Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies syyllistää "haluttomuudesta"
24.11.2020 |
Meidän suhde on ollut vuoristorataa alusta alkaen, mutta tämä koronatilanne on kiristänyt suhdetta niin että hyviä hetkiä on enää vaikea löytää. Mies on joko apaattinen tai negatiivinen. Minua hän ei selvästi arvosta sillä kehuja löytyy muille mutta minusta löytyy vain huomautettavaa. Olemme keskustelleet useasti esimerkiksi mikä minulle on täysi turn off, mutta mies ei jaksa ilmeisesti kiinnostua aiheesta, sillä hän jatkaa vain toimintaansa. Tai sitten hän on vain laiska. Meillä on nyt esimerkiksi ollut viikko taukoa sängyssä sillä välit ovat nihkeät. Viikko on miehelle pitkä aika. Eilen hän oli päivän omissa oloissaan ja illalla istui viereeni sohvalle: "mentäiskö makkariin?" Olen sanonut vuosikaudet että tuollainen lähinnä ällöttää eikä todellakaan herätä mitään haluja. Ehdin todeta herran ehdotukseen: "siis tuota...", kun mies hermostui samantien ja aloitti ryöpytyksen. Minulla ei kuulemma ole mitään omaa seksuaalisuutta ja ei ole hänen tehtävä saada minulle haluja aikaan. Hänen mielestään vaadin sirkustemppuja kun olen kertonut mikä minut saa syttymään (hyvä olo suhteessa ja hitaampi lämmittely eikä suora tokaisu). Mies ei mitenkään voi ymmärtää että minulla haluihin vaikuttaa suhteen tila ja miehen oma käytös. En koe olevani haluton, en vain halua seksiä hänen kanssaan. Miten mies ei voi ymmärtää, että hänen käytöksensä on suoraa verrannollinen siihen miten paljon häntä haluan?
Kommentit (246)
Vierailija wrote:
Halut loppui, koska mies olikin kaikin tavoin pettymys. Älkääkä tulko sanomaan, että mitäs otin sellaisen miehen, kun ennen lapsen syntymää oli olevinaan samaa mieltä kaikesta. Nyt sitten kaataa niskaan arvosteluja että hän ei saa sitä tai tätä, ja hän ei saa päättää mistään. Luulin että asioista oli yhdessä sovittu ja että olin kyllä selittänyt miten tämä elo lapsen kanssa toimii. Naurettavaa katsella kun selittää kavereilleen, kuinka on ihana olla isä, mutta ei oikeasti oma-aloitteisesti tajua, eikä kuuntele miten perhe-elämä toimii. Hän on pyytelemässä ja vaatimassa omaa tilaa ja seksiä, ei paljon sytytä tuollainen tumput suorina neuvoja odottava mies. Onneksi sentään pyynnöstä suostuu auttamaan ja hoitamaan lasta.
Kuulostat aika dominoivalta ihmiseltä ja suhteenne myrkylliseltä. Miksi ihmeessä te olette yhdessä, jos suorastaan halveksit häntä? Onko mies sinulle pelkkä käskytettävä hyödyke? Moni tuollaista marttyyriroolia vetävä nainen yllättyy erossa, kun tajuaa että mies osaakin hoitaa lapsia ihan hyvin. On vain ollut niin kiire nostaa itseä jalustalle ja esittää jotain omaa pikku näytelmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Wau, siinä tapauksessa olet kyllä oman panoksesi tehnyt.
Olisipa sinunlaisia enemmänkin.
Itse olen yrittänyt taivutella puolisoa terapiaan, kun hän ei halua edes yrittää sitä, mitä sinä olet tehnyt.
Itse pyörin jatkuvassa itsetutkiskelussa, miksi en riitä, kelpaa tai saa arvostusta omien halujeni tai tarpeitteni suhteen. Miehenä teen varmasti keskiarvoa enemmän yhteisten asioiden hyväksi. Olen varsin urheilullinen ja omaan tervet elintavat, keskustelen tunteista, otan syliin ja osaan olla myös se Leijona tarvittaessa.
Olen päätynyt vieraisiin useasti, koska saan sieltä kaipaamaani nautintoa ja läsnäoloa.
Ja silti sä jaksat tuollaista? Ottaahan se itsetunnon päälle, jos yrittämisestä huolimatta nainen pysyy kylmänä. Varmasti kelpaisit jollekin muullekin!
No viikko on kyllä vielä aika lyhyt aika, varsinkin ruuhkavuosissa ja kun lapset on pieniä. Kuukauteen jos ei olisi mitään, niin alkaisin jo vähän huolestua, olisin kumpi osapuoli tahansa. Ja olen ollutkin aiemmissa suhteissa. Kun olin itse haluton, oli se vain merkki lopun alkamisesta näin jälkikäteen ajateltuna. Olin vain tajunnut, että suhde ja mies ihmisenä ei ollutkaan sitä mitä olisin halunnut/kuvitellut, ja vaikea siinä oli mitään haluja teeskennelläkään. Silloin taas kun olin puutteessa, suhde oli muutenkin epäterve, ex käytti henkistä väkivaltaa, yhtenä lyttäämisen keinona sen osoittaminen, että olin muka epähaluttava. Nykyisen kanssa olen tajunnut sen, ettei minussa ollut vikaa, vaan vain siinä, ettei suhteet toimineet, eikä olleet oikeita minulle. Tähän mennessä pisimmät tauot 15 vuoden aikana ovat olleet 2,5 kk toisen synnytyksen jälkeen ja melkein 2 kk kun oltiin koko perhe älyttömässä noroviruskierteessä. Halut kulkee aika hyvin käsi kädessä molemminpuolisen arvostuksen kanssa.
Vierailija wrote:
Ahdisti ja tuntui pahalta kun rakastamani nainen ei halunnut. Nyt kun se on ollut pian 3v poissa niin voisin kyllä kuvitella ajattelevani muutakin kuin omia himojani jos saisin kanssaan olla. Harmi kun kaikki pitää oppia kantapään kautta. 🙄
Joopajoo. Mullekin ex-mies lirkutellen lupaili vaikka mitä, että saisi ryömittyä takaisin. Sanoi viimein tajuavansa, mutta lupaukset unohtui varmaan parissa viikossa. Samat tavat ja sama vonkaus ja valitus jatkui. Tuollaisia kolmen vuoden päästäkin perään itkemisiä jauhaa muutenkin vain jotkut tuopin pohjaan tuijottelijat, oikeasti hyvä mies saisi kyllä nopeammin uuden.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Wau, siinä tapauksessa olet kyllä oman panoksesi tehnyt.
Olisipa sinunlaisia enemmänkin.
Itse olen yrittänyt taivutella puolisoa terapiaan, kun hän ei halua edes yrittää sitä, mitä sinä olet tehnyt.
Itse pyörin jatkuvassa itsetutkiskelussa, miksi en riitä, kelpaa tai saa arvostusta omien halujeni tai tarpeitteni suhteen. Miehenä teen varmasti keskiarvoa enemmän yhteisten asioiden hyväksi. Olen varsin urheilullinen ja omaan tervet elintavat, keskustelen tunteista, otan syliin ja osaan olla myös se Leijona tarvittaessa.
Olen päätynyt vieraisiin useasti, koska saan sieltä kaipaamaani nautintoa ja läsnäoloa.
Ei se auta, että tekee joitain asioita ns. hyvin, kun on pohjimmiltaan epäluotettava (=päätyy vieraisiin). Kyllä se ihmisestä paistaa läpi.
Tämä!
Alue: Aihe vapaa
Halut loppui, koska mies olikin kaikin tavoin pettymys. Älkääkä tulko sanomaan, että mitäs otin sellaisen miehen, kun ennen lapsen syntymää oli olevinaan samaa mieltä kaikesta. Nyt sitten kaataa niskaan arvosteluja että hän ei saa sitä tai tätä, ja hän ei saa päättää mistään. Luulin että asioista oli yhdessä sovittu ja että olin kyllä selittänyt miten tämä elo lapsen kanssa toimii. Naurettavaa katsella kun selittää kavereilleen, kuinka on ihana olla isä, mutta ei oikeasti oma-aloitteisesti tajua, eikä kuuntele miten perhe-elämä toimii. Hän on pyytelemässä ja vaatimassa omaa tilaa ja seksiä, ei paljon sytytä tuollainen tumput suorina neuvoja odottava mies. Onneksi sentään pyynnöstä suostuu auttamaan ja hoitamaan lasta.