Miten teillä muilla työssäkäyvillä riittää rahat?

tk-lääkärille ei saa akuuttiaikoja, ja päivystys on iltaisin 20 km taksimatkan päässä. Työssäkäyvä ei voi käydä yskivän lapsen kanssa tk-lääkärillä, kun aikoja ei saa edes samalle viikolle, tai jos saa, niin koko työpäivä menee siihen, että käy vartin ajalla lääkärissä klo 10.45 tai 12.45... siksi lasten sairauskuluvakuutukset ja yksityislääkäri...

Ei riitä, ei. Näin pätkätyöläisenä on hankittava kaikkea tarpeellista silloin, kun on töissä. Hoidatan hampaan, hankin uudet silmälasit, ehkä tuhlaan peräti kampaajakäyntiin.

Tilipäivänä ei yleensä ole mitään jäljellä edellisestä. Jos sattuu olemaan oikein hyvä tilanne, ei ole myöskään maksamattomia laskuja.

Kulutusta on aika vaikea enää vähentää. "Esim. herkuista, limppareista, mehuista, valmisruuista, vaatteista, alkoholista, hygieniatuotteista jne on helppo karsia"

Kerropa minulle, kuinka minä voisin niistä karsia, kun herkkuja ostetaan hyvin vähän, mehuja ei osteta koskaan, muutaman kerran vuodessa jotain valmista leivonnaista herkuksi, alkoholia käytetään hyvin vähän (ravintoloissa ei käydä ollenkaan), ns. ulkona syödään muutaman kerran vuodessa kun ollaan jossakin reissussa (ehkä yksi iso pizza koko porukalle), vaatteet ostetaan pääasiassa kirppareilta ja alennusmyynneistä, niistäkin vain välttämättömään tarpeeseen, hygieniatuotteet ovat halvimpia mitä kaupasta löytyy.

Mitä karsittavaa tässä on? Jos kaiken ei-aivan-välttämättömän vielä jättäisi pois, säästöä tulisi muutama kymppi, ehkä joku satanen vuodessa.

Vakuutukset ovat vain pakolliset, lehtitilauksista on jo peruttu kaikki muut paitsi sanomalehti ja yksi lastenlehti, autot on pakko olla, että edes pääsee töihin silloin kun sitä on tarjolla. Nekin viimeisiään veteleviä romuja, joita korjataan itse.

Matkakulujen vastapainoksi asuminen on erittäin edullista, vanhassa talossa maalla. Siellä on taas mahdollisuus hankkia ruokaa omalta maalta.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 23:07"][quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 23:01"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 22:35"]Ei tahdo riittää millään vaikka olemme keskituloisia, koska vuokra syö niin suuren osan tuloista pk-seudulla. Emme asu mitenkään hulppeasti vaan hyvin pienessä ja huonokuntoisessa asunnossa.

[/quote]

Tuo on meilläkin suurin syy. Ihmiset kertovat että " tolla vuokra summalla maksaisi jo omaa asuntoa", mutta jos omasta palkasta menee 2/3 vuokraan ja miehen palkasta maksetaan muita kiinteitä kuluja niin ei siinä paljoa säästetä/ törsäillä. Ei ole varaa säästää siihen omaan asuntoon. Tai on mutta pitäisi valita tyyliin säästänkö joka kuukausi miehen kanssa n 200 € ja elän pennejä laskeskellen säästäen VUODESSA " mitättömän" summan...

[/quote]

Olen ollut tämän vuoksi itsekin hyvin ahdistunut kun jotenkin tuntuu että opiskelijanakin meni paremmin kun sai sentään asua halvassa ja rempatussa opiskelija-asunnossa. Meillä syödään halvinta mahdollista ruokaa, ei osteta normaalihintaisia (tai paljoa vaatteita), eletroniikkaa, mutta iso osa tuloista tosiaan menee ruokaan+sähköön+liikkumiseen+ylihintaiseen asuntoon ja niin edelleen... joten eipä siinä pahemmin mitään jää säästöön. Ainakaan sellaisia summia, että käsiraha olisi nopeasti kasassa.

Koko työnteko tuntuu usein turhalta... ja samoin vituttaa, että tämän eteen tuli opiskeltua vuosia.

[/quote]

Juurikin näin. Itse olen siis tuo asunto asiaa pähkäillyt. Halvempia asuntoja kun ei pk-seudulta tunnu olevan tyrkyllä kenellekään. Jos muuttaa kauemmaksi nousee matkakulut.

Ostan fiksusti ruokia. Pakastan tarjouslihaa, ostan pakollisia juttuja " varastoon" alesta (esim vessapaperit jne) joka päivä herään töihin ja teen sen tunnollisesti. Välillä ärsyttää kun tuttu joka on kotona (ollut siis työtön koko ikänsä) saa enemmän rahaa käteen kuin minä. Lapsia saman verran jne. Haluan silti .ennä töihin mutta väsyttää tämä jatkuva määräaikaisesta määräaikaiseen työkuvio. Koko ajan täytyy " vakuutella" että minut kannattaa palkata seuraavaksikin päiväksi/ kuukaudeksi. ..

Ja minulla on tutkinto kun joku miettii kohta sitäkin...ja haluan mennä töihin jos vain löytyisi sellainen pisemmäksi aikaa.

Meillä vain mies käy töissä, minä olen kotona vauvan kanssa. Miehellä työ on keikkaluontoista, palkka vaihtelee kuukausittain, minulla tuloina minimi äitiyspäiväraha jne.. Hyvin pärjätään, ei mene tiukille edes.

Hyvin riittää ja meidän 4-henkisen perheen tulot ovat 2,500€ yhteensä (lapsilisät mukana). Asutaan kohtuuhintaisessa omistusasunnossa kaupungissa, ei autoa, kakki lasten vaatteet ostan kirppiksiltä, itselle enkä miehelle vaatteita juuri osta ollenkaan, muutaman vuoden väliin jotain talvitakkeja tai kenkiä akuuttiin tarpeeseen. Ei syödä ulkona eikä käydä kahvilla ulkona. Salikortit riittää harrastuksena ja lapset niin pieniä että ei tarvitse vielä mitään harrastaa. Säästämme mielummin perheen jokavuotiseen etelänmatkaan.

En koe että elämme minkäänlaisessa puutteessa ainakaan. Tosin säästöjäkään ei pahemmin näillä tuloilla kerry. Kuitenkin hyvin eläminen on aika laajalti tottumuksista ja valinnoista kiinni. Ja omasta asenteesta, lue: mihin määrään tavaraa olet tyytyväinen.

Näin meillä.

Kymmenen vuotta sitten palkkani oli muutaman satasen pienempi ja asuntolainan lyhennyt suurempi kuin nyt. Silti mulla jäi hyvin rahaa säästöön joka kuukausi. Nyt saa tosissaan taiteilla, että rahat riittää yhden tilinvälin. Olen karsinut menoistani kaiken "ylimääräisen" kuten lehtitilaukset, hupishoppailun, matkustamisen ym. Asun pk-seudulla, yhden hengen taloudessa. En ymmärrä mitä on tapahtunut!

Ei ole ainakaan vielä ollut rahasta tiukkaa. Olen yksinhuoltaja ja saan joka kuukausi käteen noin 1900e (sisältää palkan, lapsilisän ja elatusmaksun). Olen ostanut oman asunnon ja maksan siitä lainaa ja yhtiövastiketta 1250e. Oma valinta on kuukausierän suuruus, mutta onpa myös laina lyhentynyt nopeasti vaikka sitä ei muutamassa vuodessa pois maksetakaan. Kun lapsi oli päiväkodissa maksu oli lähes 200e/kk nyt on vain iltapäivähoitomaksu 100e/kk. Erotuksen laitan säästöön. Muita kiinteitä laskuja on sähkö noin 30e/kk, puhelin ja netti 15e/kk. Auton bensakulut, vakuutukset (auto, koti, tapaturma) erääntyy kerran vuodessa. Siitä jää vielä 500e kaikkeen muuhun. Ruokaan menee noin 150-200e/kk joten loppu 300-350e jää vaatteisiin ja lisäksi säästöön. Vaatteita ei tarvitse joka kuukausi ostaa ja niitä ostakin usein aleista ennakkoon lapselle. Hyvin siis pärjätään, säästöön jää ja matkustellaankin.

Nro 15:

Juu, käyn. Niinhän tuo ap aloituskin oli, että miten teillä muilla työssäkäyvillä... :) Kolmivuorotyötä teen, joten sen vuoksi tuo pääsääntöisesti kotiruokaa.. Ei aina yövuorojen välillä välttämäti tule ruokaan niin paneuduttua.. Ja merkkivaatteita alennuksesta sen vuoksi, että oon huomannu esim. t-paidoissa, että adidaksen paidat säilyttää värinsä ja kuosinsa niiiiiiin paljon paremmin kuin halvat paidat, joita joutuisi ostamaan vähänväliä. Ja tietysti isommalta pienemmälle aina voi antaa, kun hyvänä säilyvät. :)

Hyvin riittää, mutta eipä ole lapsia ja muutenkin on elämä järjestetty fiksuksi. Esim. töihin pääsee pyörällä jne. Joka kuukausi jää ylimääräistä tonnin luokkaa.

Olen juuri miettinyt päinvastaisen aloituksen tekemistä. Hyvin riittää, meillä kummallakin brutto vähän päälle pari tonnia. Mistään ei oo jouduttu tinkimään ja rahaa jää vielä ylikin. Lapset yksityisessä päiväkodissa, matkustellaan, perheasunto lähellä Helsingin keskustaa. Ehkä suurin säästöerä meillä on autottomuus, siihen vehkeeseen ihmiset saa upotettua hirveät määrät rahaa. Keskustassa ei tarvi autoa, otetaan sitten taksi jos joskus halutaan.

Minäkin jännitän, miten tullaan pärjäämään kun polkaisen työelämään opiskelujen jälkeen. Minun nettopalkka n. 2000e ja miehellä vain n. 1400e. Asumistuki loppuu ja lapsen hoitomaksut alkaa. Vuokra on 740e. Autoa meillä ei vielä ole, ja saattaa olla ettei hankitakkaa kuin toinen pyörä... Jos jatkamme minimikulutuksella pärjäämme varmasti ihan hyvin, mutta pakollisia hankintoja on aikamoinen lista. Opisjeluaikana niitä ei ole pystynyt hankkimaan. Omasta asunnosta haaveillaan, mutta säästöjä ei ole. Eläminen on suhteellisen kallista nykyään. Itse teemme ruoat ja mahdollisimman edullisesti hankitaan vaatteet yms.

Mutta tärkeintähän on miettiä menot tulojen mukaan. Mutta totuus on, että vaikka työt alkaa, mitenkään leveästi ei tulla elämään...

Olen kuitenkin köyhimmillänikin ollut aina onnellinen, että eiköhän sitä jatkossakin olla. Uskoisin, että on ainakin vähän paremmin varaa tulevaisuudessa. Joskus voidaan jopa käydä uimahallissa tai voin ostaa lapselle esim. ihan uudet kengät. :)

Hyvin riittää, tosin lapsia ei ole, mutta olen opiskelija. Opintotuki menee kokonaisuudessaan vuokraan josta jää maksettavaakin vielä 20e. Töissä käyn opintojen ohessa niin että saan 300-500e kuukaudessa riippuen tarjolla olevien työvuorojen määräst. 300e kuukausina tekee tiukkaa, yritäpä itse elää n. 250e koko kuukausi, siitä siis menee vuokraa lukuunottamatta KAIKKI menot, 500e kuukausina taas elän herroiksi ja saan siirrettyä rahaa säästötilillekin.

Aika paskaa ku noitten pullamössöhyväosaisten pitää aina ottaa kantaa Näihin. Kyl mää vaan ja muuta paskaa. Totuus on et raskasta työtä tekemällä pärjäsi 15v. Takaperin paremmin.

Ei nykyään kannata tehdä lapsia.

Kuka idi00t.t.i nostelee ikivanhoja ketjuja??? Luuletko olevasi hauska vai mikä tässä on pointtina? Huoh.

Riittää välttämättömiin, ja vähissä määrin tulevaisuuteen varautumiseen. Nyt töissä käydessä on kuitenkin vaikea hyväksyä, että mihinkään muuhun ei raha riitä kahden työssäkäyvän perheessä. Tämä oli helppo hyväksyä, kun perheessä toinen oli perhevapailla. Silloin on normaalitila, että saadaan perustarpeet täytettyä ja siinä se. Mutta voin kyllä myöntää, että tämä on vaikea hyväksyä elintasoksi sen jälkeen, kun ollaan saatu opinnot rämmittyä läpi ja nyt pitäisi olla se turvattu taloustilanne. Yksi kouluttautumisen surkea puoli on se, että nyt on kiusallisen valistunut synkästä tulevaisuudesta ja olisi palava halu varautua siihen, että meille vanhemmille ei tule eläkettä, jolla pystyy elämään, lapset eivät tule saamaan opintoetuuksia tai asuntolainaa aikanaan kuten me olemme saaneet. Joten näihin on varauduttava itse, samoin kuin vielä terveydenhoitoon, sillä julkisiin ei voi luottaa ja on oltava omat resurssit suojella perheen terveyttä. Jokainen ymmärtää, että hyvinvointiyhteiskunnan saaga on loppu, eikä huonoina aikoina tarvitse kuvitella saavansa mitään verojensa vastineeksi, sillä ne rahat ovat menneet työelämän ulkopuolella olleiden elättämiseen sitä mukaan, kun me työssäkäyvät ehdimme tienata.

Eli olisi oltava varoja laittaa säästöön ja sivuun näitä asioita varten. Ja yritämme kovasti, samalla tasapainotellen sen kanssa, että lapset saisivat myös pieniä elämyksiä arkeensa, eikä vain tätä varautumista ja selviytymistä. Siinä riittää haastetta.

Tilille putoaa kuukausipalkka nettona 2060 e. Hyvin riittää ja yhteiset kulut puolitetaan miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ja autoton pariskunta, nettotulot yhteensä reilut 60 000 vuodessa. Hyvin riittää rahat ulkona syömiseen, asuntolainan lyhentämiseen, matkailuun, sisustamiseen, elektroniikkaan ja niin edelleen. Rahastoihin menee myös joka kuukausi. Jos olisi lapsia, joutuisi nipistelmään sieltä täältä, ja joutuisi luopumaan paljosta luksuksesta. Ei kiitos! Meillä on rahalle parempaakin käyttöä.

Valehtelet. Täällä myös lapseton pariskunta, nettotulot 5400e/kk ja tuntuu ettei riitä mihinkään kivaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuka idi00t.t.i nostelee ikivanhoja ketjuja??? Luuletko olevasi hauska vai mikä tässä on pointtina? Huoh.

Koska on aika ajankohtainen aihe nykymaailman hintojen korotusralliin? Miksei siis käyttäisi vanhaa ketjua hyväksi? Tartte prkl tehdä aina sataa keskustelua jos aihe ei ole muuttunut mihinkään.

Sellainen yleinen viisaus.: "Ei ne suuret tulot, mutta pienet menot".