Miksi erosi tuntemasi unelmapari, jonka ei koskaan pitänyt erota?
Kommentit (34)
eivät kuulemma riidelleet koskaan:(
Kumpikin tietämäni tapaus kaatui lapsiin.
Toisessa tapauksessa siis eivät saaneet lapsia kovasta yrityksestä huolimatta. Kumpikaan ei ole niitä eron jälkeen saanut myöskään, nyt ovat jo liian vanhoja. Ei auttanut edes uudet, nuoret kumppanit.
Toinen tapaus oli sellainen että nainen rupesi haluamaan lapsia melkein 10v. (Tyytyväisen) yhteiselon jälkeen. Mies ei halunnut. Ensin yritti keskustella, sitten jo painosti ja kohta uhkaili. Mies vastasi lähtemällä lätkimään. Mies on yhä lapseton, nainen pamahti paksuksi jollekin jampalle heti eron jälkeen, en ole hänestä sen koommin kuullut.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 00:56"]
Ei sellaista ole meidän lähipiirissä kuin me, kaikki muut ovat eronneet jo, osa moneenkin kertaan.
Meitä on kaikki aina töllänneet silmät ristiin ja ihmettelevät ääneen "te olette vieläkin yhdessä!".
21 vuotta takana beibi ja vain yksi kriisi, kun esikoinen syntyi. Sekotti päät hetkeksi ja jätkä rupes vituttaa, mutta niin se vaan ui takaisin mun liiveihin.
[/quote]
42 vuotta takana beibi, eikä olla vieraissa juostu, mutta riidelty ajoittain.
Nainen tuli ulos kaapista ja alkoi seurustelemaan toisen naisen kanssa.
Toisessa tapauksessa mies väkivaltainen paska.
Me, 25v yhdessä ja ei olla vielä erottu. Kuulemma sovitaan täydellisesti yhteen. Kriisejä on ollut, viimeisin nyt miehen suhde toiseen. Toistaiseksi niistä on aina selvitty yhdessä. Kukaan ulkopuolinen ei näe liiton todellista tilaa. On niin helppo kuvitella joillakin olevan "täydellistä". Rakkaus puolisoani kohtaan on aina pysynyt vahvana, se on toistaiseksi kantanut. Suhteestakaan en voi syyttää miestä sillä minun etääntymisellä ja kylmyydellä oli kyllä tärkeä rooli siinä. Nyt taas vastarakastuneita, toivottavasti olemme oppineet läksymme.
Ihana pari, kauniit lapset, arvostetut ammatit, paljon rahaa, upea talo. Molemmat nuorekkaita, hyvännäköisiä, hauskoja, älykkäitä. Ja nyt eropaperit vetämässä. Siskoni perheestä puhun. Sisko tapasi nuoruudenihastuksensa sattumalta ja se oli menoa sitten. Oma mies on sata kertaa paremman näköinen, rikkaampi ja saman ikäinen kuin sisko. Uusi ihastus on vanha ja kulahtanut. Mutta rakkautta ei kuulemma voi estää!
Eivät koskaan riidelleet, olivat ihana, kaunis ja yhteensopiva pari. Erosivat 8 vuoden jälkeen, olivat eläneet kuulemma jo monta vuotta kuin veli ja sisko. Mies edelleen sinkku 10 vuotta myöhemmin ja naisella 2 lasta ihan totaalisen erilaisen miehen kanssa. Vieläkin tätä paria usein kaveriporukassa ruoditaan. Jotkut odottavat edelleen, että vielä joskus palaavat yhteen.....
Me räjäytimme pankin eroamalla. Olimme kuulemma Kaikkien mielestä unelmapari. Syy eroon oli se, että mies vaihtoi minut lennosta toiseen.
sinkkuvuoteni ihmettelin, miksi erosimme. Kaikki oli hyvin. mieskin sen myönsi. Oli seksiä, läheisyyttä ja keskusteluita.
Mutta kun löysin nykyisen mieheni niin oivalsin vasta sitten, mitä on oikea rakkaus. ja mitä on se, kun tuntee itsensä "yhdeksi", ja miten syvää tyydytystä seksi voikaan antaa. Mutta ulkoisesti me emme ole täydellinen pari....
Fiksuna pidetty nainen lähti toisen miehen matkaan hyläten kaksi alle kouluikäistä lastaan. Nyttemmin mies läytänyt uuden vaimon ja lapset saaneet äitipuolen. Ex-vaimon nykyisistä touhuista ei tietoa.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 09:21"]Ihana pari, kauniit lapset, arvostetut ammatit, paljon rahaa, upea talo. Molemmat nuorekkaita, hyvännäköisiä, hauskoja, älykkäitä. Ja nyt eropaperit vetämässä. Siskoni perheestä puhun. Sisko tapasi nuoruudenihastuksensa sattumalta ja se oli menoa sitten. Oma mies on sata kertaa paremman näköinen, rikkaampi ja saman ikäinen kuin sisko. Uusi ihastus on vanha ja kulahtanut. Mutta rakkautta ei kuulemma voi estää!
[/quote]
Äh, en osaa näköjään edes kirjoittaa... Piti siis sanoa että sisko oli nuorena ihastunut tähän itseään 10 vuotta vanhempaan mieheen, jonka nyt nelikymppisenä, 12 vuoden avioliiton jälkeen tapasi uudelleen.
Nyt sitten rikotaan kaksi perhettä ja alkaa käsittämätön rumba, kun pitää erota. Siskolla miehensä kanssa kaksi suloista lasta, petetty aviomies ihan shokissa.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 09:21"]
Ihana pari, kauniit lapset, arvostetut ammatit, paljon rahaa, upea talo. Molemmat nuorekkaita, hyvännäköisiä, hauskoja, älykkäitä. Ja nyt eropaperit vetämässä. Siskoni perheestä puhun. Sisko tapasi nuoruudenihastuksensa sattumalta ja se oli menoa sitten. Oma mies on sata kertaa paremman näköinen, rikkaampi ja saman ikäinen kuin sisko. Uusi ihastus on vanha ja kulahtanut. Mutta rakkautta ei kuulemma voi estää!
[/quote]
No olisihan tuon pitänyt kestää, kun ulkoiset puitteet on noin hyvät! ...tai sitten ei.
Kukaan ulkopuolinen ei voi koskaan ihan oikeasti tietää mikä on totuus. Ainahan voi selitellä puolin ja tosin, mutta varmasti molemmilla eronneilla usein voisi olla hyvin erilaiset tarinat kerrottavana niistä syistä jotka johti eroon, toinen lähempänä totuutta tai ei..
Narsistit lisäksi tapaa säännöllisesti mustamaalata ex-puolisoa levittelemällä täysin keksittyjä tarinoita entisistä puolisoistaan oman julkisen kiiltokuvansa säilyttääkseen ja toista kiusatakseen, ja ne niiden uhrit taas voi olla kokeneet jotain niin nöyryyttävää, epäinhimillistä ja järkyttävää etteivät sitä pysty heti edes käsittämäänkään, saati kertomaan suoraan edes kenellekään tutulle tai sukulaiselle missä mudissa ovat ryömineet. Yleensä sanovat vain jotain epämääräistä erilleen kasvamisesta ja nyt on hyvä näin. Mikä onkin heidän kannaltaan pelastus.
Ja ihan oikeasti, mitä se edes kenellekään muille kuuluu mennä toisten aikusten ihmisten parisuhteisiin sekaantumaan ja niitä ruotia? Jokainen pari jolla on ongelmia, kaikilla kun on jotain joskus oikeassa elämässä (vaikka blogissa ja fb-profiilissa lukisi mitä tahansa) menköön parisuhdeterapiaan sitä selvittämään. Toista puolta muille selän takana haukkuminen tuskin ratkoo mitään ongelmia. Samat mokat sitten toistuu seuraavassa suhteessa kun ei koskaan osata käsitellä asiaa ja kasvaa sen myötä, syytellään vain kovaan ääneen muita.
Mies ryhtyi hämäriin liiketoimiin
Miestä alkoi ahdistaa jostain edelleen meille muille tuntemattomasta syystä. Nainen oli se, joka teki aloitteen asumuseroon, järjesti paariterapian ja yritti kaikkensa saadakseen asiat selvitettyä, ajatuksenaan että voisivat palata vielä yhteen. Muistan, miten ahdistunut hän oli, kun asumuseroa oli kestänyt puoli vuotta, eikä mies edelleenkään suostunut puhumaan vaimolleen kuin vain terapeutin läsnäollessa, jopa kaikki lapsiin liittyvä kommunikointi käytiin sähköpostitse. No, lopulta kävi kaikille selväksi, ettei mies edes halunnut selvittää asioita, vaan eli ja oli sinkkumiehen tavoin, ja vaimo sai hoitaa kaikki käytännön asiat niin avioeron, osituksen kuin lastenkin suhteen, ja kaikki "yhteinen" jäi vaimon niskaan. Nykyäänkin nainen on yksin vastuussa yhteisistä lapsista, isä roudaa lapset äitinsä hoiviin silloin kerran kuussa kun on hänen viikonloppunsa.
Aikoinani ihmettelin, miten vaimo jaksaa tätä miestä, koska hän vaikutti minusta sellaiselta, joka lusmuilee tehtävistä töistä aina kun on tilaisuus, valikoi tekemisensä sen perusteella onko se hauskaa vai ei... Siis oli mun mielestä lapsellinen. Mutta ihailin tätä paria sen vuoksi, että molemmat ovat löytäneet paikkansa parisuhteessa ja perheessä, vaimo uhraa työuraansa tukeakseen miehensä uran tekoa ja mies elättää perhettään. Totuus olikin toinen, ja kun vaimo alkoi tehdä omaa uraa ja mieskin olisi joutunut osallistumaan lasten päiväkodista hakuun jne., alkoi ahdistaa. Jotenkin oma arvostukseni miestä kohtaan on kadonnut, enkä osaa oikein ottaa hänen sanomisiaan todesta. Se on hankalaa, koska olemme miehen kanssa samassa päättävässä instanssissa eräässä yhteisössä...