Lue keskustelun säännöt.
En jaksa loppupäivää. Elämää 3-vuotiaan kanssa-->
24.03.2014 |
Heräsi klo 7 ja minä olen nyt jo aivan loppu. Nousi iloisena, mutta sai aivan hirveät raivarit aamupalalla, kun isosisko oli syönyt viimeiset Weetabixit. Ei syönyt sitten mitään, itki puoli tuntia keittiön lattialla ja huusi vain.
Rauhoittui ja meni leikkimään. 10 minuuttia oli hiljaista, sitten 1v pikkusisko sattui vahingossa potkaisemaan duplotornin kumoon ja 3v aloitti taas puolen tunnin huutamisen ja itkemisen.
Rauhoittui pariksi minuutiksi, kunnes sanoin "voi kulta pieni, mentäiskös nyt puistoon.." ja aloitti uudestaan huutamisen ja itkemisen, koska ei halua olla kulta eikä pieni, vaan on iso poika ja sen nimi on (oma nimi) eikä mikään kulta.
Nyt taas potkii lattiaa ja itkee.
Aargh.
Meillä siis viisi lasta, kolme koulussa ja 3v ja 1v kotona.
Kommentit (27)
Onko tosiaan syöminen, juominen ja uniasiat kunnossa? Meillä isompi melkein 5v poika ja nykyään osaan jo useimmiten kysyä kiukkukohtauksen tullessa, että onko nälkä tai jano - yleensä on jompikumpi. Eikä siis käsittääkseni mitään diabetesta tms., arki nyt vain välillä on sellaista, että ruoka ei ole pöydässä heti kun päiväkodista tullaan kotiin ja siinä välissä päiväkodin (mehukeitto)välipalasta voi jo olla liian kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 11:34"]
Verensokeri? Verensokerin vaihtelut voi aiheuttaa tuollaista, oletko huomannut että raivostumista tapahtuisi enemmän ennen aamupalaa tai kun syömisestä on kulunut aika eli verensokeri voisi olla matalalla?
[/quote]
Kyllä se on ihan perus uhmaikä vaan. Väsyttävä vaihe lapsen elämässä koko perheelle. Joillakin menee helpommin, joillakin näköjään ei.
Nyt ovat sekä 3v että 1v päiväunilla. 3v ei olisi halunnut syödä, koska tomaatti on punaista ja se on tyttöjen väri. Ei olisi halunnut mennä nukkumaankaan, koska ei yhtään väsytä. Nukahti sinä aikana kun puin 1v:n ulos rattaisiin nukkumaan, eli kahdessa minuutissa.
Nyt on taas pieni lepo. Jaksaa jaksaa :)
ap
Emme siis ole ainoita, tämä tieto on päivän pelastus!! Meillä poika 3,5 v. ja ihan justiinsa samaa kaikki päivät. Välillä muki on liian iso, sitten se on liian pieni. Aurinko saa paistaa ja ei saa paistaa, housut on hyvät ja ei ole hyvät, lunta saa olla ja ei saa olla. Suuttuu siitä ja suuttuu tästä, en pysy enää perässä. Isommat siskonsa eivät ole tuollaisia olleet, en ainakaan muista, jännä nähdä miten pikkusiskonsa 2v2kk käy...nyt jo kyllä sai yksi päivä raivarin siitä, kun heräsi viimeisenä. Niin ja housut on hyvät ja ei ole hyvät ja... Että jippii :D Silti ovat rakkaita ja ihania, pitkää pinnaa vaan kysyy välillä :)
Minulla on ollut todella helppo lapsi, rauhallinen, luottavainen ja tyytyväinen. En varmaan voi kaikkea kunniaa ottaa itselleni, sillä varmasti lapsilla on jo syntymästään temperamenttieroja ja tuo aistiyliherkkyyskin on kiinnostava teoria. Muistutan kuitenkin tässä johdonmukaisuudesta - mitä ilmeisesti olet kyllä harjoittanutkin. Kun oma käytös pysyy rauhallisena, lapsi tyyntyy, kun näkee, että aikuinen on turvallinen ja luja peruskallio, jota lapsen äksyilyt eivät huojuta. Lapselle ei pidä suuttua, mutta kylläkin osoittaa, ettei kiukuttelu ole hyväksyttävää käytöstä ja ettei sillä tavoin saa haluamaansa. Aikuinen määrää asioista juuri siksi, että lapsi säästyy ahdistavilta valintatilanteilta. Jos tietty vaate/lelu/ruoka ei kelpaa, tilalle voidaan tarjota toista. Jos sekään ei kelpaa, niin olkoon ilman. Usein kyse on vain siitä, että se pettymys tai muu tunnereaktio pitää purkaa, ja kun se on purettu, voidaan taas jatkaa normaalisti. Omiin korviinhan voi sitten vaikka tunkea korvatulpat, jos ei jaksa kuunnella sitä huutoa. Hengittää syvään ja katsella ikkunasta ulos hetken aikaa, pääasia, ettei lähde mukaan tunnepurkaukseen vaan pitää kiinni omasta sisimmästä rauhastaan.
Onpas teillä ärsyttäviä lapsia. Menis kyllä itellä hermot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 10:08"][quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 10:04"]
Vanhemmista lapsista onneksi tiedät, että tuokin on pian muisto vain :) Lapset kasvaa kuitenkin niin nopeasti. Tsemppiä!
[/quote]
Tiedän. En siis mitenkään ole neuvoton, mutta tämä on vain niin väsyttävää. Ja äärimmäisen hermostuttavaa, kun 3v huutaa niin kovalla äänellä. Syli ei auta, mikään ei auta. Vanhemmilla lapsilla uhmaikä ei ollut näin hirveän lannistava. Ei kestä pienintäkään pettymystä.
Puistoilukin on aika hankalaa, kun huutaa palosireeninä, jos joku ehtii ensin keinuun, ottaa juuri sen punaisen lapion (vaikka vieressä olisi koko sateenkaaren kirjo kaikkia muita värejä), ei halua sitä vaatetta, ei halua syödä sitä eikä tätä. Itkee, kun aurinko paistaa. Itkee, kun on pilvistä. Itkee, kun isä lähtee töihin ja isä tulee töistä. Itkee, jos ei voi hypätä taivaalla lentävään lentokoneeseen. Itkee, kun pikkusisko nauraa. Itkee, kun sänky on liian pehmeä.
...tällaista elämänvaihetta ei lasten kohdalla jää ikävä..
ap
[/quote]
Vielä lapsi päivähoitoon, niin oppii tavoille.
1,5-vuotiaan herrantertun äitinä naurattaa nuo jutut ihan kamalasti - miten pienestä se pikkuihmisen raivo saattaakin olla kiinni :D saattaa hymy hyytyä jonkin ajan päästä, joten nautitaas nyt.