Kuinka paljon avustatte opiskelevia lapsianne?

mä ostin ruokaa ja annoin rahaa vaatteisiin,oli hänellä opintolainaakin,aattelin lähinnä ennakkoperintönä ja että ei trvii kituuttaa sillä opintolainalla,mikä meni melk vuokraan

Kyllä olen avustanut ja avustan nyt jatkossakin, kun esikoinen vaihtaa alaa. Maksan auton vakuutuksen ja verot. Annan käyttörahaa n. 100€/kk ja ostan ruoka-/pesuainekasseja. Olen lapsille sanonut, että tarkoitus on avustaa nyt eikä perintöjä ole tulossa. Kolme lasta kun on ja avustaa niin eipä niitä perintöjä tosiaan tule.

Olen ostanut kaiken mitä tarvi kämppäänsä kun muutti pois kotoa, sihen meni 1500e. Lisäksi hänellä on säästämäni rahastosäästöt käytössä, (10ke). Nosti opintolainaakin.

-Hammaslääkärit (muuten ei menisi), kampaaja (sama homma)

-Auton osamaksuja ja vakuutuksia (muuten olis auto mennyt koronan myötä)

Olen itse opiskelija mutta vastaan;

-Isovanhempani maksavat yhä puhelinlaskuni ja liittymäni.

-Vanhemmilta saan jouluna ja synttärinä 300e rahaa. Koko vuodelle jaettuna siis 50e/kk.

-Äiti pyytää välillä seuraksi shoppailemaan esim lindexiin tai kirjakauppaan ja ostaa silloin minullekin kaupasta vaatteita/kirjan tms. Lisäksi tuo usein ruokakassin kyläillessään.

Opintolainaa joudun silti ottamaan sillä 150e/kk ei mitenkään riitä elämiseen. Tuon verran jää siis tuista vuokran jälkeen rahaa käytettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen avustanut ja avustan nyt jatkossakin, kun esikoinen vaihtaa alaa. Maksan auton vakuutuksen ja verot. Annan käyttörahaa n. 100€/kk ja ostan ruoka-/pesuainekasseja. Olen lapsille sanonut, että tarkoitus on avustaa nyt eikä perintöjä ole tulossa. Kolme lasta kun on ja avustaa niin eipä niitä perintöjä tosiaan tule.

Tämä on se oikea asenne. Lapset tarvitsevat tukea nuorina eivätkä sitten eläkeikäisinä kun vanhemmista aika jättää.

Olen maksanut vuokravakuuden, ostanut huonekaluja, silmälasit ja vaatteita. Rahaa laitan parisataa tilille kuussa.

Silloin kun opiskelivat, maksoin kotimatkat, välttämättömät opiskelutarvikkeet, puhelimen ja 20€/viikko ruokarahaa. Kaikilla oli maksuton asuntolapaikka ja kun se ei kelvannut, maksoivat itse vuokransa. Tarpeen mukaan sitten vaatteita ym. tarpeellista.

Mulla on kolme lasta ja opiskelevat kaikki. Annan jokaiselle n. 100e kuussa ruokaan. Joskus joku lapsista pyytää rahaa esim laskuun tai vuokraan ja annan sitten tarpeen mukaan. Vuokravakuuden annoimme kaikille alussa.

Vaate tai kosmetiikka-ostoksissa avustan, puhelinlaskut ja salimaksut maksan. Joskus annan ylimääräistä ruokarahaa/vuokrarahaa miten tarve sitten on.

Sen verran kuin on tarpeen. Eli aika paljon. Ei ole haluttu heidän velkaantuvan, ihan minimaalisesti ovat ottaneet opintolainaa.

Toinen opiskeli vuoden avoimen amk:n väylällä eikä saanut mitään muuta tukea kuin asumistuen. Muuten eli meidän rahoilla, koska ei töitäkään saanut. Onneksi pääsi vuoden jälkeen tutkinto-opiskelijaksi joten se kannatti. Se olikin kolmas tutkinto lukion jälkeen jonka suoritti 🙄

Toinen on keskeyttänyt monet opinnot ja rahaa on tarvittu. Nyt taas opiskelee ja meitä jännittää kuinka käy.

Tuhat euroa kuukaudessa. Joskus pari tuhatta, mutta se on harvoin.

Tytär opiskelee vielä ja yleensä mennään yhdessä esim shoppailemaan ja maksan ostokset tai sitten lähetän rahaa ja hän käy.

Kampaajalle maksan käynnit. Puhelinlaskun hoidan sekä annan kuukausittain ruokarahaa sen mitä tarvitsee.

Hän asuu vielä kotona joten aika laillakin, koska maksan kaikki kulut ja opinnoissa tarvittavat plus annan 200 e taskurahaa kuussa. Aion ostaa hänelle myös asokämpän, jahka saan tulossa olevan perinnön (juu en kyttää vanhempani kuolemaa, vaan hän poistui jo ns. muonavahvuudesta ja perintöä on tulossa hieman, juuri riittävästi asomaksuun).

Molemmille lapsillemme olemme ostaneet asunnot opiskelupaikkakunnalta. Kela sitten maksaa käytännössä vastikkeen ja lainanlyhennyset.

Pakko avustaa,  vuokrat,  vuokravakuudet ym. aivan huippu hinnat nykyään.

Lisäksi ruoka, vaatteet, koulutarvikkeet jne.  pelkällä opintotuella ei pysty

opiskeleen.  Täytyy ihmisen jotenkin elää.

Itse sain apua pienen muuttokuormani viemeiseen vanhemmiltani ja rikkalapion, kun muutin pois kotoa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, siinä se. Rahallisesti pärjää ihan hyvin omillaan, kun vetää turhat kahvittelut, juomiset ja vaateostokset minimiin, ja työskenteleen kesät. Lainaa en ottanut ja olin kesätöissä koulun kevätlukukauden lopusta syyslukukauden alkuun ilman lomia. Hyvin pärjää! t. 25v

Ei ole vielä itselleni ajankohtaista. Tai voi olla, ettei esikoisen kanssa tule olemaankaan, koska opiskelee nyt ammattikoulussa alaikäisenä ja kotona asuen ja kun ala on ihan työllistävä, niin voi olla, että kohta jo tienaakin itse. Periaatteessa voisin jotenkin tukea, mutta hävettää myöntää, että oma kokemukseni laittaa miettimään, paljonko kannattaa tukea. Äitini nimittäin tuki minua rahallisesti opiskellessani enkä oikein oppinut kantamaan itse vastuuta. En elänyt mitään ökyelämää, en todellakaan, mutta sitten myöhemmin vasta aloin ihmettelemään, että saatoin ostaa hetken mielijohteesta jonkin vaatteen, jota en ollut suunnitellut ostavani tai jonkin hauskan turhan koriste-esineen. Järkiinnyin sitten vasta myöhemmin. Isäni kuoli opiskellessani ja jonnekin se perintökin vain katosi. Oikeasti nälkä laittaa ajattelemaan järkevästi :(

Olette ihania kun autatte lapsianne. Itse en saanut kotikotoa mitään, kumpikaan vanhemmista ei ikinä edes kysynyt kuinka pärjään ja millä elän. Jos ei ollut rahaa junalippuun, en myöskään mennyt käymään kotipaikkakunnalla. Koskaan eivät tarjoutuneet lippua maksamaan.

Elin opintolainalla ja kun ekan vuoden jälkeen sain kaupan kassalta töitä, tein kaiken vapaa-ajan vuoroja. Jälkikäteen on harmittanut kun jäi kaikki opiskelijaelämä elämätta kun oli pakko käydä illat ja viikonloput töissä, eikä ollut mahdollista edes harkita vaihtoon lähtöä. En voinut riskeerata työpaikan menetystä, enkä olisi voinut maksaa asunnon vuokraa vaihdon ajalta (tai vaihtoehtoisesti varastoakaan kaikille tavaroille ja huonekaluille), saatika elämistä vaihdossa.

Vierailija kirjoitti:

Sen verran kuin on tarpeen. Eli aika paljon. Ei ole haluttu heidän velkaantuvan, ihan minimaalisesti ovat ottaneet opintolainaa.

Toinen opiskeli vuoden avoimen amk:n väylällä eikä saanut mitään muuta tukea kuin asumistuen. Muuten eli meidän rahoilla, koska ei töitäkään saanut. Onneksi pääsi vuoden jälkeen tutkinto-opiskelijaksi joten se kannatti. Se olikin kolmas tutkinto lukion jälkeen jonka suoritti 🙄

Toinen on keskeyttänyt monet opinnot ja rahaa on tarvittu. Nyt taas opiskelee ja meitä jännittää kuinka käy.

Kuinka paljon se on tarkoittanut keskimäärin kuukaudessa /nuori? Itsekään en haluaisi lasten ottavan opintolainaa, joten mielelläni tukisin rahallisesti. Aika pienituloinen kyllä olen, ja sen takia kyselenkin, että voin tehdä jonkinlaisia laskelmia ja miettiä, mikä olisi itselle realistista. Itseäni aikoinaan vanhempani tukivat, enkä ottanut opintolainaa ollenkaan, mutta he olivatkin todella hyvätuloisia toisin kuin minä. Onneksi omilla lapsillani on sen verran ikäeroa, että opintojen ensimmäiset vuodet (jolloin voisi kuvitella tukea tarvittavan eniten) eivät ole todennäköisesti samaan aikaan.

ap