Mitä on ongelmien "projisointi" muihin ihmisiin?

jos esimerkiksi pidät tapanasi kurkkia kyläillessäsi kylppärin kaappeihin, niin luulet että kaikki tekevät niin

Eli jos nyt otetaan simppeli esimerkki vaikka ihan arkipäivästä: riidellään miehen kanssa jostain ihan typerästä. Mä syytän miestä siitä että aina pitää sanoa se viimenen sana ja olla oikeassa (ja myöhemmin asiaa ajateltuani huomaan että mähän itse teen sitä)? Ymmärsinkö nyt pointin oikein?

Entä sitten jos mä itse tiedostan et syytän toista jostain millanen oonkin itse, onko se sillonkin projisointia? Entä jos mieskin on sellanen että pitää olla aina oikeassa eli ollaan molemmat niin onko se silloin molemminpuolista projisointia vai täh?

jos molempien pitää olla aina oikeassa, ja molemmat sen itse tajuavat, niin silloinhan kyse on itsetuntemuksesta.

mutta siis, projisoimisessa on kyse siitä, että täysin viattomat sivustakatsojat saisi päälleen syytökset siitä mitä itse teet: jos sinulla on tapana kytätä, että kuka laittaa muovipusseja biojätteeseen, niin sitten kun itse kännipäissäsi vahingossa pudotat sen muovipussin biojäteastiaan, niin ajattelet että koko talon asukkaat puhuu siitä sun selän takana ja tuijottaa sinua pahasti vähintään kolme vuotta. Tosiasiassa kukaan ei edes huomannut, saati sitten vaikka olisikin, niin ei uhraisi sille ajatustakaan.

Sitä että ei alistu kiltisti kuvittelemaan että on jollain perustavanlaatuisella tavalla viallinen ja kaikki muut täysin viattomia.

Projidointi ei liity siihen, mikä on kenenkäkin syytä. Projisointi on sitä, että kun olet epävarma itsestäsi tai jopa epäilet olevasi jotenkin normista poikkeava, paha tai huono, et kuitenkaan myönnä itsellesi tai kenellekään muullekaan, että kyse olisi omista puutteistasi tai niidedn pelosta. Sen sijaan alat nähdä ympärilläsi ihmisiä, joilla on noita kyseisiä puutteita, jotka ovat poikkeavia, pahoja, huonoja. Mitä enemmän pelkäät noita ominaisuuksia itsessäsi, sitä ylikorostuneempina näetn e muista ja sitä jyrkemmin ja aggressiivisemmin hyökkäät näitä henkilöitä ja heidän kuvitteellisia puutteitaan vastaan.

mutta ei tämä  oikeasta syyllisyydestä kerro mitään. Ne muut eivät ole syyllisiä  siihen, mistä sinä heitä syytät, mutta et itsekään ole. Kyse on todennäköisemmin siitä, että sinä kuvittelet -jostain syystä, jota ei tarvitse määritellä - että sulta vaaditaan asioita, joihin et voi pystyä. Nämä kuvitelmat tulevat yleissesstä ympäröivästä maailmasta, väärinkäsityksistä, todellisista tapahtumista, eikä ne ole kenenkään syytä. Pnintti on kuitenkin siinä, että vaika ne eivät ole kenenkään syytä, vain sinä itse voit vapauttaa itsesi niistä ja lakata uskomasta niihin. Vain sinä itse voit parantaa itsesi. Ei kukaan muu, oli se alkuperäinen syy sitten kenen tahansa. (Ja sitäpaitsi, let's face it, todennäköisesti olet myös ainoa, jota kiinnostaa parantaa sinua. Sennkin takia työ on tehtävä sinun itsesi.)

Kun puhutaan psykologiasta, projektio on ilmiö, jossa ihminen (enimmäkseen tiedostamattaan) heijastaa omia ominaisuuksiaan (yleensä vikoja) muihin ihmisiin, ja näin ollen rupeaa näkemään muissa ihmisissä niitä vikoja, joita hän kieltää itsellään olevan (tai jos ei täysin kiellä, niin yrittää puolustella niitä sillä, että muilla on samat ongelmat pahempana).

Psykologinen projektio voi tapahtua myös toiseen suuntaan: Ihminen näkee itsessään samoja piirteitä, ongelmia ja vikoja kuin muilla, vaikka niitä ei todellisuudessa olisikaan (tai ne ei ole läheskään niin pahoja). Tämä on erityisen yleistä jos tämä ihminen kärsii pahasta patologisesta alemmuuskompleksista.

Näet kaikki muut kateellisina sinulle, kun olet epävarma omasta arvostasi ja siksi kateellinen muille. Siis tuttu AV-syndrooma.

Mulla oli joskus kaveri, joka roikkui mussa kuin takiainen. Se tuli baarissa vessaan mukaan, käveli perässä ja vaati aina et oon paikalla. Lopulta kuulin jälkeen päin että se oli valittanut kuinka seuraan sitä joka paikkaan. Projisointia parhaimmillaan. 

Mä olen joskus huvitellut lueskelemalla BB-osallistujien profiileista mitä piirteitä ne eniten inhoaa muissa ihmisissä ja sitten seurannut sitä miten ne on itse just sellaisia mitä kertovat inhoavansa :). Seuratkaapa :).

Rautalankaesimerkki:

Syrjäytynyt, tuilla elävä ja älykkyydeltään heikko ihminen käyttää huomattavia määriä aikaa ja energiaa siihen, että haukkuu maahanmuuttajia pummeiksi ja vieraiden kansojen edustajia matalaälyisiksi.

Luen parhaillaan kirjaa aiheesta mutta jäin miettimään miten mahdollisesti projisoidaan lapseen? Miten esimerkiksi uusi puoliso saattaisi projisoida minun lapsiini omaa varjopuoltaan? Tuntuu että mitä enemmän yrittää asiaa ymmärtää, sitä sekavammaksi menee ajatus. Asia on uusi minule mutta tunnistan paljon tuttua omasta elämästäni. En vain osaa sijoittaa sitä nyt tähän yhteyteen sujuvasti. Kukaan fiksumpi?

Projektiossa sijoitat omia kiellettyjä, tiedostamattomia ja pimeitä puoliasi toiseen ihmiseen. Epämukavien ja epämiellyttävien asioiden hallinta on silloin edelleen sinun käsissäsi ja se lieventää omaa ahdistustasi ja syyllisyyttäsi.

Joskus voi käydä niin, että se ihminen, johon projisoit, alkaa oikeasti kokemaan niitä tunteita ja asioita joita häneen sijoitat. Jos itse vielä reagoit siihen, kyseessä on projektiivinen identifikaatio, itsensä toteuttava ennuste. Narsistiset suhteet, kuten myös rakastuminen, perustuvat näihin kahteen ilmiöön.

Lapseen projisoiminen on helppoa, koska lapsella ei ole vielä niin kehittynyttä identiteettiä. Käytännössä oman varjonsa projisoiminen tarkoittaa omien kompleksien mukaisten mielikuvien, asenteiden ja tunteiden viestintää sanattomasti tai verbaalisesti. Mikään ei liiku "näkymättömästi". Joskus varjon projisoimista saattaa olla myös puhumattomuus.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 13:53"]

Rautalankaesimerkki:

Syrjäytynyt, tuilla elävä ja älykkyydeltään heikko ihminen käyttää huomattavia määriä aikaa ja energiaa siihen, että haukkuu maahanmuuttajia pummeiksi ja vieraiden kansojen edustajia matalaälyisiksi.

[/quote]

No jaa, kun mietin tässä viime aikojen kahvitunteja ja niiden puheenaiheita, niin on ne aivan huomattavan paljon maahanmuuttokriittisempiä kuin pari vuotta sitten. Eikä kukaan ole syrjäytynyt. Ulkomaalaisia on tullut tähän maahan lyhyessä ajassa valtavat määrät, heitä ei kohdella kuten suomen kansalaisia ja aikoina jolloin ihan kaikesta säästetään, tuntuu hullulta maksaa ulkomaalaisille koulutukset ja asunnot, terveydenhuollot ja kaikki muut, kun ei niitä ole kohta varaa maksaa suomalaisillekaan. Ei se ole sen vaikeampaa. Jos minun pitää valita, annanko opiskelupaikan suomalaiselle nuorelle, vai esmes nigerialaiselle, niin eipä tarvitse kauaa miettiä.

Negatiivisessa projektiossa nostat itseäsi jalustalle ja olet sokea omille vioillesi. Projektio on puolustusmekanismi, defenssi, jota käyttää yleensä kehittymättömät ja tunne-elämältään kypsymättömät ihmiset. Massiiviset projektiomekanismit ovat luonnehäiriöisille ihmisille tyypillisiä.

Vierailija kirjoitti:

En mä pääse irti siitä ajatuksesta että ihan kaikki on omaa syytä, ihan kaikki, omaa syytä.

Olet kehittyneempi niin et pääse irti

Projisointi osui omalle kohdalle yhdellä mökkilomalla kaveriporukassa kerran: en todellakaan ole hirveän sosiaalinen kukkanen, ja tiedän tämän, mutta mukana oli eräs tuttu joka hetken lomailtuamme alkoi avautua minulle kuinka olen niin etäinen ja hankala ihminen.

En edes muista kaikkia syytöksiä joita sain niskaani, mutta oli todella hämmentävää kun olen peruskohtelias ihminen ja mukana niin tiskaamisissa kuin hauskemmissakin puuhissa.

Tyyppi itse oli ainakin tuolloin alkoholisti ja tapasi myös harrastaa myrskyisiä suhteita, suhteesta toiseen hyppimistä ja kummallista riidanhaastamista päissään.

En tiedä mikä tämän purkauksen veti niskoilleni, mutta olen epäillyt että kyse oli siitä että tunnistan rajani, ja saatan sanoakin ääneen jos tarvitsen tilaa tai etäisyyttä - vaikka yritänkin tehdä tämän muut huomioon ottaen.

Ehkä tyyppi olisi itsekin tarvinnut hiukan isompaa hajurakoa ihmiskuntaan mutta ei osannut ilmaista asiaa, ja ärsyyntyi kun joku toinen osasi.

Projektiivinen identifikaatio ainakin on sellainen, että jos on vaikka hurjasti riitelevä pariskunta, mies ja nainen, ja jossain vaiheessa riitaa nainen alkaa pelätä, että mies lyö häntä, niin hän alkaa elehtiä ja mahdollisesti puhuakin siihen malliin, että mies kohta lyö häntä, niin silloin mies omaksua roolin ja lyökin sitä naista.

Projektiivisen identifikaation teoria on erittäin epäkorrekti poliittisesti, koska siinä epäsuoraan syyllistetään uhria, mutta esim. oma terapeuttini kannatti projektiivisen identifikaation teoriaa ja esitti, että olen itse aiheuttanut käyttäytymiselläni (olen ujo ja arka nainen) sen, että jouduin fyysisen pahoinpitelyn uhriksi.

Tosi mielenkiintoinen aihe josta netistä lukiessa aloin miettimään monia asioita.... Itellä on tunnelämältä epävakaa persoonallisuus häiriö todettu 36 vuotiaana( mutta se siis ei kehity tässä iässä vaan lapsena, nuorena tai nuorena aukuisena ja täten ollu mulla aina) , ennen diagnoosin saamasta en ikinä ollut riitaisa ihminen jolla on lyhyitä ja intensiiviä ihmissuhteita. Kerroin avoimesti ystävilleni ja perheen jäsenilleni sairaudesta, lähes jokainen googletti mitä google kertoo epävakaasta persoonallisuus häiriöstä ja jostain syystä kuvitteli että kaikilla on kaikki oireet mitä netistä löytyy... Kerron esimerkin, ystävä jonka olin tuntenut toista kymmentä vuotta alkoi pitämään minua itseään vahingoittavana viiltelilijänä jonka lapset kärsivät ja arvosteli minua huonoksi äidiksi. Siis ihminen jonka kanssa on lukuisat kerrat saunottu yhdessä, kumma jos arvet ei saunassa näkyis. No alituiseen jatkui se haukkuminen miten huono äiti olen lapsilleni, välillä piilovittuilua ja välillä päin naamaa haukkumista . Vuosien ajan. Hänen oma tytär, saman ikäinen kuin minun tyttö, oli lasten ja nuorten suljetulla psykiatrisella osastolla hoidossa ja huom. tyttärensä viilteli itseään sen lisäksi että oli kyvytön käymään peruskoulua loppuun vakavasti masentuneena. Oma tytär oli terve, pääsi peruskoulun loputtua opiskelemaan sinne minne yhteyshaussa ensisijaisesti hakikin.

Samaan aikaan siskoni lapsi oli myös lasten ja nuorten suljetulla osastolla, eri paikkakunnalla. Hänkin arvosteli minua huonoksi äidiksi ja syytti kaikesta mitä en oo tehny. Sisko ja tää kaveri josta ensin kerroin ystävystyivät Facebookissa tässä vaikeassa elämäntilanteessa missä molempien lapset on suljetulla osastolla, molemmat syyttivät lapsensa isää lastensa sairastumisesta ja haukkuivat minua hulluksi ja sekopääksi, päästäni sairaimmaksi ihmiseksi jonka ovat ikinä nähneet, niin sairas päästään ettei ees tajua miten sairas on päästään, jne. Sain tarpeekseni, minä en oo kasvattanut niitä lapsia jotka on lasten ja nuorten suljetulla osastolla, omista kumpikaan ei oo ikinä ollu, laitoin molempiin välit poikki. Minusta siis tuli oikeasti ihminen jonka ihmissuhteet on riitaisia ja helposti rikki meneviä, aivan kuten netistä googlettivat.

Mulla oli tällainen luonnehäiriöinen kaveri. Oli sitä mieltä että kaikki oli sille kateellisia, kuulemma kaikki kaverit jätti sen kun alkoi seurustelemaan. Kun tutustuin siihen paremmin huomasin että hän on itse kaikille kateellinen ja jos joku oli raskaana/menossa naimisiin, ei ollut iloinen heidän puolestaan koska ei se heidän suhteensa ollut kuitenkaan täydellinen. Itse oli ollut vuosikaudet sinkkuna, kun mikään suhde ei onnistunut.

Jossain vaiheessa erosin ja olin vuoden sinkkuna ja lähennyimme, kun tapasin nykyisen mieheni alkoi syyllistää kun ei vietä sen kanssa tarpeeksi aikaa, vaikka yhtä usein nähtiin kuin ennen, syyllisti mua jos halusin viettää mieheni kanssa aikaa vkl, kun ehdotin tyttöjen iltana että mieheni tulisi omien kavereiden kanssa samaan baariin jatkoille, osa kavereista on sinkkuja ja voisi tutustua niihin, ei käynyt koska kuulemma olisin vaan niiden miesten kanssa koko illan, perään totesi että olisihan siellä muitakin miehiä. Lopulta päädyin yksin tanssilattialle koska hän toisen sinkkukaverinsa kanssa löysi miehet ja jäi niiden kanssa pöytään notkumaan.

Lopulta tuli riitaa jostain asiasta ja sanoin hänelle kaiken mitä ajattelen, olinkin paska ystävä ja tämä ystävyys oli tässä. Tämä tyyppi siis riiteli usein muiden kavereiden ja sukulaisten kanssa ja aina kaikki oli muiden syytä ja pisti välit poikki.

Yritin myöhemmin olla yhteydessä ja tavattiin, oli ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut, oli kuulemma tapaillut uutta miestä ja olin iloinen sen puolesta. Ajattelin että voisimme olla taas väleissä, no tyyppi katosi kokonaan eikä vastannut viestiin, oli alkanut Facebookin mukaan seurustelemaan ja hehkuttamaan rakkauttaan. Teki ihan saman mistä syytti muita kavereita, ei pitänyt yhteyttä.

Myöhemmin laittoi pari kertaa viestiä ja pyysi extempore joihinkin bileisiin joihin olisi pitänyt saada joku kaveri ja kukaan muu ei päässyt, en mennyt. Poistin sen jossain vaiheessa fb kavereista ja silti sain sen sivuilta tietää että on eronnut, sen verran katkeria ja syyllistäviä juttuja julkaisi omalla sivulla julkisina, jousta ymmärsi että mies teki väärin ja hän on se hyvä empaattinen tyyppi joka ymmärtää muiden tunteita yms :D Ihan hyvä että pääsin sekopäästä eroon, huomasin jo aiemmin kun olimme hyvissä väleissä että kaikesta piti olla samaa mieltä, muuten suuttui ja pahasti.