Lue keskustelun säännöt.
Ei ole jäänyt kavereita peruskoulusta, lukiosta eikä yliopistosta. Muita?
22.11.2020 |
Syynä kiusaaminen, omat mt-ongelmat ja useat muutot. Onko muille käynyt samoin?
Kommentit (24)
On. Minulla ei ole mitään mainitsemistasi haasteista. Ei vain ole sattunut tulemaan vastaan sopivia ihmisiä vain siksi, että asutaan samalla paikkakunnalla ja ollaan saman ikäisiä tai opiskellaan samaa ainetta. Yksi ystävä tarttui matkaan hiekkalaatikkovuosilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole minullakaan, ystäväpiiri koostuu nykyään työkuvioista tutuilla naamoilla. Ei harmita, en koe menettäneeni mitään. Peruskoulun ja lukion kävin kahdella pienellä paikkakunnalla, joiden kasvattien ajatusmaailma ei vastannut silloin omaani eikä varmasti vastaisi edelleenkään. Ollaan täysin eri poluilla elämässä ja omataan täysin erilaiset arvotkin. Yliopistosta jäi hetkeksi läheinen opiskeluporukka kuvioihin, mutta nekin nyt hiipuneet. Heitä kyllä ehkä vähän ikävä joskus, muttei ratkaisevasti.
Ei ole jäänyt minullekaan, vaikka kavereita oli paljon, ei kiusattu ja asun vieläkin samalla paikkakunnalla.
Mielestäni tämä on melko normaalia. Kaverisuhteet ovat elävä asia ja liittyvät yleensä johonkin elämänvaiheesta johtuvaan yhteiseen nimittäjään. Peruskoulussa se oli sama luokka ja naapurusto, lukiossa sama koulu ja suht samanlaiset kiinnostuksen kohteet. Usein kaverit etäätyvät siinä vaiheessa kun aletaan perustamaan perheitä.
Toki näitä elämän mittaisia, läheisiä ystävyyssuhteita on, mutta ei se niin yleistä tunnu olevan kuin mitä esim. viihdeteollisuus esittää.
Minullakin oli lukiossa, yliopistossa jne kavereita, mutta nyt lähes nelikymppisenä huomaan, että kukaan ei jäänyt pysyvästi elämään. Tuntuu, että monilla ne lapsuuden/nuoruudenystävät ovat aikuisenakin niitä läheisimpiä ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen lähtenyt kotiseudulla 18 v lukion jälkeen opiskelemaan. En ole nähnyt ainoatakaan lapsuuden/ nuoruuden ystävää sen jälkeen tai pitänyt muutenkaan yhteyttä. Opiskeluaikana muodostui tiivis kaveripiiri opiskelutovereista, joka hajosi kun valmistuttiin ja itsekukin muutti kotiseudulleen, perheellistyi jne. Silloin tällöin ollaan yhteydessä ja hyvin synkkaa edelleen. Lasten ollessa pieniä oli pakko sosialiseerata heidän kaverinsa perheiden kanssa ja tuttavia oli paljon harrastuksissa ja naapurustossa. Kun lapset ovat aikuisia ei ole syytä pitää yhteyttä. Kokoajan ne tärkeimmät ihmiset ovat olleet omat sisaret ja mies, nyt myös lasten perheet. En kaipaa muita ihmissuhteita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tavallaan joo. Tai siis on vielä kavereita, mutta ollaan tultu aika etäisiksi, eikä yhteydenpito ole tiivistä. Eli ei enää voi mistään hirveän läheisestä kaveruudesta puhua. Omalla kohdalla suurimmat syyt ovat:
- Kasvoin pikkukaupungissa, ja mulla oli lukiossa sellainen tiivis n. 6 hengen kaveriporukka. Lukion jälkeen kuitenkin yhteydenpito vähentynyt vuosi vuodelta. Menin itse yliopistoon toiselle puolelle Suomea, ja huomasin siinä hiljalleen kasvettuani aikuiseksi, ettei sitä yhteistä puhuttavaa ole enää niin paljon kuin teini-ikäisenä. Tapaamiset alkoivat mennä enemmän vanhojen muistelemiseksi, ja se on keskustelun alhaisin muoto. Se on kuitenkin hienoa, sillä pidän tästä kolmekymppisestä itsestäni niin paljon enemmän kuin siitä lukioikäisestä. Nykyään uskaltaa olla rohkeammin se kuka oikeasti on. Kasvoimme eri suuntiin, mutta that's life.
- Yliopistosta sain kavereita, mutta monet suhteet olivat lopulta aika pinnallisia, ja ovat hiipuneet valmistumisen jälkeen. Ehkä ongelmani on se, etten edustanut alalleni tyypillistä opiskelijaa, vaan olin eri sukupuolta kuin suurin osa alan opiskelijoista. Lisäksi olin kiinnostunut ehkä vähän eri jutuista kuin moni alani opiskelija, joten ehkä siksi monet fuksiaikoina solmitut kaveruudet eivät sitten kantaneet tänne kolmenkympin kieppeille enää kunnolla. Toki nyt joidenkin kanssa tulee viestiteltyä ja nähtyä aika ajoin, mutta aika hiljaista on.
Ei minullakaan.
Ei ole mt-ongelmia, kiusaamista tai muuttoja.
Kiva on tavata vanhoja koulukavereita, mutta ei minua kiinnosta kaveerata heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei myöskään kotiäitivuosilta jäänyt pysyviä äitikavereita eikä työpaikoilta ole jäänyt kavereita.
Olen vaan ihminen, jolla ei ole mitään merkitystä eikä mikään minussa kiinnosta ketään.
Yksi kaveri jäi peruskoulusta. Muista ei ketään. Viimeisimmissä opinnoissa en enää jaksanut edes opetella ihmisten nimiä. Mitäpä väliä niillä on, kun ei kuitenkaan olla tekemisissä ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla listaan mahtuu myös kansanopisto, josta mainosten mukaan "saadaan elinikäisiä sydänystäviä". Ei yhtään kaveria niiltä ajoilta ole jäänyt. Joskus olen sattumalta jossain tavannut peruskoulu-, opisto-, lukio- tai yliopistoajoilta tuttuja ihmisiä. Useimmat eivät tunne tai ole tuntevinaan, mutta muutaman kanssa on jopa hetken aikaa juteltu. Ei minua kiusattu kuin peruskoulussa. Ja jostain kumman syystä ne ovat juuri niitä kiusaajia, joiden kanssa olen aikuisena jutellut. Yksi jopa kehtasi tarjoutua facebook kaveriksi. Juueikiitos.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli lukiossa, yliopistossa jne kavereita, mutta nyt lähes nelikymppisenä huomaan, että kukaan ei jäänyt pysyvästi elämään. Tuntuu, että monilla ne lapsuuden/nuoruudenystävät ovat aikuisenakin niitä läheisimpiä ystäviä.
Kyllähän tuo ystävyyksien säilyminen vaatii sitä, että asutaan edelleen sillä kotiseudulla. Omassa nuoruudessani yhteydenpitokeinoja oli lankapuhelin ja kirjeet, joten kovin tiivistä yhteyttä matkojen päästä oli hankala ylläpitää. Nykyään nuoret aikuiset voi olla 24/7 yhteydessä keskenään vaikkapa maapallon eri puolilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei myöskään kotiäitivuosilta jäänyt pysyviä äitikavereita eikä työpaikoilta ole jäänyt kavereita.
Olen vaan ihminen, jolla ei ole mitään merkitystä eikä mikään minussa kiinnosta ketään.
Ystävyyteen tarvitaan muutakin yhteistä nimittäjää kun satunnaiset olosuhteet ja elämäntilanne .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei myöskään kotiäitivuosilta jäänyt pysyviä äitikavereita eikä työpaikoilta ole jäänyt kavereita.
Olen vaan ihminen, jolla ei ole mitään merkitystä eikä mikään minussa kiinnosta ketään.
Ystävyyteen tarvitaan muutakin yhteistä nimittäjää kun satunnaiset olosuhteet ja elämäntilanne .
Joo, tai ainakin pitkäkestoiseen ystävyyteen. Kyllähän sitä juuri jossain lukiossa tai yliopistossa voi tutustua helposti sen sattuman ja saman elämäntilanteen kautta, mutta jos muuten ei ole tarpeeksi yhteistä, ystävyys voi kyllä kuihtua nopeastikin sen elämäntilanteen muututtua.
Älä välitä, mä olin 15 vuotta samassa työpaikassa ja kukaan ei ole ollut yhteydessä sen jälkeen kun sieltä jouduin lähtemään.
Ei ole jäänyt kavereita. Edes nykyisessä työpaikassa en ole kenenkään Facebook-kaveri tai pidä vapaa-ajalla yhteyttä. Olen yli 40-v. nykyään ja kaipaa kavera/ystävää, mutta ei näytä kohdalle osuvan.
Ei oikeastaan ole jäänyt, muutama hyvänpäivän tuttu vaan. Huomasin fb:n kautta kun olin vähän aikaa entisten kavereiden kanssa yhteydessä että elämä on vienyt niin eri suuntaan ettei mitään yhteistä oikein enää ollut. Paras kaverini siltä ajoilta oli räväköitynyt niin rajusti ettei todellakaan mitään yhteistä säveltä löydetty ja luovutin, en jaksa sellaista teatteria ylläpitää että muka kiinnostaisi. Kavereita tulee ja menee elämän aikana, se on ihan normaalia.
Ei oikeastaan minullekaan ole jäänyt kavereita, vaikka kaikissa noissa (tosin olin yliopiston sijaan amk:issa) oli kavereita. Välimatka, välimatka. Yläasteen jälkeen pidin yhteyttä pariin kaveriin, toisen kanssa oltiin samaan aikaan lukiossa, mutta lukion jälkeen vuodessa-parissa, kun asuttiin eri paikkakunnilla, yhteydenpito vain ennen pitkää loppui. Olisi ollut skypet ja puhelimet, mutta niin se yhteydenpito vain lakkasi, kun välimatkaa oli satoja kilometrejä. Amk-kaverin kanssa yhteydenpito loppui myös siihen, että muutettiin eri paikkakunnille.
Nyt jäljellä on vain se ainoa kaveri, jonka kanssa EN ollut missään vaiheessa samalla luokalla, mutta ollaan tunnettu päiväkodista saakka, aktiivisemmin kavereita ala-asteelta saakka. Meidänkin ystävyytemme on vähän "heikentynyt", mutta osasyynä voi olla se, että olen seurustellut hänen veljensä kanssa jo 10 vuotta, niin siinä on siirtynyt huomio siskosta veljeen. Yhteyksissä luonnollisesti ollaan edelleen, mutta ehkä olen nykyään enemmän veljensä kanssa tiimissä kuin tämän kaverin.
Minulla ihan sama!
N24