen: saada kylmät vanhemmat rakastamaan minua.
Ongelman tiedostaminen ei ikävä kyllä poista ongelmaa. Tiedän, että on näin, mutta silti ihastun näihin ehkä vääriin miehiin. Tuntuisi typerältä seurustella miehen kanssa, johon en ole ihastunut, vaikka muuten olisikin oikein hyvä mies.
Ap
Mikset voisi yhtä hyvin rakastua oikeasti hyvään mieheen. Älä nyt etukäteen luovuta.
Ennusmerkit eivät viittaa sen suuntaiseen.:) En ole koskaan ollut ihastunut/rakastunut johonkuhun, joka olisi myös rakastunut minuun. Alkaa tässä kyynistyä hiljalleen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos alitajuisesti (vaikean lapsuuden takia) pelkäät läheisyyttä ja siksi ihastut miehiin, jotka eivät sinua halua? Itsellä näin :(
Juu, jotain tämän suuntaista varmasti. Tai ennemminkin, että haluan ratkaista vääränlaisten, ehkä vähän kylmien, miesten kautta lapsuuden haaveen: saada kylmät vanhemmat rakastamaan minua.
Ongelman tiedostaminen ei ikävä kyllä poista ongelmaa. Tiedän, että on näin, mutta silti ihastun näihin ehkä vääriin miehiin. Tuntuisi typerältä seurustella miehen kanssa, johon en ole ihastunut, vaikka muuten olisikin oikein hyvä mies.
Ap
Mikset voisi yhtä hyvin rakastua oikeasti hyvään mieheen. Älä nyt etukäteen luovuta.
Ennusmerkit eivät viittaa sen suuntaiseen.:) En ole koskaan ollut ihastunut/rakastunut johonkuhun, joka olisi myös rakastunut minuun. Alkaa tässä kyynistyä hiljalleen.
Ap
Kumma juttu. - Olett kuitenkin onnistunut löytämään (tai sinu on löydetty) avauksesi perusteella itsellesi miehen (vai kirjoititko monikossa miehiä) ja suhteenne on edennyt niin pitkälle, että olet ollut valmis hänen (tai heidän) kanssaan lapsia... Vai väitätkö, että jokaista synnytystäsi on edeltänyt pakotettu ja alistettu tila, jossa sinulla ei ollut mitään muua vaihtoehta kuin synnyttää lapsi(a)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos alitajuisesti (vaikean lapsuuden takia) pelkäät läheisyyttä ja siksi ihastut miehiin, jotka eivät sinua halua? Itsellä näin :(
Juu, jotain tämän suuntaista varmasti. Tai ennemminkin, että haluan ratkaista vääränlaisten, ehkä vähän kylmien, miesten kautta lapsuuden haaveen: saada kylmät vanhemmat rakastamaan minua.
Ongelman tiedostaminen ei ikävä kyllä poista ongelmaa. Tiedän, että on näin, mutta silti ihastun näihin ehkä vääriin miehiin. Tuntuisi typerältä seurustella miehen kanssa, johon en ole ihastunut, vaikka muuten olisikin oikein hyvä mies.
Ap
Mikset voisi yhtä hyvin rakastua oikeasti hyvään mieheen. Älä nyt etukäteen luovuta.
Ennusmerkit eivät viittaa sen suuntaiseen.:) En ole koskaan ollut ihastunut/rakastunut johonkuhun, joka olisi myös rakastunut minuun. Alkaa tässä kyynistyä hiljalleen.
Ap
Kumma juttu. - Olett kuitenkin onnistunut löytämään (tai sinu on löydetty) avauksesi perusteella itsellesi miehen (vai kirjoititko monikossa miehiä) ja suhteenne on edennyt niin pitkälle, että olet ollut valmis hänen (tai heidän) kanssaan lapsia... Vai väitätkö, että jokaista synnytystäsi on edeltänyt pakotettu ja alistettu tila, jossa sinulla ei ollut mitään muua vaihtoehta kuin synnyttää lapsi(a)
Väitän. Mutta se ei ole tämän keskustelun pointti, joten se siitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaalimato.com auttaa.
Heh:) Tuo puoli on helppo ratkaista vaikka miten, mutta emotionaalinen läheisyys ja kumppanuus ovat nimenomaan ne mitä olen kaivannut.
Ap
Anna sille kaalimadolle nimi ja juttele mukavia ennen ja jälkeen.
Jos aloitat jonkun uuden harrastuksen tai uudelleen jonkun vanhan, niin pian sinulla on kavereita, joiden kanssa on muutakin yhteistä. Ja silloin, kun lapset ovat sinulla, on varmaan ihan hyvä sopia yhteistä aikaa perheellisten tuttujen tai sukulaisten kanssa, ethän sinä heistä kuitenkaan ole eronnut.