Onko sun eläkeikäisellä isällä (omia) ystäviä?

Käy harrastuksessa joka on nyt tauolla koronan vuoksi.

Kyllä on omia ystäviä/kavereita, vaikka heitä melko harvoin näkeekin. Soittelee kuitenkin jonkin verran.

Vanhempani ovat jo kuolleet, mutta isällä oli erittäin laaja ystäväpiiri erityisesti hänen harrastuspiireihin liittyen ja lisäksi hyvät välit sukulaisiinsa. 

Ei. Näkee oman puolen sukulaisiaan kerran, pari vuodessa. Muuten isän sosiaalinen elämä on äitipuoleni, äitipuolen lasten ja heidän sukulaisten kanssa oloa. 

Ei ole.

Ei. Joskus juttelee naapurin kanssa ja joskus hänen siskonsa käy vierailulla. Minä olen ainoa jonka kanssa puhuu puhelimessa. Isä on 68v.

Ei oikeastaan ketään läheistä ole ollut sen jälkeen, kun se läheisin ystävä kuoli muutama vuosi sitten. Tuttuja kuitenkin on, joten ei ole yksinäinen.

Kyllä on useita

Isälläni on nettituttavia ja vanhoja työ/koulukavereita, joiden kanssa soittelee.

Äidilläni ei ole kavereita. Taitaa käydä itselleni samoin 😔

On enenmän kun äidilläni😊

Niin sitä juttukaveria  ei niin kaipaa kun on vaimo, mutta jos ja kun jää yksin niin sitten tulee entiset kaverit mieleen.

Ei ole. Kaikki kuolleet.

Veljiensä kanssa viettävät paljon aikaa. Ainoa muu ystävä on sekin pikkuserkku mikälie.

Isä tapasi eläkkeelle jäätyään tavata tuttujaan huoltoaseman baarissa. Sama miesporukka, joka tunsi toisiaan työkuvioista, kävi n. kerta viikossa kahvilla ja maailmaa parantamassa.

Nyt taitavat puhua puhelimessa ajoittain. Äitini kyllä leikillään valittaa että isä puhuu puhelimessa enemmän kuin hän itse.

Molemmat vamhempani obat aika sosiaalisia, joten eläkkeelle päästyään ovat myös innostuneet yhfistystoiminnadta.

Tästä korona-ajasta kärsivät kyllä, mutta tunnollisesti ovat suosituksia noudattaneet. Puhelinlinjat kuumina;)

On. Vanhat harrastuskaverit ja vielä jotain lapsuudenystävääkin on jäljellä, vaikka ikää tosissaan alkaa olemaan. Ja aina on pitänyt sukuun ahkerasti yhteyttä.

EI, ei kä äidilläkään. Ei heitä kumpaakaan kiinnosta mikään sosiaalinen elämä ollenkaan, ovat samanlaisia erakkoluonteita kuin minäkin. Tosin minä olen vielä "pahempi", kun en voisi kuvitella parisuhdettakaan.

Aika paljon on tuossa sukupolvessa niitä joiden mielestä ystävät ja kaverit on lähinnä lasten ja nuorten juttu.

Isän ystävät ovat kuolleet. Aikanaan hän oli sosiaalisesti aktiivinen ja tapasi kavereitaan säännöllisesti. Matkustivat yhdessä ja aina oli jotain rakentamiseen liittyvää meneillään.

Nyt seurana on äiti ja sukulaisiin pidetään yhteyttä soittamalla. Tosin vähiin alkavat ne sukulaisetkin käydä.

Omista ystävistäni on kuollut kaksi kolmen viimeisen vuoden aikana. Puhelimessa on vieläkin heidän numeronsa. Entisten työkavereiden kohdalla tilanne on se, että kuolinuutisia lähinnä kuulee .

Itsellä ei ole juurikaan kontaktia esimerkiksi serkkuihini. Ikäero ja maantieteellinen etäisyys ovat tehneet tehtävänsä.

Onhan se surullista. Olen ajatellut liittyä johonkin harrastusryhmään jakkas tässä pystyy. Jokin vapaaehtoistyö voisi olla mahdollinen myös. Kamalinta olisi alkaa roikkumaan yksinäisyyttään omissa lapsissa.

Ei juurikaan ole. Varmaan tekemisissä kerran viikossa jonkun puolitutun tutun kanssa (Suunnilleen kaupassa törmääminen)

On, enemmän kuin minulla ja näkee useammin heitä.

Ei mutta on hänellä tuttavia ja ex työkavereita. Vaikuttaa ihan tyytyväiseltä. Ei varmaan aikuinen mies kutsu kavereiksi erityisemmin heitä? Äidilläni taas ei ole mitään muuta kontaktia ihmisiin kuin sisaruksiinsa. On todella epäsosiaalinen. Itse olen joku välimuoto heistä. On vähän kavereita mutta enimmäkseen olen itsekin perhepiirissä.