Suurin myötähäpeää aiheuttanut tilanne?

Hei ap, jos yhtään lohduttaa niin mä tiedän kutakuinkin samanlaisen tapauksen joka tapahtui ihan just yhdelle tutulle. Mä en kuitenkaan tuntenut myötähäpeää, ainoastaan myötätuntoa. Ja oon ihan varma, että jonkin ajan kuluttua en muista koko juttua ollenkaan. Sitä sattuu, se on vaan elämää. Ihan oikeasti :)

ap, ihan kaikilla meillä on joskus sattunut ruumiintoimintoihin liittyviä vahinkoja ja kaikilla meistä on ollut kakkaa housuissa. Älä välitä.

No niin no vaikee sitten sanoa oliko se häpeää vai myötähäpeää vai sääliä vai myötätuntoa..... siis oikeesti en vaan voi elää itteni kanssa... opiskelen yliopistossa, oon asiallinen ihminen... en vaan pääse yli.. vaikka mitä sitä voi suolistolleen, mutta silti! mua ei naurata yhtään! :(

Työkaverillani on outo tapa kuvitella että kaikki mitä ihmiset puhuu toisilleen kuuluu myös hänelle. Olimme hänen kanssaan työpaikan kahvihuoneessa kun eräs kollegani jonka kanssa _minä_ olen tehnyt yhteistyötä tuli selittämään minulle yhtä työjuttua josta ei varmaan kukaan muu ymmärrä mitään kuin minä ja tämä kollegani. Työkaverini kuunteli vieressä ja hänen oli koko ajan pakko puuttua keskusteluun ja heittää väliin ihmekommentteja, vaikka ei koko jutusta ymmärtänyt mitään. Tämä kollegani (eivät tunne toisiaan kovin hyvin) katsoi ihmeissään kun kaveri selitti miten asiat tulee hoitaa. Teki mieli sanoa, että pidä se suu kiinni ennen kuin nolaat itseäsi enempää 

I WANNA EAT, I WANNA SLEEP, I WANNA SHIT

Oh my gooooooooodnessss...

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 21:50"]

No niin no vaikee sitten sanoa oliko se häpeää vai myötähäpeää vai sääliä vai myötätuntoa..... siis oikeesti en vaan voi elää itteni kanssa... opiskelen yliopistossa, oon asiallinen ihminen... en vaan pääse yli.. vaikka mitä sitä voi suolistolleen, mutta silti! mua ei naurata yhtään! :(

[/quote]

Sä olet luultavasti ainoa ihminen joka edes muistaa koko jutun. Ei muuta kuin housut pesuun, huomenna on uusi päivä. Paitsi jos vatsa on sekaisin vieläkin niin sitten pari päivää sairaslomaa. En oikeastaan edes tiedä mitä lääkettä tuommoisiin vatsavaivoihin voi ottaa. Eikä niitä varmaan tarvitse edes lääkitä. Välillä sitä vain menee vatsa sekaisin jostain ruoasta. Luulen että tuo tilanne oli vain niin paniikinomainen, että se syöpyi sinun ajatuksiisi. Huomenna on uusi päivä!

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 21:56"]

Työkaverillani on outo tapa kuvitella että kaikki mitä ihmiset puhuu toisilleen kuuluu myös hänelle. Olimme hänen kanssaan työpaikan kahvihuoneessa kun eräs kollegani jonka kanssa _minä_ olen tehnyt yhteistyötä tuli selittämään minulle yhtä työjuttua josta ei varmaan kukaan muu ymmärrä mitään kuin minä ja tämä kollegani. Työkaverini kuunteli vieressä ja hänen oli koko ajan pakko puuttua keskusteluun ja heittää väliin ihmekommentteja, vaikka ei koko jutusta ymmärtänyt mitään. Tämä kollegani (eivät tunne toisiaan kovin hyvin) katsoi ihmeissään kun kaveri selitti miten asiat tulee hoitaa. Teki mieli sanoa, että pidä se suu kiinni ennen kuin nolaat itseäsi enempää 

[/quote]

Mä luulen, että tää on niin everyday shittiä joka työpaikalla.Voi voi ihmisiä.

No ei noi vatsavaivat oo niin hirveitä juttuja. Lukiossa kun sain vihdoin tutustuttua kivaan porukkaan, käveltiin yhdessä bussipysäkille ja multa ihan vaan "pakeni" sellainen räjähdyksen tasoa ollut pieru. Siis ihan kuin auton pakoputki olis pamahtanut. Yleensä reaktio on toive siitä ettei kukaan kuullut, mutta nyt se oli turhaa sillä ääni oli hiljentänyt iloisen puheensorinan. Sit piti vielä istua bussissa niiden ihmisten kanssa. Sen ikäisenä se oli ihan hirveä juttu. Olin varma etten menisi seuraavana päivänä kouluun. Kukaan ei ollut niin törppö että olis tehnyt asiasta numeroa, ja minusta pidettiin yhä. :)

Klassisin lienee se kun kuulee omia juttuja kerrottuna jonkun muun suusta, eli olen joskus kertonut kaverille jostain tunnistettavasta sattumuksesta tai ajatuksesta. Sitten kaveri ei tajua että se olin minä joka sen alunperin keksi, kertoo sen omanaan. :D tavallaan imartelevaa että mun juttuja pitää lainata mutta rajansa kaikella.

Omalla kohdalla sattuu usein sitä että jännitän isomman porukan edessä enkä tajua mitään ajankulusta, koulun esitelmissä jne missä puhun suurelle joukolle. Huono tilanne kun ei voi vältellä niitä katseita ja se taas lisää vettä myllyyn :(

Suurin myötähäpeä tuli kun olin lasten kanssa uimahallissa ja pian altaalle käveli nainen alasti. Oli unohtanut pukea uimapuvun. Siinä hän sitten tajusi mokansa ja luikki pian takaisin suihkulle.

Mulla on tullut menkat läpi ja kerran pieraisee pitäessä esitelmää. Niitä muiden myötähäpeästä katseita en unohda. Viimeksi itse koin myötähäpeää siitä maajussille morsian - Jonnasta. Mimmi jotain 20 v ja käytös kuin 12-vuotiaalla.

Myötähäpeäklassikko vuosien takaa: 80-luvulla jossain viihdeohjelmassa (en muista millään enää, et mikä ohjelma se oli) oli vieraana mm. Neil Hardwick, joka oli kuuluisa Tankki täyteen- ja Reinikainen-sarjoista ym ym. Vieraaksi tuli myös teatteridiiva Sylvi Salonen (Tankki täyteen-sarjan yksi näyttelijöistä) ja pian kävi täysin selväksi, et Sylvilla oli vain yksi asia mielessä - kärttää uutta roolia Neililtä. Kirjotathan sä Neil kultaaaaaa-a-a-a mulle uuden hienon roolin...ja "hurmaus"vaihde päälle.

Voi myötähäpeä sentään...mut oli se kyllä hauskaakin, koska Sylvihän ei välittänyt pätkääkään taviksien myötähäpeistä saatika mielipiteistä.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 22:36"]

Tuli tosta mallitytöstä mieleen: Muistattekos Janice Dickinsonin vierailua Suomen Huippumalli Haussa -ohjelmassa? Oli tädillä aika vauhdikas visiitti.

[/quote]ei. kerro lisää

[/quote]

Video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ikävä kyllä aina kun tää pätkä ilmestyy youtubeen hyvälaatuisena niin se poistetaan. Tässä kuitenkin hieman sumea video tapahtumista. Kannattaa katsoa loppuun asti!

[/quote]:D Hauska. Ihan tulee 60-70-luvulla nuoruutensa elänyt ja suurkaupungissa kasvanut (ei Suomessa) anoppini mieleen. Ei ehkä yhtä rääväsuu mutta, noh...

No poikaystävä kertoi että olin iskenyt hänen pikkuveljeään erittäin intensiivisesti kokonaisen illan.. en muista tapahtunutta..Tästä aikaa jo vuosia mutten pääse yli..

Mul on kans ollu työkaveri, joka alkoi aina suu vaahdossa pätemään asioista. Hän kertoi myös avoimesti käyttäytymisestään asiakaspalvelutilanteissa. Ne saattoivat olla elämäni suurimmat myötähäpeää aiheuttavat hetket kun hän oli alkanut väittelemään asiakkaiden kanssa. Työkaveri ei vain itse tajunnut tilanteita. Ei edes, kun asiakas oli sanonut työkaverilleni itselleen vinkiksi että: "Meitä onkin monenlaisia". Hän ei tajunnut että asiakas oli tarkoittanut sitä työkaveria! Myötähäpeä!! 

Minun mielestäni työkaverini ei osannut toimia sosiaalisissa tilanteissa. Toi päteminen on paha juttu! Sai kyllä palautettakin siitä...

Tunsin myötähäpeää Prisman kassalla, kun edellä olleelta naiselta kysyttiin papereita oluiden oston vuoksi. Naisella (joka oli varmaan 40v) ei papereita ollut mukana, koska oli kuulemma pyörällä liikenteessä. Myyjä ei voinut oluita myydä ja siitähän riemu repesi. Nainen kailotti täysillä kaltoinkohtelustaan ja soitti vieläpä kassalta miehelleenkin, että nyt jää saunaoluet kauppaan, kun ei ole papereita mukana. Kyllä hävetti naisen puolesta - olisi tyytynyt kohtaloonsa ilman suurta draamaa ja hakenut ne oluet sitten vaikka myöhemmin, jos olivat niin tärkeitä...

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 22:06"]Klassisin lienee se kun kuulee omia juttuja kerrottuna jonkun muun suusta, eli olen joskus kertonut kaverille jostain tunnistettavasta sattumuksesta tai ajatuksesta. Sitten kaveri ei tajua että se olin minä joka sen alunperin keksi, kertoo sen omanaan. :D tavallaan imartelevaa että mun juttuja pitää lainata mutta rajansa kaikella.

Omalla kohdalla sattuu usein sitä että jännitän isomman porukan edessä enkä tajua mitään ajankulusta, koulun esitelmissä jne missä puhun suurelle joukolle. Huono tilanne kun ei voi vältellä niitä katseita ja se taas lisää vettä myllyyn :(

[/quote]

Argh! Mullakin yks entinen ystävä teki monesti noin!

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 21:07"][quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 20:44"]

Joka päivä töissä on yhtä myötähäpeää.

Työkaveri päästelee suustaan mitä sattuu. Kertoo suvustaan, miehestään ja ties mistä tooosi avoimesti.

En tiedä mihin katsois ettei tarvis osallistua niihin puheenaiheisiin.

[/quote]

Kuten mitä?

[/quote]

Kertoi että äitinsä pettää puolisoaan jatkuvasti ja koko perhe on siihen tottunut. Kolmas lapsensa oli vahinko kännissä.

[/quote]

No onpa kauheeta jos ette tunne sitä äitiä ettekä koskaan tapaa. Mitä hävettävää tuossa on. Jos joku on sinut noiden asioiden kanssa eikä koe että niitä pitäisi hävetä, niin miks jonkun hiekkapillu "paremmiston" pitäisi hävetä?

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 21:34"]

Meillä oli töissä viikkopalaveri ja yksi meidän ryhmän miehistä rupesi kertomaan jotain 20 minuuttia kestävää tarinaa jossa ei ollut mitään järkeä! En edes muista mitä siinä stoorissa tapahtui, mutta se loppui jotenkin niin että Turku oli tulessa ja ihmiset pakenivat Tampereelle, jossa koko kansa juhli yhdessä. Huvittavaa katsella kuinka ihmisten katseet harhailivat vaivaantuneena kymmeniä minuutteja :D Kyseinen tarina ei siis liittynyt mihinkään mitä palaverissa käsiteltiin.

[/quote]

No varmaan siinä meni vähän helmiä sioille niin sanotusti ja tyhmemmät eivät vaan ymmärtäneet vertauskuvallista tarinaa. Minulle on joskus käynyt samalla tavalla jonkun ei niin älykkään kaverin kanssa. Lähinnä hävettää hänen ja teidän puolesta.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 18:49"]

Tunsin myötähäpeää Prisman kassalla, kun edellä olleelta naiselta kysyttiin papereita oluiden oston vuoksi. Naisella (joka oli varmaan 40v) ei papereita ollut mukana, koska oli kuulemma pyörällä liikenteessä. Myyjä ei voinut oluita myydä ja siitähän riemu repesi. Nainen kailotti täysillä kaltoinkohtelustaan ja soitti vieläpä kassalta miehelleenkin, että nyt jää saunaoluet kauppaan, kun ei ole papereita mukana. Kyllä hävetti naisen puolesta - olisi tyytynyt kohtaloonsa ilman suurta draamaa ja hakenut ne oluet sitten vaikka myöhemmin, jos olivat niin tärkeitä...

[/quote]

Onhan tuo nyt ihan hemmetin tyhmää, että 40-vuotiaalta kysytään papereita oluen ostamiseen (selvästi vanhan näköiseltä). Ihan hyvä, että laittoi äläkän pystyyn.