Miten kestätte masentunutta ja vihaista miestä?

up

Miten teillä menee nykyisin? Kysyn, koska oma mieheni on ollut pitkään masentunut eikä suostu hakemaan apua itselleen. Hän tosin on työelämässä. Muuta elämää ei sitten olekaan :(

Ei tuollaista kovin kauan pidä sietää, jos mies ei suostu hoitoon. Vastuu on ensisijaisesti lapsistasi ja itsestäsi, vasta sitten aikuisesta miehestä. 

Miehen alalla on siellä toisessa maassa enemmän työtä tällä hetkellä kuin Suomessa ja kielitaitoa hänellä on, eli voi hyvinkin olla että onnistuisi sieltä saamaan töitä. Miehelle työ on todella tärkeä asia ja ehkä ulkomaille muutto, vaikka se olisikin stressaavaa alkuun saattaa olla avain miehen onnellisuuteen. Tiedän että jos tänne jäämme, miehen työtilanne pysyy jotakuinkin samana (ellei kouluttaudu uudestaan).

Tietenkin hänen käytöksensä minua kohtaan on parannuttava koska tuollaista en voi kovinkaan kauaa enää jäädä katselemaan. 

Tämä on vaikea tilanne kun tulevaisuutta ei voi ollenkaan ennustaa. Kuten sanoin, tunnen sen toisen puolen hänessä johon rakastuin, sen miehen joka on todella herttainen. Missä se mies on ja miten saan hänet takaisin? En voi uskoa että hän on nyt jotenkin muuttunut yön yli täys paskapääksi ja sellaisena pysyy. 

Luulen että annan hänen nyt toipua kotona pahimmasta stressistä ja väsymyksestä ja samalla hoitaa kotia ja lapsia ja helpottaa siten arkea. Mutta tosiaan jos parin kuukauden päästä on meno vielä samanlaista, teen uhkavaatimuksen mennä hoitoon tai muutan lasten kanssa ilman häntä. Että on tervetullut mukaan kun on hoitanut itsensä kuntoon. 

ap

up

Näin miehenä voin todeta, että pitää vain olla joustava ja ymmärtäväinen. Niin miehetkin kestävät naisten mielialan vaihteluita ja masennuskausia.

Koeta saada puhumaan vaikka väkisin. Sitten hankitaan apua vakavissaan: jos ei onnistu, kerro selkeästi, miten tilanne vaikuttaa Sinuun.

Minun mieheni sairastaa keskivaikeaa masennusta vaikkakin esim. työasiat ovat hyvin. Apua on kyllä löytynyt kun lääkkeet tasoittavat oloa ja on saanut juteltua oloaan ulkopuolisille minun lisäkseni.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 08:39"]

Näin miehenä voin todeta, että pitää vain olla joustava ja ymmärtäväinen. Niin miehetkin kestävät naisten mielialan vaihteluita ja masennuskausia.

[/quote]

Vitut mitään kestä. T: exäni lähti kun lapsemme oli vasta täyttämässä yksi kun ei saanut enää täyttä huomiotani.

Jos miehellä ei ole itsellään mitään sairaudentuntoa, niin ei tuommoista pidä tuon enempää katsella. Ei ole lapsillekaan hyväksi.

Ottaisin ukon mukaan jos menisi lepuuttamaan vaikka viikoksi toiseen osoitteeseen silloin tällöin, menisi terapiaan (edes juttelemaan terveyskeskukseen) ja kokeilisi masennuslääkitystä. Jos ei noihin ala, niin pelottaisi liikaa viedä tuommoinen pommi jonnekin ulkomaille kotirouvaksi.

Selvennä selvällä suomenkielellä sille ukolle ne asia. Sinä et, olosuhteista huolimatta ole mikään sylkykuppi ja voisit varmasti mielelläsi auttaa jos saisit siihen tilaisuuden. 

Mies joko tiedostaa tämän tai sitten ei. Anna kaksi vaihtoehtoa ja deadline. Mies sitten valitsee kumpaa elämää haluaa elää ja kantaa valinnastaan seuraukset. 

Minä tein näin, ero tuli. Oli vaikeaa aluksi mutta nyt minulla on rauhassa kasvaneet, yliopistoon menossa olevat lapset joiden kotona ei ole riidelty, tapeltu eikä hakattu seinää. Itse olen pysytellyt sinkkuna, sattuneesta syystä. Aivan kaiken ylimääräisen ajan olen viettänyt lasteni kanssa tehden kaikkea yksinkertaista hauskaa.

Olen eroperheen lapsi itsekin. Siksi tunnistin kuviot kun ne omalle kohdalleni tulivat. Nimenomaan lastesi vuoksi annat miehelle vaihtoehdot. Ala elää ihmisiksi tai ero tulee. Kenenkään sairastumiset tai mitkään työkuviot eivät oikeuta moiseen käytökseen.

Miksi pitäisi kestää?

Minulle ei kotonani huudeta eikä rähjätä, ihan sama mikä dignoosi. 

Joo o. Ensinnäkin on naiivia odotella että tilanne paranisi ilman ulkopuolista apua. Jos masennus kestää pitkään, siitä tulee aivoille normaali olotila jota pitää alkaa purkamaan terapiakeinoin ja mahdollisesti myös lääkityksen kautta. 

Ihan ensimmäiseksi asenteesi on hiukan "väkivaltainen" kun ilmeisesti olet miettynyt miten häntä kestää, etkä sitä miten häntä auttaa. Tarkoitukseni ei ole pahoittaa mieltäsi.

Masennuksessa saattaa puuttua sairauden tunne tai siihen on vahvasti jo tottunut ja siitä tulee henkilölle normi. 

Lähimmäisenä sinun tulisi koittaa auttaa häntä tai yrittää ohjata hoitoon. Se miten se onnistuu, ei ole välttämättä helppoa, koska näyttää siltä että välillänne on kitkaa jossa puolustaudutaan välittömästi kun tulee aihetta keskustella. Onko liitossanne tapana jutella asioista vain paremminkin molemmilla olla oikeassa, vaikkapa riitelyn kautta?

Jos mahdollista, varaa teille yhteistä aikaa. Vie lapset vaikkapa hoitoon päiväksi ja menkää miehenne kanssa yhdessä vaikkapa ulos. Kysy hänen kuulumisiaan ja myös tarkoita sitä. Kerro myös hänelle mitä sinulle kuuluu, vaikkei hän sitä itse kysyisi. Kerro hänelle että olet huolestunut hänen tilanteesta, mutta älä anna sitä vaikutelmaa että sinä haluat häntä muuttaa, vaan haluat että hän tarkastelee omaa elämäänsä ja selvittää itselleen onko hän onnellinen siinä olossa joka hänellä juuri sillä hetkellä vaikuttaa. Koita muistaa että hän ei varmaankaa ole tahallaan ilkeä, vaan hän voi pahoin. Masennus on fyysinen sairaus, vaikkakin sen mekaniikat on elimessä josta niin harva tietää, siksi se on tabu. Koita myös kertoa hänelle se. Koita olla syyllistämättä. Kerro hänelle että olet huomannut ettei hänellä ole hyvä olla, ja olet omalta osaltasi valmis purkamaan hänen vyyhtiään jos hän itse myös siihen sitoutuu. Sinun tehtävä ei ole olla psykiatri tai paskaämpäri. Se myös hänen täytyy ymmärtää, mutta puolisona sinun tulee olla hänelle tuki. Sitä varmaan myös itse toivoisit kohdallesi jos sairastuisit ja menettäisit objektiivisen otteen elämääsi. 

ps. luultavasti hän vähättelee oloaan ja sanoo sitä ohimeneväksi. Älä mene siihen lankaan ja koita saada miehesi myös ymmärtämään että moiset selitykset on defenssejä ja kieltoreaktio. Jos siis sinulla voimia riittää, koita ohjata häntä hoidon piiriin niin, että hän itse myös siihen sitoutuu.

Tsemppiä

Sain mieheni ylipuhuttua lääkärille, josta sai lähetteen psykologille ja masennuslääkkeitä, joita ei millään olisi halunnut ottaa kun pelkäsi jotenkin muuttuvansa kokonaan. Suostui kuitenkin ja muutaman viikon kuluttua alkoi jo pinna pitää paremmin, minkä itsekin huomasi. Kävi psykologilla kymmenkunta kertaa ja noin vuoden kuluttua lääkityksen aloittamisesta alkoi pienentäää anosta kunnes lopetti kokonaan. Parantua siis voi, jos itsekin ongelmansa tajuaa. Miehen masennuksen ja ärhentelyn ollessa pahimmillaan ajattelin monesti, että en kyllä jaksa, mutta se että ymmärsin syyn tuohon poikkeavaan käytökseen auttoi kestämään siihen asti, että mies itsekin tajusi tarvitsevansa apua. Nyt kun muutama vuosi on kulunut, olen tyytyväinen etten jättänyt häntä sen pahimman masennuksen aikana, vaan jaksoin uskoa parempaan ja hänen todellisen minänsä palaamiseen.

Masennus vaatii lääkityksen ja terapian. Todennäköisesti tilanne ei muutu miksikään jos asioiden annetaan vain olla.

Kiitos kaikista vastauksista. Tiedostan että välimme ovat selvästi tulehtuneet, itseni puolesta voin sanoa että olen väsynyt ottamaan vastaan miehen raivoa ja kantamaan koko vastuun perheemme hyvinvoinnista. Kun teet jo kaikkesi uupumiseen asti joka päivä ja joku rupeaa mäkättämään jostain rikkinäisestä lasista sitä on todella vaikea hyväksyä suuttumatta. Tietenkin lasten takia pitää yrittää. 

Mies ilmoitti eilen että lähtee työpaikastaan, että ei kestä olemaan siellä enää, ja että se on suuri syy hänen pahaan oloonsa. On siis koulutettu mies jonka piti tyytyä hanttihommiin kun muuta työtä ei onnistunut saamaan. En ole varma onko tämä nyt sitten hyvä vai huono asia. Kuitenkin ehkä hyväksi saada vähän lepoa jo se vaikka auttaisi. Rahallisesti tulee olemaan tiukkaa mutta jos säästöjä rupeamme käyttämään niin selviämme.

Olen varannut itselleni keskusteluajan psykologille, mies ei toistaiseksi suostu menemään ekä suostu lääkitykseen, vaikka tiedostaa että on paha olla. Hän väittää että kunhan vaan ei tarvitse mennä inhoamaansa työhön niin helpottaa. No, katsotaan miten menee.

ap

Lisään vielä että varasin myös lastenhoitajan meille viikonlopuksi että voimme keskustella kunnolla. Iltavirkut riehuvat lapset eivät pahemmin yhteistä aikaa meille suo. Pitää mennä heidän kanssaan samaan aikaan nukkumaan kun kuitenkin pitää herätä aikaisin töihin. (ohis: kiitos vaan päiväkodin päiväunet joita lapsemme eivät tarvitse!) 

Ehkä ei ole edes masennusta ellei ole käynyt lääkärillä ja todettu ja syö lääkkeitä. En alkaisi kestämään huonoa kohtelua eli ero.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 07:14"]

Ehkä ei ole edes masennusta ellei ole käynyt lääkärillä ja todettu ja syö lääkkeitä. En alkaisi kestämään huonoa kohtelua eli ero.

[/quote]

No on kyllä selvästi masentunut. Nukkuu 11 tuntia päivässä, tulee kotiin ja suoraan nukkumaan. On jatkuvasti vihainen. Stressinsietokyky nolla. Voi olla että ero tässä tulee joka tapauksessa mutta lasten takia en halua liian helposti luovuttaa.

ap

kirjoita hönelle kirje, avaa ajatuksesi ja kerro syyllistämättä miltä susta tuntuu. kerro mitkä vaihtoehdot näet suhteellenne jos mies tajua hankkia apua ulkopuolelta tai sinulta. anna kirje kun on ns hyvä hetki kun mies ei raivoa valmiiksi. ja jos ei itsensä takia halua apua, nin sitten lasten. heidän ei kuulu nähdä kuinka isä haukkuu äitiä yms... 

tiedän tämän toimineen monien kohdalla. toisille taas sitten ei.

Mitä miehesi aikoo tehdä siellä ulkomailla? Onko hänelle siellä työmahdollisuuksia? Mietin vaan että ulkomaille muutto on jo valmiiksi stressaava tilanne, miten miehesi tulee sen kestämään? Sanoisin että ensin mies kuntoon, sitten vasta ulkomaille. Tai sitten sanot miehelle että tämä aika ulkomaille lähtöön asti on koeaikaa ja toivot että paranee siihen mennessä. Ja sitten vaan hanskat heilumaan ja mies paranemaan. Joudutte luultavasti molemmat tekemään sen eteen paljon työtä, tai sitten aika tekee tehtävänsä. Omasta kokemuksestani voin sanoa että masennuslääkkeet eivät pahemmin omaa masennustani auttaneet. Yöunet veivät kyllä ja kokeilin monia eri lääkkeitä.

Miten te vaan jaksatte hyssytellä ja ymmärtää? Jos tilanne on tuollainen kotona ja mies ei suostu hoitoon, niin en suunnittelisi yhtään tulevaisuutta miehen kanssa, vaan eläisin päivä kerrallaan kunnes mies on kunnossa, jos tulee kuntoon edes kovin nopeasti.

 En missään nimessä lähtisi hoitamattoman mielenterveysongelmaisen kanssa ulkomaille, jos mies ei pärjää nyt täällä, niin miten ihmeessä muualla asiat yhtäkkiä paranisivat? Maitojunalla on ikävä tulla kotiin kesken kaiken, joten asiat pitää ehdottomasti olla järjestyksessä ja porukka terveenä ennen lähtöä! Miten luulet, että miehesi kestää ulkomailla stressiä? Kun hänen pitää hoitaa siellä asiat sinun ollessa töissä? Hui, metsään menette nyt ja lujaa.

 Mitkään kirjeiden kirjoittamiset eivät nyt auta, hyssyttely ja ymmärtäminenkään eivät ole mitä ilmeisemmin auttaneet, joten kovat otteet käyttöön ja nyt mietitte tulevan puolen vuoden kokonaan uusiksi. Ulkomaille lähtö jäihin ensimmäiseksi. 

meinasinkin tuolla kirjeen kirjoittamisella sitä, että mies joutuisi keskitymään siihen lukiessaan eikä pääsisi keskeyttämään kuten puhuessa ja ehkä näin ymmärtäisi tilanteen paremmin ja se olisi ensimmäinen askel kohti hoitoa, jos tajuaisi sitä tarvitsevansa.