elämänne virheet? miten pääsette niistä yli?

Mikä ei tapa, se kasvattaa. Elämässä pitää tehdä virheitä oppiakseen, jonkun enemmän, jonkun vähemmän.

Usein ne asiat, joita itse olen pitänyt jossain vaiheessa isoina virheinä, on myöhemmin osoittautuneet sellaisiksi, että niiden seurauksena sitten olen itse oppinut jotain ratkaisevaa tai niiden kautta on sitten kuitenkin avautunut joku mahdollisuus tai muu hyvä asia, jota ei olisi ollut ilman sitä virhettä.

Joskus virhe on vaan virhe. No, se on sitten sitä elämänkokemusta. Eipä tule enää toista kertaa laitettua näppejä kuumalle hellalle, kun sen kerran on tehnyt - ja ehkä osaa fiksusti varoittaa toisiakin.

Särkyneitä saviruukkuja me ollaan itse kukin. Kullakin ne omat kipukohdat. Kyllä se siitä.

Ap, ole itsellesi armollisempi. Turha märehtiä menneitä. Nyt alat vaan rakentaa parempaa tulevaisuutta niillä palikoilla, jotka sulla on tällä hetkellä. Askel kerrallaan.

Itse kun tuntuu oikein vaikealta joku asia, niin otan esimerkikseni jonkun vielä enemmän vaikeuksissa olleen ihmisen. Jos hänkin on selvinnyt, sitten myös minä - kuten vaikka Helen Keller. Jos nämä ihmiset ei luovuttaneet, vaikka tilanne oli minun tilannettani haastavampi, ei minullakaan ole oikeutta luovuttaa.

Muistelen yhden miehen sanoja, joka selvisi pois erämaasta, vaikka molemmat jalat piti sen jälkeen amputoida. Hän sanoi, että olisi voinut luovuttaa, Mutta mitä sitten? Niin kauan kuin jaksaa yrittää, niin kauan on olemassa parempi tulevaisuus. Jos luovuttaa, ei jäljelle jää mitään. Eli ei luovuteta!

Ihania inhimillisiä vastauksia. Järjellisesti tiedän ettei minun kannata virheitäni vatvoa ikuisuuksia, mutta minkäs teet. Omat mokani ovat ihan pikkuruisista möläyttelyistä ja sen semmoisista itseni naurettavaksi tekemisistä ja duunimokista slähtien ihan isohkoja että olen teoillani henkisesti satuttanut muita. En tietenkään tarkoituksella, mutta olisihan voinut vähän ajatellakin etukäteen. Kaikilta olen pyytänyt anteeksi. Niin, miten synnit oikein sovitetaan jos ei ole uskossa eikä halua sotkea herroja ja jeesuksia tähän oman pään soppaan?

Mua harmittaa kun oon jälkikäteen tajunnut, etten oo hyödyntänyt kaikkia mulle kuuluvia etuuksia. Voisin olla nyt 1500 euroa rikkaampi jos olisin hyödyntänyt kaikki minulle kuuluvat tuet yms. Olen unohtanut, arvioinut väärin tai muuta typerää, ja nyt olisi sille rahalle tarvetta. :( Onpa tosi helppo päästä yli ja lopettaa itsensä soimaus, kun virheistään kirjaimellisesti maksaa joka päivä.

Vastaan ketjuun, kun poden juuri nyt samantyyppistä kriisiä alkuperäisen kysyjän kanssa.

Käyn läpi mm. vanhoja virheitä, jotka luulin jo käsitelleeni ja hyväksyneeni osana epätäydellistä itseäni. Liekö sitten kolmenkympin kriisi jonka luulin jo käsitelleeni ja liikaa aikaa kun kohdalle osui n. kuukauden työttömyys . Nyt sitten valvon öitä murehtien. Itselle häpeää aiheuttavia mokia olen aina murehtinut mutta niistä pääsee ajan kanssa , jos vain oma "kiillotettu kilpi" on saanut kolauksen.

Sen sijaan muiden loukkaaminen vaivaa vielä vuosien päästä. En ole pettänyt, kiusannut (ainakaan tietoisesti) enkä aiheuttanut pysyvää vammaa. Mutta siis loukannut toisen tunteita tai jopa yksityisyyttä ihan vain ajattelemattomuuttani. Tai sitten jonkun kummallisen lähinnä omassa päässä kehitellyn "näin pitää toimia jotta olen kuin muutkin tai jotta minut huomataan" , ja sitten tilannelukutaito onkin pettänyt täysin ja tullut ylilyöntejä jotka aiheuttaneet pahaa mieltä. Kuulostaa ehkä teinimeiningiltä, ja kypsymättömänä teininä ne ylilyönnit pääasiassa tapahtuikin. Anteeksi tuli onneksi pyydettyä ja ehkä jotain opittua. Pointti on kuitenkin se, kuinka vaikea on hyväksyä että olen todella ollut se tökerö tyyppi, joIla on asenteessa vikaa ja huonot sosiaaliset taidot. Niin mielellään hyväksyisi menneisyytensä kasvutarinana...

En tiedä olenko vain rakentanut vuosien varrella itsestäni tietyn kuvan /selviytymistarinan (nuoruusvuoteni eivät olleet ihan helppoja meillä kotona), joka nyt tarkemmin katsoen ei vastaa totuutta vai olenko uudessa elämänvaiheessa, jossa katselen itseäni taaksepäin uusin silmin enkä oikein pidä näkemästäni. Noo, joku selitys pitää varmaan taas itselleen keksiä ihan mielenterveyden vuoksi... Sehän on tunnettu tosiasia, että masentuneet on rehellisiä itselleen, ns. terveet huijaavat itseään joka aamu vähän ja pääsevät siten ylös sängystä 😀

Mulla vääriä valintoja koulutusten suhteen, ei sen vakavampaa. Nyt sitten nelikymppisenä ilman kunnon töitä, ei kivaa. Onneksi sentään osa-aikatyö, joka ei vastaa koulutustani, mutta jossa viihdyn hyvin. Muut elämän valinnat menneet hyvin, puolison kanssa pidetty yhtä kolmekymmentä vuotta! Välillä tietenkin mietin, miten mukavaa olisi jos olisi sellainen kunnollinen kokopäivätyö, mutta ei voi mitään, tuskin sellaista saan, vaikka haen töitä viikottain. Vielä toki mahdollisuus uudelleenkouluttautua, katsotaan nyt riittääkö puhti siihen...

Epäonnistumiset saa korjattua vain sillä, että hankkii elämään myös onnistumisia. epäonnistumiset  tulevat aina olemaan siellä omassa vaakakupissaan, niitä on ihan mahdotonta unohtaa. Se kuppi alkaa nousta sieltä aallonpohjasta vain, kun sillä on vastapainona se toinen kuppi, jossa on onnistumisia. Eli nyt kompensoimaan mokia onnistumisilla jollain muilla elämänalueilla. Se auttaa oikeasti.