Mitä on ongelmien "projisointi" muihin ihmisiin?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tällainen luonnehäiriöinen kaveri. Oli sitä mieltä että kaikki oli sille kateellisia, kuulemma kaikki kaverit jätti sen kun alkoi seurustelemaan. Kun tutustuin siihen paremmin huomasin että hän on itse kaikille kateellinen ja jos joku oli raskaana/menossa naimisiin, ei ollut iloinen heidän puolestaan koska ei se heidän suhteensa ollut kuitenkaan täydellinen. Itse oli ollut vuosikaudet sinkkuna, kun mikään suhde ei onnistunut.

Jossain vaiheessa erosin ja olin vuoden sinkkuna ja lähennyimme, kun tapasin nykyisen mieheni alkoi syyllistää kun ei vietä sen kanssa tarpeeksi aikaa, vaikka yhtä usein nähtiin kuin ennen, syyllisti mua jos halusin viettää mieheni kanssa aikaa vkl, kun ehdotin tyttöjen iltana että mieheni tulisi omien kavereiden kanssa samaan baariin jatkoille, osa kavereista on sinkkuja ja voisi tutustua niihin, ei käynyt koska kuulemma olisin vaan niiden miesten kanssa koko illan, perään totesi että olisihan siellä muitakin miehiä. Lopulta päädyin yksin tanssilattialle koska hän toisen sinkkukaverinsa kanssa löysi miehet ja jäi niiden kanssa pöytään notkumaan.

Lopulta tuli riitaa jostain asiasta ja sanoin hänelle kaiken mitä ajattelen, olinkin paska ystävä ja tämä ystävyys oli tässä. Tämä tyyppi siis riiteli usein muiden kavereiden ja sukulaisten kanssa ja aina kaikki oli muiden syytä ja pisti välit poikki.

Yritin myöhemmin olla yhteydessä ja tavattiin, oli ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut, oli kuulemma tapaillut uutta miestä ja olin iloinen sen puolesta. Ajattelin että voisimme olla taas väleissä, no tyyppi katosi kokonaan eikä vastannut viestiin, oli alkanut Facebookin mukaan seurustelemaan ja hehkuttamaan rakkauttaan. Teki ihan saman mistä syytti muita kavereita, ei pitänyt yhteyttä.

Myöhemmin laittoi pari kertaa viestiä ja pyysi extempore joihinkin bileisiin joihin olisi pitänyt saada joku kaveri ja kukaan muu ei päässyt, en mennyt. Poistin sen jossain vaiheessa fb kavereista ja silti sain sen sivuilta tietää että on eronnut, sen verran katkeria ja syyllistäviä juttuja julkaisi omalla sivulla julkisina, jousta ymmärsi että mies teki väärin ja hän on se hyvä empaattinen tyyppi joka ymmärtää muiden tunteita yms :D Ihan hyvä että pääsin sekopäästä eroon, huomasin jo aiemmin kun olimme hyvissä väleissä että kaikesta piti olla samaa mieltä, muuten suuttui ja pahasti.

Lisään vielä että huusi joskus katkerana että kun tuo ja tuo kaverikin on tavannut jo miehen ja et säkin oot ollu vaan vuoden sinkkuna, vaikka aina puhui että on niin iloinen kaikkien puolesta :D hämmentävää.

-edellinen

Vierailija kirjoitti:

Tosi mielenkiintoinen aihe josta netistä lukiessa aloin miettimään monia asioita.... Itellä on tunnelämältä epävakaa persoonallisuus häiriö todettu 36 vuotiaana( mutta se siis ei kehity tässä iässä vaan lapsena, nuorena tai nuorena aukuisena ja täten ollu mulla aina) , ennen diagnoosin saamasta en ikinä ollut riitaisa ihminen jolla on lyhyitä ja intensiiviä ihmissuhteita. Kerroin avoimesti ystävilleni ja perheen jäsenilleni sairaudesta, lähes jokainen googletti mitä google kertoo epävakaasta persoonallisuus häiriöstä ja jostain syystä kuvitteli että kaikilla on kaikki oireet mitä netistä löytyy... Kerron esimerkin, ystävä jonka olin tuntenut toista kymmentä vuotta alkoi pitämään minua itseään vahingoittavana viiltelilijänä jonka lapset kärsivät ja arvosteli minua huonoksi äidiksi. Siis ihminen jonka kanssa on lukuisat kerrat saunottu yhdessä, kumma jos arvet ei saunassa näkyis. No alituiseen jatkui se haukkuminen miten huono äiti olen lapsilleni, välillä piilovittuilua ja välillä päin naamaa haukkumista . Vuosien ajan. Hänen oma tytär, saman ikäinen kuin minun tyttö, oli lasten ja nuorten suljetulla psykiatrisella osastolla hoidossa ja huom. tyttärensä viilteli itseään sen lisäksi että oli kyvytön käymään peruskoulua loppuun vakavasti masentuneena. Oma tytär oli terve, pääsi peruskoulun loputtua opiskelemaan sinne minne yhteyshaussa ensisijaisesti hakikin.

Samaan aikaan siskoni lapsi oli myös lasten ja nuorten suljetulla osastolla, eri paikkakunnalla. Hänkin arvosteli minua huonoksi äidiksi ja syytti kaikesta mitä en oo tehny. Sisko ja tää kaveri josta ensin kerroin ystävystyivät Facebookissa tässä vaikeassa elämäntilanteessa missä molempien lapset on suljetulla osastolla, molemmat syyttivät lapsensa isää lastensa sairastumisesta ja haukkuivat minua hulluksi ja sekopääksi, päästäni sairaimmaksi ihmiseksi jonka ovat ikinä nähneet, niin sairas päästään ettei ees tajua miten sairas on päästään, jne. Sain tarpeekseni, minä en oo kasvattanut niitä lapsia jotka on lasten ja nuorten suljetulla osastolla, omista kumpikaan ei oo ikinä ollu, laitoin molempiin välit poikki. Minusta siis tuli oikeasti ihminen jonka ihmissuhteet on riitaisia ja helposti rikki meneviä, aivan kuten netistä googlettivat.

Sisko ja kaveri lisäksi projisoivat omaa äitiyttään suhun.

Tämähän on sama asia kuin ihmisillä jotka lukevat kaikki trump-uutiset ja ajattelevat trumpista samoin kuin toimittaja. Sitten he uhriutuvat kun 99% ihmistä ei jaa hänen mukisematta omaksumaansa maailmankuvaa. Sitten tullaan tänne palstalle purkamaan raivoa ja turhautumista. Kyllä, persut, niiden on oltava kaiken takana, niiden täytyy. Ja ympyrä on sulkeutunut.

Vierailija kirjoitti:

Projidointi ei liity siihen, mikä on kenenkäkin syytä. Projisointi on sitä, että kun olet epävarma itsestäsi tai jopa epäilet olevasi jotenkin normista poikkeava, paha tai huono, et kuitenkaan myönnä itsellesi tai kenellekään muullekaan, että kyse olisi omista puutteistasi tai niidedn pelosta. Sen sijaan alat nähdä ympärilläsi ihmisiä, joilla on noita kyseisiä puutteita, jotka ovat poikkeavia, pahoja, huonoja. Mitä enemmän pelkäät noita ominaisuuksia itsessäsi, sitä ylikorostuneempina näetn e muista ja sitä jyrkemmin ja aggressiivisemmin hyökkäät näitä henkilöitä ja heidän kuvitteellisia puutteitaan vastaan.

 

mutta ei tämä  oikeasta syyllisyydestä kerro mitään. Ne muut eivät ole syyllisiä  siihen, mistä sinä heitä syytät, mutta et itsekään ole. Kyse on todennäköisemmin siitä, että sinä kuvittelet -jostain syystä, jota ei tarvitse määritellä - että sulta vaaditaan asioita, joihin et voi pystyä. Nämä kuvitelmat tulevat yleissesstä ympäröivästä maailmasta, väärinkäsityksistä, todellisista tapahtumista, eikä ne ole kenenkään syytä. Pnintti on kuitenkin siinä, että vaika ne eivät ole kenenkään syytä, vain sinä itse voit vapauttaa itsesi niistä ja lakata uskomasta niihin. Vain sinä itse voit parantaa itsesi. Ei kukaan muu, oli se alkuperäinen syy sitten kenen tahansa. (Ja sitäpaitsi, let's face it, todennäköisesti olet myös ainoa, jota kiinnostaa parantaa sinua. Sennkin takia työ on tehtävä sinun itsesi.)

Voispa tän joku fiksu rauhallisesti selittää mun työkaverille. En jaksa sitä v**un mykkäkoulua. En voi sietää aikuisilta joustamatonta lapsellista käytöstä. Siis oikeasti kuin ois joku varhaisteini, vaikka ei oo ollu sellanen enää vuosikausiin.