Lastamme pyydettiin tarharyhmässään tukilapseksi.

Harkitse tarkkaan, minä annoin aikanaan luvan, mutta olen katunut sitä myöhemmin.

Miksi kaduit? Mitä oikein tapahtui?

Siis ei kai se voi olla LAPSEN asia tukea hankalia tarhakavereitaan... D: eikö ne aikuiset oo siellä sitä varten. En päästäisi, jos ne muut lapset olisivat jotain psyykkisesti ongelmaisia. Lievästi fyysisesti vammaisten kanssa voisin ehkä päästää.

Meillä on lapsi tukijana liikuntaryhmässä. En ole huomannut mitään negatiivista (mutta enpä juuri mitään positiivistakaan). Pojan mielestä se on ollut ihan ok, vaikka ei hän innosta puhkuen siihen osallistu. Ilmeisesti siis liikuntasalissa tekevät jotain, mutta itselleni on koko kuvio jäänyt jokseenkin epäselväksi, sillä en ole ollut erityislastentarhanopettajan puheilla ja pojan ryhmän oma LTO ei siitä myöskään mitään tiedä.

Lapsi toki oppi auttamaan muita yms, mutta samalla oppi, että hänen tulee olla vahva, auttaa muita, että hänen pitää olla taitava jatkosakin yms, jonka vuoksi koulussakin hän aina pärjäsi, teki kaiken tunnollisesti yms ja oletti aina, että sitä häneltä vaaditaan. Loppui jaksaminen sitten teininä kunnolla. Olisi pitänyt vain hänen olla lapsi silloin aikanaan, eikä mikään muiden auttaja. Ei kaikki suinkaan näin koe, eivätkä ole niin herkkiä.

Mun kokemus taas oli erinomainen. Tosin mun lapsi siirtyi kokonaan tuollaiseen pienryhmään kokoaikaiseksi tukilapsesksi. Se oli aivan ihana ryhmä ja henkilökunnalla oli selvästi enemmän koulutustat ja mielenkiintoa lasten tukemiseen ja parhaiden pminaisuuksien esiin kaivamiseen kuin tavisryhmässä. Ok, se ongelma sitten tuli, että puolet ryhmästä kun oli näitä erityislapsia, niin he tulivat kauempaa, eikä heidän kanssaan juurikaan tullut päivähoidon ulkopuolella aikaa vietettyä ja myöhemmin nämä myös menivät eri kouluihin, jolloin meidän lapsella oli ekaluokan alussa vähemmän tuttuja kavereita luokalla kuin niillä, jotka olivat olleet lähialueiden jättiryhmissä päivhoidossa ja eskarissa. Se oli vähän kurjaa, mutta en silti vaihtais, koska minusta ne olivat arvokkaita vuosia tuossa ryhmässsä.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 11:28"]

Meillä on lapsi tukijana liikuntaryhmässä. En ole huomannut mitään negatiivista (mutta enpä juuri mitään positiivistakaan). Pojan mielestä se on ollut ihan ok, vaikka ei hän innosta puhkuen siihen osallistu. Ilmeisesti siis liikuntasalissa tekevät jotain, mutta itselleni on koko kuvio jäänyt jokseenkin epäselväksi, sillä en ole ollut erityislastentarhanopettajan puheilla ja pojan ryhmän oma LTO ei siitä myöskään mitään tiedä.

[/quote]

Käsittääkseni noilla tukea tarvitsevilla lapsilla on puheen kehitys viivästynyt ja motoristen taitojen harjoittelu liittyy siihen jotenkin.

Molemmat lapseni ovat olleet tukilapsia. Tyttö tarhassa ja poika eskarissa. Molemmista ryhmistä pelkkää positiivista sanottavaa. Ja miksei olisi; Aikuisia puolet enemmän ja ryhmät pienempiä. Lisäksi lapset oppivat tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Minusta on hienoa katsoa, kuinka luontevasti he kohtaavat esim. down-lapsen eivätkä ihmettele toisten erilaisuutta. Ryhmissä on opeteltu lisäksi kaikkea kivaa kuten viittomista ja suujumppaa (toki sitä on tavallisissakin ryhmissä joskus). Tuntuu, että ryhmien aaikuiset ovat olleet erityisen empaattisia ja ihania. Eli mitään HAITTAA tukilapsena olemisesta ei ole.

No seiskan lapsi ei ollut mikään muiden auttaja. Ei ne lapset siellä ryhmässä tee mitään muuta kuin ovat ihan omana itsenään mallina niille tukea tarvitseville lapsille. Seiskan lapsi oli kielenkehitystä ja keskittymisä tukevassa ryhmässä.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 11:28"]Lapsi toki oppi auttamaan muita yms, mutta samalla oppi, että hänen tulee olla vahva, auttaa muita, että hänen pitää olla taitava jatkosakin yms, jonka vuoksi koulussakin hän aina pärjäsi, teki kaiken tunnollisesti yms ja oletti aina, että sitä häneltä vaaditaan. Loppui jaksaminen sitten teininä kunnolla. Olisi pitänyt vain hänen olla lapsi silloin aikanaan, eikä mikään muiden auttaja. Ei kaikki suinkaan näin koe, eivätkä ole niin herkkiä.

[/quote]

Höpö höpö! Lapsi ei siellä todellakaan auta ja tue muita lapsia kuin olemalla oma itsensä. Aivan normaalisti siellä toimitaan ja aikuiset niitä ertyislapsia auttaa. Lapsen kontolle ei kasata mitään lisää. Molemmat lapseni olleet täysipäiväisesti tukilapsia.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 11:28"]Lapsi toki oppi auttamaan muita yms, mutta samalla oppi, että hänen tulee olla vahva, auttaa muita, että hänen pitää olla taitava jatkosakin yms, jonka vuoksi koulussakin hän aina pärjäsi, teki kaiken tunnollisesti yms ja oletti aina, että sitä häneltä vaaditaan. Loppui jaksaminen sitten teininä kunnolla. Olisi pitänyt vain hänen olla lapsi silloin aikanaan, eikä mikään muiden auttaja. Ei kaikki suinkaan näin koe, eivätkä ole niin herkkiä.

[/quote]

Höpö höpö! Lapsi ei siellä todellakaan auta ja tue muita lapsia kuin olemalla oma itsensä. Aivan normaalisti siellä toimitaan ja aikuiset niitä ertyislapsia auttaa. Lapsen kontolle ei kasata mitään lisää. Molemmat lapseni olleet täysipäiväisesti tukilapsia.

Meillä olisi ehdoton ei. Lapseni on lapsi ja hänellä on oikeus olla lapsi eikä mikään terapialelu. Tuollaisessa ryhmässä terveet lapset joutuvat kantamaan kauhistuttavan suuren taakan, joka valitettavasti seuraa mukana murrosikään ja saattaa näkyä vakavinakin oireina. Tukilapsi oppii, että häneltä odotetaan asioita, joita aikuiset eivät muilta vaadi ja tunnolliselle lapselle syntyy huolehtimisen kierre (ei näitä ääneen vaadita, mutta lapsi oppii aika äkkiä, mikä on hänen paikkansa aikuisen silmissä ja osana ryhmää).

Moni lapsi taantuu tukiryhmässä ja vaikka siellä kaikki menisi OK, alkaa kotona näkyä ärtyneisyyttä, tunteita puretaan samoin kuin ryhmässä (nipistelyä, tönimistä)  ja joskus käy niin (kuten meillä) että tukilapsesta tuli tuettavan agressioidenpurkukohde eivätkä hoitajat viitsineet (?) huomata, että lapsi oli jatkuvasti mustelmilla ja purtu. Vasta kun oma lapsi alkoi oireilemaan vakavasti, asiaan puututtiin.

Enää en koskaan tekisi moista virhettä ja tuhoaisi lapseni lapsuutta vaatimalla häntä olemaan enemmän kuin lapsi.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 11:36"]

Meillä olisi ehdoton ei. Lapseni on lapsi ja hänellä on oikeus olla lapsi eikä mikään terapialelu. Tuollaisessa ryhmässä terveet lapset joutuvat kantamaan kauhistuttavan suuren taakan, joka valitettavasti seuraa mukana murrosikään ja saattaa näkyä vakavinakin oireina. Tukilapsi oppii, että häneltä odotetaan asioita, joita aikuiset eivät muilta vaadi ja tunnolliselle lapselle syntyy huolehtimisen kierre (ei näitä ääneen vaadita, mutta lapsi oppii aika äkkiä, mikä on hänen paikkansa aikuisen silmissä ja osana ryhmää).

Moni lapsi taantuu tukiryhmässä ja vaikka siellä kaikki menisi OK, alkaa kotona näkyä ärtyneisyyttä, tunteita puretaan samoin kuin ryhmässä (nipistelyä, tönimistä)  ja joskus käy niin (kuten meillä) että tukilapsesta tuli tuettavan agressioidenpurkukohde eivätkä hoitajat viitsineet (?) huomata, että lapsi oli jatkuvasti mustelmilla ja purtu. Vasta kun oma lapsi alkoi oireilemaan vakavasti, asiaan puututtiin.

Enää en koskaan tekisi moista virhettä ja tuhoaisi lapseni lapsuutta vaatimalla häntä olemaan enemmän kuin lapsi.

[/quote]

Siis mitä ihmettä? Puhutkohan nyt ihan samasta asiasta? Jos pieni ryhmä kokoontuu kaksi kertaa viikossa, niin tuntuu oudolta että kukaan normaali lapsi siitä taantuisi? 

Meillä on lapsi ollut tukilapsena "leikkikerhossa" päiväkodissa, aiheena yhdessä leikkiminen ja kielellinen harjoittelu. Erittäin hyviä kokemuksia: ryhmä kokoontui pari kertaa viikossa, saivat leikkiä pienessä porukassa kahden aikuisen kanssa. Aikuiset olivat erittäin positiivisia ja motivoituneita. Kaikki lapset tunsivat saavansa ylimääräistä huomiota, mikä on pelkkää bonusta. Samalla ehkä kasvaa se muiden erilaisuuden  ymmärtäminen, mikä nro 13 tuntuu olevan hukassa.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 11:26"]

Siis ei kai se voi olla LAPSEN asia tukea hankalia tarhakavereitaan... D: eikö ne aikuiset oo siellä sitä varten. En päästäisi, jos ne muut lapset olisivat jotain psyykkisesti ongelmaisia. Lievästi fyysisesti vammaisten kanssa voisin ehkä päästää.

[/quote]

tukilasten roolina tuollaisessa ryhmässä on toimia ns mallina niille tukea tarvitseville lapsille. Mallioppiminen on lapsilla hyvin vahvaa, joten siksi lapsia käytetään tukilapsina, ryhmässä on toki aina myös riittävä määrä aikuisia. Lisäksi jotkut "normilapset" hyötyvät itsekin siitä, kun saavat "loistaa" eli tuollaiseassa ryhmässä usein myös tukilapset hyötyvät. 

Kyllä se on täysin aikuisen vika, jos lapselle muodostuu tukilapseudestaan joku kauaskantoinen taakka! Ryhmässä, myös integroidussa, mennään ja puuhataan (usein vähän ekstraakin) kukin omista lähtökohdistaan, jokainen saa olla oma yksilöllinen itsensä, mutta ei siellä kukaan toitota, että " matilla on nyt tämmöinen haaste ja sun tehtäväsi maija on tukea mattia." Tottakai lapset huomaavat taitoerot ja toisen haasteet, mutta aikuisen fiksulla opastuksella oppivat elämään ja suhtautumaan asiallisesti.

Jotenkin en vain pidä ajatuksesta. Aikuisen mielestä varmaan ihan toimivaa laittaa tämmöinen lapsiryhmä pystyyn, mutta onko edes kaikista aikuisistakaan tukemaan toisenlaisia ihmisiä, varmaankin sanoisivat, etteivät ala? 

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 11:55"]

Jotenkin en vain pidä ajatuksesta. Aikuisen mielestä varmaan ihan toimivaa laittaa tämmöinen lapsiryhmä pystyyn, mutta onko edes kaikista aikuisistakaan tukemaan toisenlaisia ihmisiä, varmaankin sanoisivat, etteivät ala? 

[/quote]

Eihän se kaikille sovikaan, siksi siitä keskustellaan vanhempien kanssa etukäteen. Tässä ketjussa kai oli tarkoitus kertoa omia kokemuksia aiheesta.

Ajatuksen vastustajat: Tervetuloa nykypäivään. Aika harva päiväkotiryhmä on nykyään"normi", sillä tuen tarpeessa olevien lasten määrä on kasvanut aika hurjasti vuosien saatossa. Olisin ihan iloinen, jos oma lapseni pääsisi ns. tukilapseksi: Noissa ryhmissä panostetaan ammattitaitoiseen hlökuntaan ja lapsiryhmän pieneen kokoon. Isommissa ryhmissä voikin olla sitten aika viidakon meininki...

Molemmat lapseni ovat olleet tukilapsia ja molemmat myös integroidussa ryhmässä. Aluksi epäilytti lähinnä sen vuoksi että kokevat lapset raskaana sen että pitäisi ottaa muita jotenkin enemmän huomioon tms. mutta tosiasiassa integroitu ryhmä oli ihan ok juttu koska pieni ryhmä ja paljon aikuisia. Eivät lapset minusta asiasta mitenkään kärsineet ja kavereita oli muistakin ryhmistä. Nyt molemmat käyneet jo vuosia koulua ja jotenkin tuntuu että kokemuksesta ei ainakaan haittaa ole ollut vaan pikemminkin hyötyä.

Enää ei käytetä termiä tukilapsi ja erityislapsi. Joten tämä avaus ei voi olla vuodelta 2014.