Aikuisten lasten tekemisistä puhuminen

Minusta ihan pienen lapsen juttuja voi kertoa, koska lapsi ei tästä häiriinny. Tietysti pitää ymmärtää, että ihan kaikki jutut ei kiinnosta toisia ihmisiä eivätkä ne kuulu normaalin kuulumisten vaihtoon. Osa (naisista) ei kait koskaan osaa ajatella lapsiaan yksilöinä vaan aina heidän lapsinaan, joiden elämään heillä on etuosto-oikeus. He sitten kertovat kaikki lastensa asiat ja kyllä se jo alle kouluikäistä jurppii, kun jokainen hänen sanomisensa ja kiukuttelunsa jne. ruoditaan ja kerrotaan kaikille tutuille. Sanoisin, että jotain puutetta on tällaisen ihmisen päässä. Erityisesti jos aikuisetkin lapset ovat tämän analysoinnin ja raportoinnin kohteena.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 10:12"]

Eräällä työkaverillani on kaksi aikuista lasta, toinen on naimisissa, toinen opiskelemassa, kumpikaan ei siis ole asunut vuosiin kotona. Ihan alussa luulin heidän olevan jotain 13- ja 15-vuotiaita, mutta tajusin sitten, että hehän ovat aikuisia, yli 25-vuotiaita. Työkaverini nimittäin puhuu heistä koko ajan. Maija sitä, Lasse tätä, meidän Maijakin niin ja Lassekin näin. Kaikki heidän opiskelu- ja työasiansa vatvotaan ja muuttamisensa ja verhonsa ja autonsa.

Onko tämä ihan tavallista, että lapsi pysyy lapsena, oli ikää mitä hyvänsä, ja kun muut puhuvat kouluikäisistään, aikuisten lasten vanhemmat puhuvat sitten heistä ihan samalla tavalla?

[/quote]

Luulit 13-15- vuotiaiksi vaikka puhutaan heidän työ- ja opiskeluasioistaan?! Et taida olla ap ihan se penaalin terävin kynä.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 11:13"]

Luulit 13-15- vuotiaiksi vaikka puhutaan heidän työ- ja opiskeluasioistaan?! Et taida olla ap ihan se penaalin terävin kynä.

[/quote]

Siis alussa kun menin tähän työpaikkaan, hän ei puhunut lastensa opiskelu- ja työasioita kuulteni. Mutta aina nuo lasten nimet vilahtelivat ja kuinka tekivät sitä ja tätä ja laidasta laitaan kaikenlaista lempiruuista alkaen ja mistä taas eivät pidä jne.jne., kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Sen asian ymmärtämiseen, että kyse on aikuisista lapsista,  tarvittiin siis nämä lasten opiskelu- ja työasiat. AP

Kyllä se on ihan normaalia. Aikusetkin lapset ovat ihan samoin lapsia kuin nuoremmatkin vaikka tietenkin suhde vanhempiin muuttuu ajan myötä. Ei se vanhemmuus kuitenkaan mihinkään katoa.

Joo näihin on työpaikoilla törmätty ettei ole oikein sellaista sosiaalista tilannetajua.Musta se on lähinnä kiusallista kuunnella jonkun yli 26-vuotiaan perhe-elämästä ja lastenlasten jatkuvasta raportoinnista. Mutta kuten joku jo tässä ketjussa aiemmin mainitsi että ehkä näiden ihmisten elämässä ei ole muuta kuin työ ja aikuiset lapset? tai ei olla kiinnostuneita kuin siitä suppeasta piiristä.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 10:35"]

En tiedä, kyllä mun mielestä on aika ärsyttävää kun mikä tahansa kahvipöytäkeskustelu töissä kääntyy siihen kun meidän Jari sitä ja se on aina ollut sellainen ja nyt kun sillä on niin vaativa työ ja neuvolassakin ihmeteltiin kun oli niin kehittynyt. Kolmekymppisen miehen perhe-elämä ja kaikki muu kerrotaan työkavereille. Yhtään juttua ei saa puhuttua ilman Jarin vetämistä mukaan ja tämäkin nainen on ihan fiksu ja mukava, mutta joku säätelykyky vain puuttuu.

[/quote] Tunnistettava ihmistyyppi,aika rasittava.

Anoppi hölisee kaikki meidän asiat koko suvulle. Ennen ku olin tavannut miehen mummon se tiesi käjo valmiiksi kaikki mun asiat ja lisäksi melkeen eurolleen meidän vuokran suuruuden. Ärsyttävää...

Hieman tilanteesta riippuu, mutta hiukan tuntui pahalta kun kerroin mummolleni uudesta ruokavalioremontistani, jonka olin joutunut aloittamaan. Hän vain totesi, että minun pitää sitten vain kertoa äidilleni millaisia ruokia pystyn jatkossa syömään. Kun ei ole todellakaan mikään vanhuudenhöperö tuo mummoni, niin sanattomaksi jäin kun en todellakaan ole mikään lapsi tai nuorukainen enää.

Taitaa ainakin meidän suvussa mennä niin, että olet lapsen tasolla niin kauan kunnes sinulla on omia lapsia. Noin muuten tilanteeni on melko päinvastainen kuin ap:n työkaverin aikuisella lapsella. Minä en nimittäin syystä ja toisesta kerro tekemisistäni vanhemmilleni käytännössä yhtään mitään. Eivätpähän pääse juoruamaan.

Äidit puhuvat lapsistaan, lapset äideistään.

Minä olen nyt pyrkimäss pikkuhiljaa hankkimaan muutakin puheen aihetta, kuin lapseni, tällä hetkellä 7 ja 10. Pikkuhiljaa olen siirtymässä yhdistystoimintaan ja hankin harrastuksia.

Lapset ovat jo isompia, jakun ajattelen aikaa 10 v päästä, on jo esikoinen muuttanut pois.

Mä tavallaan teen jo luopumista, vaikka ovat vielä kotona monta vuotta ja ihanasti nukkuvat välillä vieressäkin. On vain niiiiin haikeaa....en tahdo, että elän vain lasteni kautta. Tahdon että he itsenäistyvät ja pärjäävät.

Ja että mulla on 10-15 päästä muutakin puhuttavaa.

meillä on keski-ikäiset tantat tehneet töissä päätöksen, että aina kun joku puhuu pikkulapsestaan, niin me puhumme isoista lapsistamme. Miksi meitä saisi kiusata kertomalla Yammi-Immun tekosista päiväkodissa, jos me emme saa kertoa, että kerkon väitöstilaisuus oli niiiiin kiva ja mieleenpainuva.

Niinpä ja kyllä noiden juttujen kertojat antavat itsestän huonon kuvan. Juuri juoruilevan ja evät varmasti tajua että nehän kuulostaa ihan itsekehuilta kun kerrotaan kuinka meidän matti 28v sai ylennyksen, kuinka kaisa 26v valmistui diplomi-insinööriksi ennätysajassa jne. Häpeä noiden ihmisten kanssa iskee, eivätkä tajua ettei kaikki ehkä ole yhtä innoissaan kuulemassa ja onnessaan asioista. Huoh!

Ei ole normaalia. Tuollainen ihminen ei ole päästänyt irti lapsistaan vaan elää tavallaan elämäänsä heidän kauttaan. Käsittämättömintä on se, että hän kuvittelee, etteä työkavereita ihan oikeasti kiinnostaa kuulla koko ajan juttuja työkaverin lapsista, jotka ovat jo nuoria aikuisia ja joita tämä kuulija ei mahdollisesti ole edes koskaan tavannut! Minusta se on merkki siitä, että oma elämä on tosi tylsää. Tai ettei sitä omaa elämää edes ole.

Minulla on yksi tällainen tuttava, joka vastaa aina kysymykseen "mitä sulle kuuluu" kertomalla, mitä hänen nuorille aikuisille lapsilleen kuuluu - ja tämä sisältää myös tyttären poikaystävän kuulumiset. Siis hei haloo!!! evvk