Aikuisten lasten tekemisistä puhuminen

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 15:05"]

Kyllä se on ihan normaalia. Aikusetkin lapset ovat ihan samoin lapsia kuin nuoremmatkin vaikka tietenkin suhde vanhempiin muuttuu ajan myötä. Ei se vanhemmuus kuitenkaan mihinkään katoa.

[/quote]

Kuuluuko vanhemmuuteen olennaisena osana omien lasten asioiden juoruilu muille?

No, jos lapsista puhutaan, niin pitäisikö näiden sitten olla hiljaa, kun lapset ovatkin jo aikuisia? Niin, kaipa se on niin, että vain pienistä lapsista saa kertoa.

Eläkkeellä olevat vanhempani varmasti pohtivat perheemme asioita yhdessä ikäistensä kanssa. Heillä ei ole muuta mielenkiintoisempaa tekemistä.

Ihan normaaleja keski-ikäisten naisten puheenaiheita, myöhemmin siirrytään puhumaan.lapsenlapsista.

Aikuisetkin lapset on vanhemmilleen tärkeitä. Heitä ajatellaan, heitä rakastetaan, heistä huolehditaan ja heidtä ollaan ylpeitä.

Ja se on hyvä ja usein vastavuoroista.

On kuitenkin tärkeä katsoa, mitä puhuu lapsistaan tai vanhemmistaan ulkopuolisille, koska kaikki asiat eivät kaikille kuulu.

Mun mielestä lasten tekemisistä puhuminen on aina vähän niin ja näin, esim. facebookin kakka- ja pissajutut, onko ne kivoja lapsesta muutaman vuoden päästä? Tai useimmat kuvat heistä. Voi olla suloista vanhemmista laittaa joku sottapyttyvideo youtubeen tai hauskoihin kotivideoihin, mutta eivät he kyllä yhtään ajattele, ettei lapsesta ne olekaan niin hassuja ja valloittavia, sitten myöhemmin.

Mutta kun lapsi varttuu teini- ja aikuisikään, niin heiden asioiden levittäminen pitäisi viimeistään olla tabu.

Ei ole ok, jos lapset eivät ole antaneet lupaa kertoa heidän opiskelu- ja työasiansa pitkin kyliä.

Eläkeläisillä voi olla kiva jutella lastensa asioista mutta minua ainakin hircittää, kuulin, että ihan kauhea juoruakka oli ollut heillä kylässä, joten asioitani voi jo liikkua vahvasti väritettynä ympäriinsä. Ja minä olen tosi tarkka yksityisyydestäni.

Eivät he tule ajatelleeksi, miten kiusallista ja väärinkin se on, jos aikuinen lapsi kertoo jonkun elämäänsä liittyvän asian jollekin, joka on saanut sen kuulla ajat sitten ties mistä.

Tottakai ne aikuiset lapset on tärkeitä, ja niistä välittää ja rakastaa ihan täydestä sydämestään.

Mutta rajan, mitä kertoo perheen ulkopuolelle, pitäisi koko ajan lasten kasvaessa nousta. Ei ole kiva kertoa teinien hölmöilyistä tai sydänsuruista.

Ja kun lapset ovat aikuisia, ei pitäisi kertoa juuri mitään kovin henkilökohtaista, jotain aivan yleisellä tasolla toki voi kertoa.

Olen ajatellut tätä asiaa nyt aika paljon, kun omat lapset ovat aikuistuneet ja tytär muutti syksyllä kotoa opiskelupaikkakunnalle. Mummot yms. kyselevät paljon, ja koen, että en halua heidän asioistaan kertoa, edes mummoille, puhumattakaan sitten työkavereille. Meilläkin on tytär minulle varsin avoin, mutta eivät nämä ole sellaisia asioita, joista sitten kerron eteenpäin.

Eli ei, en juttele aikuisista lapsista työkavereille, no jotain toki aivan yleisellä tasolla voin mainita.

En tiedä, kyllä mun mielestä on aika ärsyttävää kun mikä tahansa kahvipöytäkeskustelu töissä kääntyy siihen kun meidän Jari sitä ja se on aina ollut sellainen ja nyt kun sillä on niin vaativa työ ja neuvolassakin ihmeteltiin kun oli niin kehittynyt. Kolmekymppisen miehen perhe-elämä ja kaikki muu kerrotaan työkavereille. Yhtään juttua ei saa puhuttua ilman Jarin vetämistä mukaan ja tämäkin nainen on ihan fiksu ja mukava, mutta joku säätelykyky vain puuttuu.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 10:32"]

Olen ajatellut tätä asiaa nyt aika paljon, kun omat lapset ovat aikuistuneet ja tytär muutti syksyllä kotoa opiskelupaikkakunnalle. Mummot yms. kyselevät paljon, ja koen, että en halua heidän asioistaan kertoa, edes mummoille,

[/quote]

Meidän suvussa aikuistuneiden lasten opiskeluasiat vatvotaan tosi tarkkaan, kuka nyt on minkäkin harjoittelupaikan saanut ja montako hakemusta lähetti ja minne ja paljon on opintoviikkoja kasassa. Me päätimme mieheni kanssa, ettemme jatka perinnettä, eikä lastemme asiat kuulu koko suvulle, vaan vain ne asiat, jotka lapsemme itse kertovat. Tämä on johtanut siihen, että toiset suvun nuoret opiskelvat ovat niitä tärkeitä, jotka ovat keskipisteenä ja joiden asioista puhutaan ja tiedetään, ja sitten nämä vähemmän tärkeät, eli esim. meidän vaietut  lapsemme, mutta minusta on parempi niin kuin hölöttää joka suuntaan heidän opiskelunsa ja seurustelunsa.

Lapsenlapsien syntymää odotellessa hänellä ei ole muutakaan puhuttavaa. Ei ole pakko kuunnella, jos ei kiinnosta.

Lasten asioista puhuttaessa (oli lasten ikä mikä vaan) tulisi huomioida se, että lapset ovat yksilöitä ja heilläkin on yksityisyytensä, joten yksityisimmät asiat voisi jättää kertomatta. Tällaisia on ainakin kuukautisten alkaminen, intiimit sairaudet, lapsen avioeron syyt jne. Näistäkin kun on meidän työpaikalla avauduttu.

Ap, olen varmaan ollut samalla työpaikalla. Ei, minä en puhu ulkopuolisille mitään lapseni asioita ilman lupaa. Ei se ole sopivaa. Tai no sen verran, että pääsi opiskelemaan johonkin tai missä asuu, jos kysytään. Mutta en ala yksityiskohtia selvittää, en edes tämän osalta, jolla menee loistavasti. Selvittää itse jos haluaa. 

Kerron lasteni asioista vain lähimmille (esim. mummo) ja silloinkin vain yleisesti jotain opintoihin (ala, paikkakunta)  liittyvää. En harrastanut myöskään pissakakkatarinoita lasten ollessa pieniä eivätkä muiden lasten kakanvärijutut ole koskaan kiinnostaneet.

Eivät ole niitä kirkkaimpia lamppuja nuo, jotka tuota tekevät. Kuinka tuollaiseen ihmiseen voi muuten luottaa? Senhän tietää, että kaiken minkä hänelle puhut, niin kulkeutuu ties kenen tutuntutun korviin (kyllä heidän lapsensa varmasti sen tajuavat, ja useimpia sellainen epäilemättä häiritsee suurestikin).

Mutta hei, ne ovat niitä ekstroverttejä ne, siis niin ihanan sosiaalisia ihmisiä aina! Minusta sosiaalisuus on kylläkin mm. kykyä vankkaan lojaalisuuteen ja kykyyn olla luottamuksen arvoinen. Kykyä olla sen verran fiksu ihminen, ettei minkääntsaon juoruilu ole elämän keskipiste.

Minusta on ok kertoa, että pääsi opiskelemaan sitä ja sitä alaa, muutti pois kotoa, on tyttö-/poikaystävä jne. Mutta sitten sen seurustelusuhteen kiemuroista tai loppumisen syistä yms. ei pidä kertoa. Tai jos lapsi avioituu, voi kertoa, että meni naimisiin, mutta ei tarvitse kertoa, tekikö avioehdon ja miten ärsyttävä uusi anoppi on ja mitä se sanoi hääsuunnitelmista jne.

Ihan sama pienten lasten äitien kanssa. Voi kertoa, mitä kivaa se kullannuppu letkautti tai voi kertoa, että taas on kolmas korvatulehdus. Mutta ei tarvitse kertoa, että sillä on ummetusta toista viikkoa ja raportoida jokaista kakkaa. Eikä tarvitse joka aamu työpaikalla raportoida, nukkuiko kullannuppu hyvin vai ei ja tuliko pissa sänkyyn vai ei. Näitäkin tapauksia kun on.

Kokonaan ei tarvitse vaieta, lapset ovat merkittävä osa elämää. Mutta heidän yksityisyys tulee säilyttää.

Mulla on myös työkaveri joka puhuu 30:n tyttärensä asioista ja minäkin luulin aluksi että hän on jotain 14-vuotias. Minusta se on häiritsevää,mutta olen huomioinut vuosien kuluessa että tällä kolleegallani ei ole oikein muuta elämää. Käy töissä mutta ei harrasta eikä oikein käy missään (teattereissa,konserteissa,elokuvissa,matkustele yms.) niin silloin hänen aikuinen tyttärensä on ainut sisällöntuottaja näin olen päätellyt. Itse olen tyytyväinen että omat yli 70-vuotiaat vanhemapni ovat kiinnostuneita monista eri asioista,harrastavat kulttuuria ja eläkeläiskerhoja,matkailevat yms. Tällöin heidän elämässään tapahtuu muutakin.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 10:39"]Lapsenlapsien syntymää odotellessa hänellä ei ole muutakaan puhuttavaa. Ei ole pakko kuunnella, jos ei kiinnosta.

[/quote]

On pakko kuunnella jos ylipäätään haluaa käydä kahvilla. Enkä ymmärrä sitäkään, etteikö olisi muuta puhuttavaa. Meillä puhutaan laidasta laitaan asioista, työjuttuja, harrastuksia, politiikkaa, juoruja ja perheasioita. Jos vaikka joku on vaihtamassa autoa saadaan varmasti kuulla Jarin kokemukset autokaupoista ja pitkä tarina siitä, mitä sille avensikselle sitten tapahtui.