Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
elämänne virheet? miten pääsette niistä yli?
26.03.2014 |
Miten te pystytte unohtamaan virheenne?
Mulla on ruvennut pyörimään öisin KAIKKI elämäni virheet mielessä, vetää mielen matalaksi. Identiteettikriisiä pukkaa. En tiedä olenko se henkilö joka olen luullut olevani. Kun ajattelen omia mokiani ja huomaankin olevani paska, en lainkaan sellainen mitä kunnioitan muissa ihmisissä.
Saako täällä aloittaa alusta vai muodostetaanko musta kuva aina vanhojen virheitteni kautta? Mitä keinoja teillä on päästä sinuiksi itsen kanssa? Hyväksyä omat mokat osana kasvua eikä osana epäonnistunutta henkilöä.
Hiivatti.
Kommentit (26)
Mä möyrin aikoinani myös noissa itseni soimaamisissa, mietin omia virheitäni ja sitä miten olenkaan voinut olla niin tyhmä että oon tehnyt jotain niin noloa. Mutta sitten laitoin asiat mittasuhteisiin ja mietin mitä teoistani seurasi. No eipä juuri mitään muuta kuin se, että tiedän mitä en ainakaan enää halua koskaan itse tehdä.
Tärkeää on oppia virheistään ja olla toistamatta niitä. Mutta muuten voi kaiken vaan jättää taakseen jos ne eivät oikeasti voi enää tulevaisuuteen vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 12:48"]
Et ole sitä mitä teit eilen, etkä sitä mitä aiot tehdä huomenna, vaan sinä olet sitä mitä teet tänään.
[/quote]
Kyllä mulla ainakin tekemiset sekä varsinkin tekemättä jättämiset vaikuttaa ihan jokaiseen päivään, valitettavasti myös ylihuomiseen.
Ja myöhäistä on vuosien takaista kypsymättömyyttä ja siitä johtuneita vääriä valintoja oikeiksi korjata, aikaa kun ei takaisin saa.
Harmittaa. Tätä kun ei omaksi elämäkseen tunne.
Kaikki mokailevat, siis ihan joka ikinen. Ajattele, että kukaan muu ei muista/välitä virheistäsi yhtä paljon kuin sinä. Vain sinä teet niistä itsellesi taakkaa. Mä olen pettänyt, myynyt itseäni, ollut niin humalassa, että telonut pahasti itseni jne jne. Voisin ahdistua tuosta kaikesta ja alkaa itkemään vaikka samantien, mutta eteenpäin on mentävä ja tehtävä tulevaisuudestaan enemmän itsensä ja haluamansa näköinen.
En mieti mennyttä, keskityn nykyhetkeen ja tulevaan. Miksi ihmeessä muistella virheitä, joille ei enää edes mitään voi, koska ne on jo tehty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkinhan täytyy kasata enemmän ja vakavampia virheitä, jotta heräisivät todellisuuteen. Voithan aina pyrkiä olemaan parempi ihminen.
Onnekseni tilanteeni on tällä hetkellä sellainen, että olen saanut käsiteltyä kaikki jo tehdyt virheeni tyydyttävällä tavalla. Vanhoja asioita voi toki putkahdella pintaan myöhemminkin, mutta hoidan ne sitten ajallaan. Aivan turhaa kasata uusia virheitä pitkäksi aikaa painamaan mieltään.
Toistamispakko tulevaan on sellainen asia jota sopii pohtia. Kompleksit tulevat kyllä uudestaan näkyviin ennemmin tai myöhemmin jos niiden kanssa ei tule sinuiksi. Itsetuntemus on avain onneen.
Mitä vaikeammat kompleksit, sen vaikeampaa on nähdä itsensä realistisesti. Sitä voi olla täysi paska muille, mutta samalla kuvitella olevansa hyväkin ihmisen. Tai päinvastoin: Kuvittelee olevansa paska, mutta onkin ihan ok.
Paras tapa realistisen kuvan muodostamiseen on kysyä läheisiltä ihmisiltä, että miten on tullut heitä kohdeltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turha katua tekemiään päätöksiä koska sillä hetkellä kun päätöksen on tehnyt se on ollut siinä hetkessä oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mä tein elämäni kämmin tässä muutaman vuoden sisään, nyt sitten opettelen uutta tapaa elää ja hoitaa asiat. Tiukalla kurilla mennään. Kaduttaa, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta korjata voi, paljon, jos ei ihan ehtaa enää synny, niin riittävän hyvää.
Pilasin raha-asiani tosi pahasti nuorempana (no nuori olen vieläkin). Samaten jätin koulut kesken. Olin masentunut ja tosi välinpitämätön, luulin ettei minulla mitään tulevaisuutta ole kuitenkaan.
Nytpä vasta ahdistaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin naimisiin ja perustin perheen väärän miehen kanssa. Joka päivä mietin, miksi olen tässä vielä. Lasten takia, kohta en varmaan niidenkään.
No en minä olekaan päässyt niistä yli. Musta tuntuu, että niin kauan kuin en tajua, miksi kävi kuten kävi, ja paljonko niissä asioissa oli kyse minun valinnoistani ja paljonko muista asioista, mietin niitä yhä uudelleen ja uudelleen.
Mutta, ajattelenkin niinkin, että useimpien ihmisten kohdalla elämä ja ne valinnat, joita on tehnyt aiheuttaa voimakkaita pettymyksen tunteita itseensä. Ehkä ei kannata tuntea syylliyyttä vielä siitäkin että tuntee syyllisyyttä siitä mitä on tehnyt.;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei pääse yli eikä ees pääse unohtuu, kun ihan jokapäiväiseen elämään vaikuttaa. Voi kun olisikin ollut vaan jotain joutavanpäiväisiä "nolasin itseni humalassa". Niistäkin kun on kokemusta.
Noh kertokaa nyt vähän tarkemmin näistä kauheuksista! Minua harmittaa, kun vanhat ystävät ovat jääneet/jättäytyneet. Keskenään kyllä pitävät yhteyttä, vika kai sitten minussa. Tosin yhtä noista en edes kaipaa... mutta monia muita kyllä. Elämä on ollut muutenkin jo monta vuotta vaikeaa, masennusta ja muuta. En ole jaksanut pitää yhteyttä kun itselleni on kuulunut vain kaikkea kurjaa ja mitätöntä.
Eikö olisi aika epäreilua itseäsi kohtaan, jos et oppisi antamaan itsellesi anteeksi??
On asioita, joita voi joutua katumaan koko elämänsä, mutta olisi hyvä opetella hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja koettaa tehdä tästä päivästä ja tulevasta parempi.
Kaiketi tärkeintä on oppia virheistään, vaikka ihan kaikkea ei kannatakaan kokeilla.
Ei se riitä että antaa anteeksi itselleen ja oppii virheistään. Entäs ne muut ihmiset joita kohtaan olet tehnyt väärin? Noinko te opetatte lapsillenne, että kun olette tehneet väärin, antakaa vain anteeksi itsellenne niin sitten on hyvä.
Syytän olosuhteitatai muita ihmisiä tai teeskentelen, ettei mitään virhettä koskaan tapahtunutkaan. Nukun yöni loistavasti.
Alue: Aihe vapaa
Et ole sitä mitä teit eilen, etkä sitä mitä aiot tehdä huomenna, vaan sinä olet sitä mitä teet tänään.