Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana ystävälleni
29.03.2014 |
Olemme olleet kuuden vuoden ajan hyviä ystäviä, mitään romanttista välillämme ei ole koskaan ollut. Satuimme muutamia kuukausia sitten samaan sänkyyn vähän puolivahingossa, ja koska se tuntui hyvältä ja luontevalta, on satunnaisseksisuhde jatkunut harvakseltaan. Kummallakaan meistä ei tällä hetkellä ole muita kumppaneita.
Nyt kävi sitten niin, että olen raskaana. Kondomia on käytetty huolella, enkä ymmärrä missä vaiheessa se olisi hajonnut, mutta niin vaan raskaana olen. Kerroin tietty ystävälleni heti, ja molemmat haluamme pitää tämän lapsen.
Outo tilanne. Olemme aikuisia, 30 molemmin puolin, asiat kunnossa. Tuntuu oudolta olla saamassa lasta ilman rakkaussuhdetta, mutta olemme miettineet, että haluaisimme kuitenkin asua yhdessä jotta lapsi saisi ehjän perheen. Varmasti tämä meidän pitkähkö ystävyys, luottamus ja kunnioitus olisi ihan hyvä kasvupohja lapsellekin.
Hankalimmalta tuntuu nyt, kun pitäis selittää tätä tilannetta ulkopuolisille.
Kommentit (16)
Juu, tuossa vaiheessa kannattaa eniten miettiä mitä muut ajattelee. Ei itsestä, kumppanista ja tulevasta vauvasta niin väliä oo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2, ei ole miehellä lapsia ennestään, kuten ei mullakaan.
3, sanoinko, ettei itsestä, kumppanista tai lapsesta ole väliä? Kirjoitin, että yhteisymmärryksessä pidämme tämän lapsen ja koemme, että ystävyyssuhteemme on hyvä pohja myös perheelle. Se tuntuu nyt ihan luontevalta. Se mikä ei tunnu luontevalle, on asioiden selittäminen läheisimmille, varsinkin kun on aika monta vuotta saanut selittää, että ei, me ei seurustella, vaikka vietetään paljon aikaa yhdessä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 01:37"]
2, ei ole miehellä lapsia ennestään, kuten ei mullakaan.
3, sanoinko, ettei itsestä, kumppanista tai lapsesta ole väliä? Kirjoitin, että yhteisymmärryksessä pidämme tämän lapsen ja koemme, että ystävyyssuhteemme on hyvä pohja myös perheelle. Se tuntuu nyt ihan luontevalta. Se mikä ei tunnu luontevalle, on asioiden selittäminen läheisimmille, varsinkin kun on aika monta vuotta saanut selittää, että ei, me ei seurustella, vaikka vietetään paljon aikaa yhdessä.
Ap
[/quote]
Minä taas en pidä ystävyyssuhdetta kovinkaan hyvänä lähtökohtana perheelle. Tietenkin rakastavaiset ovat myös ystäviä, mutta eikö lapsi saa hieman väärän kuvan todellisesta rakkaudesta, jos isä ja äiti ovat "frendejä"? Olette siis olleet panokavereita, mutta kumpikaan ei ole rakastunut toiseen? Vai oletko sinä mieheen? Ettekö löytäneet oikeaa rakkaussuhdetta ja biologisen kellon tikittäessä tyydyitte toisiinne? Minulle tuo tilanne olisi painajainen...
Ja jos mies ei rakasta sinua, eikö ole oletettavaa, että hän jossain vaiheessa löytää jonkun jota rakastaa?
Juu eihän tämä ole ihannetilanne, eikä meistä kumpikaan tätä toivonut, mutta näin kävi ja sen mukaan eletään. Biologisen kellon puolelta olisi vielä aikaa odottaa, mä ehdin just täyttää 29v ennen laskettua aikaa. Mies on 33-vuotias.
Emme ole rakastuneet toisiimme. Rakastamme kyllä, mutta se joku huuma puuttuu. On aina puuttunut. Meillä on molemmilla ollut tämän suhteen aikana muitakin suhteita, ja niissä on ollut ihan toisenlaista hullaantumista. Toisaalta kuinka monessa hullaantumispohjalta alkaneessa suhteessa on sitä jäljellä kun lapset kasvavat, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 01:41"]
Ja jos mies ei rakasta sinua, eikö ole oletettavaa, että hän jossain vaiheessa löytää jonkun jota rakastaa?
[/quote] Tietysti niin voi käydä. Tästäkin vaihtoehdosta on puhuttu. Mutta ei oikein tunnu hyvältä ajatukselta keskeyttää raskauttakaan tämän vuoksi.
Ei tosiaan ihannetilanne mutta kuulostaa siltä että haluat lapsen ja jos elämässäsi raha-asiat yms on kunnossa niin uskon että kaikki tulisi menemään hyvin lapsesi kanssa. Tsemppiä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuo olisi jopa melkein ihannetilanne. Haluaisin kyllä jossain vaiheessa lapsen (olen 31), mutta en välttämättä romanttista parisuhdetta miehen kanssa (en kyllä ole naisiinkaan kallellaan). En ole kovin romantiikannälkäinen ja voin mainiosti elää ilman seksiä. Eikä haittaa, vaikka mies seurustelisi tahollaan jonkun toisen kanssa. Minusta olisi hienoa hankkia lapsi jonkun luotettavan, mukavan miespuolisen ystävän kanssa, mutta kaipa vain harva sellaiseen "hulluun" ideaan tarkoituksella ryhtyy.
Ymmärrän kyllä, että aiheesta on vaikea puhua sukulaisille ja tuttaville. Eihän asia heille kuulukaan. Voi kuitenkin olla, ettei läheskään kaikki asiasta hätkähdä. Paljon voimia sekä onnea raskausajallesi!
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 01:23"]
Oops...onko sillä miehellä ennestään lapsia?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha-asiat on suht ok. Molemmilla on töitä, minulla vakituinen koulutustani vastaava työ, vaikka ei mikään huippupalkka olekaan. Lapsen isä on määräaikaisessa työsuhteessa, mutta alalla, jolla työllisyystilanne on hyvä. Tuskin tämän parempaa taloudellista tilannetta mun on realistista odottaa, miljonäärikosijoita ei oo näkynyt jonoksi asti. ;)
Ap
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 01:51"]Meillä on molemmilla ollut tämän suhteen aikana muitakin suhteita, ja niissä on ollut ihan toisenlaista hullaantumista. Toisaalta kuinka monessa hullaantumispohjalta alkaneessa suhteessa on sitä jäljellä kun lapset kasvavat, en tiedä.
[/quote]
Mulla heräsi pieni kysymys. Jos teillä molemmilla on ollut muitakin seksikumppaneita, niin miten voit olla varma että ystäväsi on lapsen isä? Vai onko näistä muista jutuista niin monta kuukautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 11:57"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 01:51"]Meillä on molemmilla ollut tämän suhteen aikana muitakin suhteita, ja niissä on ollut ihan toisenlaista hullaantumista. Toisaalta kuinka monessa hullaantumispohjalta alkaneessa suhteessa on sitä jäljellä kun lapset kasvavat, en tiedä.
[/quote]
Mulla heräsi pieni kysymys. Jos teillä molemmilla on ollut muitakin seksikumppaneita, niin miten voit olla varma että ystäväsi on lapsen isä? Vai onko näistä muista jutuista niin monta kuukautta?
[/quote]
Ap:han kertoi aloituksessa että aikana, jolloin olivat sekstailleet, kummallakaan ei ollut ollut muita kumppaneita.
Ja myöhemmin että koko sinä aikana, kun ovat tunteneet on ollut muitakin kumppaneita.
t: sherlokki
Vaikutat kyllä ihan fiksulta. Ei sitä monessa "oikeassa" parisuhteessakaan kovin kiihkeää ole kun lapsi syntyy ja lapset ovat pieniä. Te kuitenkin tunnette toisenne jo pitkän ajan takaa, kunnioitatte toisianne eikä sitä koskaan tiedä mihin suuntaan tuo teidän yhdessäolonne vielä vie :) parempi tuollainen suhde kuin että olisitte tunteneet pari kk ja olisit heti paksuna ettekä tuntisi kunnolla toisianne. tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän saitin hengen mukaisesti, jätä se sika heti. Ota ulkomaalainen, niillä isompi peenis.
Mä olen kyllä sitä mieltä, että älkää muuttako yhteen, muuttakaa vaikka lähekkäin toisianne, vaikka viereisiin asuntoihin. Lapsi kasvaa rakastavasta ilmapiirissä, näkee molempia vanhempiaan. Ja teillä on apua toisistanne.
Voitte kuitenkin jatkaa elämäänne "sinkkuina" ja jatkaa sen oikean etsimistä. (Tai sitten käy niin, että huomaatte, että sitä rakkautta löytyykin).
Pelkkä ystävyys ja panokaveruus on mustakin vähän huono asetelma perheen perustamiseksi. Tai sitten molemmat luovutte omista haaveistanne jne. ja vain lupaatte jatkaa yhdessä.
Lapset on tosi joustavia, jos on tottunut siihen, että isi asuu vieressä, ei ole kovinkaan traumaattista, jos kuvioihin myöhemmin tulee muitakin. Kun taas ero on aina raastava, varsinkin jos lapselle uskotellaan, että ollaan tässä samanlainen perhe kuin muutkin...
Oops...onko sillä miehellä ennestään lapsia?