Hei:) Miten olette ratkaisseet vauvaikäisen päivähoidon?

Typerää pätemistä tää tekstin arviointi. Tässä kuuluu mennä virran mukana tai pysyä poissa jos ei kiinnosta.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 20:43"]

Muru, nää sun jutut alkaa ihan oikeasti mennä hiukan levottomiksi. Ottaen huomioon, miten naurettavan lapsellisia useimmat sun ajatuskuviot on, et mitenkään voi olla alle 30-vuotiaana yhdenkään itseäänkunnioittavan firman johtotehtävissä. Kaikki tuntemani lapsinerot, jotka alle 30-vuotiaina vetävät huikeeta uraa, ovat ihan oikeesti poikkeuksellisia yksilöitä älyllisesti eikä ne pohdi peppupanoja aihe vapaalla. Ne käyttää uraansa ihan hirveästi aikaa vaikkakin ovat huikean älykkäitä ja suoriutuvat useimmista tehtävistä meitä tavallisia kuolevaisia puolet nopeammin. Tämä profiili ei todellakaan sovi sinuun. Tai sitten se sun työpaikkas on joku diipadaapa-firma. Ehkä kiinteistönvälitysyritys, jossa olet myyntijohtajana? Siellähän näitä raflaavia titteleitä on. Ja, kun aiemmin tästä työstä puhuit, et sanallakaan maininnut johtotehtäviä, mutta paljon muuta kylläkin. Johtajia ei rekrytoida sellaisella prosessilla kuin sinut, jolloin annoit ymmärtää, että sun seksikkyytesi sai tämän uuden esimiehen sukat pyörimään jaloissa. Come on...

Edelleen, keksi parempia provoja. Tarinasi olisi uskottavampi, jos et yrittäisi nokittaa kaikkia kommentoijia. Tämä keskustelu uhkasi torppaantua, kun kommentoija eli minä, otin esille että ainoastaan johtajilla on tuo käytäntö, niin johan muru on kuin onkin johtaja! How very convenient.

t. 15

[/quote]

Olen pihalla, kertokaa tietämättömälle kuka/mikä on Muru?

Kokeile hakua. Sieltä löytyy useita ketjuja, kun haet otsikolla "kuka on Muru".

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 20:50"]

Typerää pätemistä tää tekstin arviointi. Tässä kuuluu mennä virran mukana tai pysyä poissa jos ei kiinnosta.

[/quote]

Totta, onhan tämä toisaalta ehkä viihdyttävä interaktiivinen satu. Mutta se muuttui tylsäksi murun äitiyden ja naimisiinmenon myötä. Ja epäuskottavaksi. Ei hahmojen ole pakko kehityä. Kaunareiden Brooke on ollut samanlainen jo yli 25 vuotta :)

t. 15

Mun ainoa syyni vaihtaa työpaikkaa oli se, että mä sain lisää vastuuta ja päätösvaltaa. En mä mikään toimitusjohtaja ole, en luule niin, paljon vähemmän.

ap

Ihan oikeasti!

Jos olet yhtään normaali naisihminen ja äiti, niin lapsen syntymän jälkeen tajuat, että haluat todellakin hoitaa itse lastasi. Elämänarvot menevät täysin uusiksi, ja niin sen pitää ollakin. Lapsi on tärkein.

Nauti äitiydestäsi täysillä ja elä se elämänjakso oikein. Ole lapsellesi ÄITI.

Oletko yhtään tutkinut asiaa, ihan pieni vauva luulee äidin katoavan ikuisesti jo pelkästään siitä, kun äiti menee toiseen huoneeseen. Pitkän päivän erossa oltuaan, ei muista sinusta enää mitään.

Lapselle "luottamus" kasvaa vähitellen ja kun ikää tulee lisää ja hoitosuhde äitiin on kokoajan turvallinen, lapsi oppii luottamaan elämään ja siihen, että selviytyy.

Ei kukaan muu kuin lapsen oma äiti (ja isä) kykene rakastamaan lasta niin kuin sen on luonto tarkoittanut. 

Lapsi on pieni vain lyhyen ajan, mutta kaikki ainekset elämälle luodaan silloin. Silloin luodaan suhde lapseen ja kiintymys saa pohjan. Se on ainutlaatuista.

Tutkimusten mukaan lapsen aivot muovautuvat huimasti ensimmäisten vuoden aikana. Tietyt hermoradat katoavat ja tietyt vahvistuvat. Lapsi ikäänkuin oppii elämään tietynlaista elämää. Jos lapsen olotila on usein hermostunut, onneton, yksinäinen tai turvaton, nämä hermoradat vahvistuvat ja olotila jää lapseen pysyvästi. Oletko valmis ottamaan tuollaisen riskin??? Kun lapsesi on vieraan hoidossa, et koskaan voi tietää, miten siellä todella menee. Lisäksi, sinä et sitten ole se, johon lapsesi kiintyy, vaan joku vieras ihminen. Miten lapsesi sitten luottaisi sinuun esim. yöllä itkiessään, kun et päivisinkään ole yhtään missään hänen elämässään?? Vaadit aika mahdottomia lapseltasi, enkä ymmärrä, miksi olet raskaana. Sinun tulisi nyt miettiä äitiyttäsi uudelta kantilta.

6 kk vauva on pieni! Kiintyy pääasialliseen hoitajaan. Jos ole töissä 8 h ja matkat päälle ja sen ikäinen vauva nukkuu 14-16 tuntia vuorokaudesta niin kuinkahan paljon ajattelit ehtiä nähdä lastasi? Vaikka olisi lyhyt työmatka niin helposti saat menemään 9-10 tuntia työpäivään. Oletko ihan tosissaan, että kun olet poissa esim 8 - 17 niin 6 kk vauva älyää muodostaa suhteen sinuun 17-19 välisellä ajalla kun on sattumalta hereillä?? Meillä kyllä nukkui lyhyet iltapäikkärit silloin. Mutta oletetaan että teillä ei. Ehdit siis kylvettää ja antaa iltapuuron.

Miksei mies voi jäädä? Mun työkaveri oli vanhempainvapaalla, vaimonsa meni heti äitiysloman jälkeen töihin. Ihan hyvin toimi.

ranskalainen tuttavani oli Suomessa töissä Ranskan valtion lähettämänä, kun sai täällä vauvan. Ja häneen sovellettiin Ranskan lakeja, eli hänellä oli vain kolmisen kuukautta äitiyslomaa. Mutta kukaan ei ota Suomessa niin pientä hoitoon. Sai sitten virkavapaata 5 kk, ja sit löytyi lapselle hoitopaikka. 

Mietipäs hetken kuinka rattoisia öitä tulet viettämään kun vauvasi on kiintynyt päivähoitajaansa ja itkee yöllä eikä rauhoitu sinun syliin... Mahdat olla pirteä ja tehokas töissä! 6 kk tekee hampaita, opettelee liikkumaan, suurin osa heräilee öisin syömään jne.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 18:31"]

Ehkä ei olisi kannattanut hankkia lapsia jos työ on noin tärkeä sinulle..

[/quote]

Tämä on todella kiinnostava asia (vain suomalaisetko??)  miten usein elämässä painostetaan valitsemaan joko lapsen tai kaiken muun väliltä. Jos hankkii lapsia niin tulisi luopua kokonaan muusta elämästä. Ei ihmekään jos äidit (ja isät) ovat onnettomia, jos kaikki on joko tai. Et saa panostaa uraasi, matkustella, laittaa itseäsi, hemmotella, ottaa aikaa parisuhteelle, jos on lapsi.

Älytöntä?

Ihme kommentteja. Olen mennyt töihin silloisen asuinmaan käytännön mukaan kun lapsi oli 3kk. Ja ihan hyvin selvisimme, niin kuin muutkin vastaavassa tilanteessa olevat. Kyllä vauvat muistavat äitinsä, imetyksen ei tarvitse kärsiä ja yleensä äidit saavat nukkuakin...

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 21:44"]

Mietipäs hetken kuinka rattoisia öitä tulet viettämään kun vauvasi on kiintynyt päivähoitajaansa ja itkee yöllä eikä rauhoitu sinun syliin... Mahdat olla pirteä ja tehokas töissä! 6 kk tekee hampaita, opettelee liikkumaan, suurin osa heräilee öisin syömään jne.

[/quote]

Joo, tällä palstalla on vallalla todella vanhanaikaiset perhearvot ja käsitykset vauvanhoidosta. Jos esim. nuo edellä esitetyt väitteet siitä, että vauva unohtaa vanhempansa (tai siis nimenomaan äidin) jo muutaman tunnin erossa ja vaurioituu tästä pysyvästi pitäisivät paikkansa, niin luoja varjelkoon meillä on teollistuneissa maissa valtava massa sairaita yksilöitä. Ja ne isät. Aina loistavat näissä keskusteluissa poissaolollaan. Ihan uskomatonta että ollaan kuitenkin Suomessa vuonna 2014.

ennen lapset oli mukana töissä. nykyään työpaikat ei sovi siihen.

isä vanhempainvapaalle. tai palkkaa hoitaja kotiin.

minä halusin töihin kun vauva oli 3 kk. ei kotona olo sopinut mulle.

Muru, lopeta jo. 

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 22:19"]

Joo, tällä palstalla on vallalla todella vanhanaikaiset perhearvot ja käsitykset vauvanhoidosta. Jos esim. nuo edellä esitetyt väitteet siitä, että vauva unohtaa vanhempansa (tai siis nimenomaan äidin) jo muutaman tunnin erossa ja vaurioituu tästä pysyvästi pitäisivät paikkansa, niin luoja varjelkoon meillä on teollistuneissa maissa valtava massa sairaita yksilöitä. Ja ne isät. Aina loistavat näissä keskusteluissa poissaolollaan. Ihan uskomatonta että ollaan kuitenkin Suomessa vuonna 2014.

[/quote]

Eikös nämä käsitykset siitä, että varhainen vuorovaikutus on todella tärkeä asia vauvan kehitykselle, ole paremminkin uuden- kuin vanhanaikaisia? Ennen vauva-aikaa ei pidetty ollenkaan tärkeänä, esim. isäni äiti oli sitä mieltä, että vauvalle parasta on olla yksin toisessa huoneessa.

Muutama tunti erossaoloa ei tietenkään ole haitaksi, mutta säännöllinen ero ihmisestä, jonka pitäisi olla se vauvan pääasiallinen hoitaja, ei varmasti tee vauvalle hyvää.

Otatte AU pairin 

Hei!

Ajattelin vain tulla kertomaan oman kokemukseni. Laitoin vuoden ikäisen poikani päiväkotiin tammikuussa, samaten siskonsa 2,5v. Nyt olen jäämässä takaisin hoitovapaalle koska poikani ei enää viihdy seurassani. On siis erkaantunut minusta. Voi toki olla mielenosoitustakin mutta kumminkin.

Poikani on hyvin reipas, pärjää kyllä päiväkodissa mutta musta tuntuu ettei sitä puolta muisteta ajatella tarpeeksi että miten sitten kotona pärjätään!

[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 07:12"]Muru, lopeta jo. 

[/quote]

Eikä! Älä lue jos ei kiinnosta. Älä lopeta!