Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sitten, kun ei vaan enää kertakaikkiaan jaksa??? :(
26.03.2014 |
Ihan ensin, älä lue tai ainakaan vastaa, jos et aio sanoa kun jotain, että oma vika tmv. ja varoitan tämä viesti sisältää paaljon valitusta...
Meillä on varmasti hyvin pitkälle normaalia arkielämää, ainakin pääpiirteittäin, teinit uhoaa rajoja vastaan, pienemmät tappelee keskenään ja välillä tuntuu, ettei mikään ole koskaan hyvin ja aina on joku kysymässä jotain tai sanomassa, että se tai tää vei mun lelun tai löi tai jotain muuta. Ei ole hetken rauhaa ja silti pitäis vaan koko ajan jaksaa, vaikka olo on ihan kuollut ja väsynyt ja haluais vaan nukkua ja olla rauhassa.
Usein iltaisin itken itseni uneen, kun elämä tuntuu niin lohduttomalta painajaiselta, josta ei ole ulospääsyä :(
Mies mulla kyllä on, mutta eipä hänestä ole paljoa apua. Olen miltein varma, että hällä on salasuhde ja lähtöäkin olen miettinyt, mutta sitten pitäisi jaksaa aivan yksin, nyt edes joskus mies hoitaa pienimpiä ja saan edes pientä hengähdystaukoa. Nekin kyllä sit menee yleensä kotitöiden tekemiseen, ettei siitä niin kauheasti iloa ole.
Pelottaa vaan se ero, se olisi lapsille suuri muutos ja miten sitä sitten selviäisi taloudellisesti, kun itselläni ei ole edes töitä tällä hetkellä. Sekin ahdistaa, kun tuntuu, että elän miehen siivellä, koska käytännössä hänen rahoillaan me nyt eletään.
Olen täysin kadottanut elämäniloni, useasti olen ajatellut, ettei olisi pitänyt edes tehdä lapsia, olisi ollut niin paljon helpompaa jne. ja hetken päästä kadun suuresti, että edes ajattelin tuollaisia. Loppujen lopuksi lapset ovat minulle erittäin rakkaita, mutta tämä arki vie kaikki voimani ja enemmänkin. En jaksais enää millään yhtään päivää, tuntia, minuuttia...
Neuvolassa/lääkärissä olen tästä koittanut puhua, mutta siellä on sanottu, että aika auttaa. Just joo, vuosia mennyt ja sama vaan jatkuu ja jatkuu...
Kommentit (10)
En voi sanoa muuta, kuin että aikuisuuteen kuuluu jaksaminen. Se on sitä kasvua, kun tajuaa, että tämä on linun elämää ja tähänolen lähtenyt. Masislääkkeet toki sinua saattaisi auttaa. Mutta minulle riitti pari tuttua, joiden kans urakalla valitettiin ja loulta naurettiin, että ei kai se auta, kuin elää tämä paska läpi. Että 100 vuoden päästä jo pusketaan koiranputkea ja kukaan ei edes muista, kuka siihen on haudattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillon vaan jatketaan ja jatketaan ja jatketaan odottaen parempaa huomista. Kyllä se sieltä koittaa, usko pois. Niin se on koittanut aina. Sillä välin voit yrittää helpottaa tilannetta hankkimalla apua sopivasta paikasta. Jollekin se apu on ystävät, jollekin sosiaalitoimisto, toiselle neuvola, sukulaiset, kriisipuhelin... Mikä nyt tilanteeseen sopii.
menet oikeaan lääkäriin ja sanot että kävelet rekan alle jos ei oteta tosissaan
sitten vaan jäät makaamaan jos et jaksa
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 16:55"]menet oikeaan lääkäriin ja sanot että kävelet rekan alle jos ei oteta tosissaan
[/quote]
ja lääkäri antaa pilleripurkin kouraan ja hyvää päivän jatkoa. Se oli siinä. Masennuslääkkeet ei paranna, lievittää oireita. Naurattaa vaikka paskat on housussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun pitää saada arkeen jotain suvantoja, oma kävelylenkki, oma tv-sarjatunti illalla jne... joka päivä tästä lähtien. Ja "miehestä ei ole apua" soopaa! Sen pitää hoitaa omia lapsiaan, jokaisella on velvollisuus siihen! Ei mies voi valita sitä, jos on mennyt niitä lapsia tekemään.
Nyt järjestät päiväsi toisin!
Ja silti sua tulee väsyttämään siihen asti että saat kaikki lapset väh. 8 vuotiaiksi... mutta pidä nyt edes sen verran itsestäsi huolta, ettet menetä kokonaan järkeäsi!
No olipas järkkyjä kommentteja. "mitäs läksit", "aikuisen nyt vaan kuuluu jaksaa"! :-o
Kun ei jaksa niin ei jaksa. Piste. Olen itse läpikäynyt helvetillisen burnoutin/masennuksen. En minäkään jaksanut hoitaa lapsia. Ero tuli ja menivät isälleen. Nyt kun lapset jo isoja, olen luonut uudelleen hyvät, kiinteät suhteet. Isä on vieläkin nokka vinossa. Miksi? Siksi etten aikoinani jaksanut! Hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Räjähdäpä kerran oikein kunnolla siellä kotona. Heitä pari astiaa seinään, huuda äänesi käheäksi, paisko ovia ja kilju, että saatana nyt tämä paska saa riittää. Eiköhän siinä teinitkin vähän hiljaiseksi mene ja rupea miettimään, miten käyttäytyvät.
Samaa meinasin sanoa kuin 10, pistä teinit ojennukseen ja kaikki kynnellekykenevät kotihommiin, mies mukaanlukien. Oot kohta pimahtamassa jos tuo jatkuu, se pitää estää. Sulle kuuluu omaa aikaa, otat sen jollain konstilla.
Alue: Aihe vapaa
Pakkoks niitä lapsia on tehdä liuta!!!