Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa loppupäivää. Elämää 3-vuotiaan kanssa-->
24.03.2014 |
Heräsi klo 7 ja minä olen nyt jo aivan loppu. Nousi iloisena, mutta sai aivan hirveät raivarit aamupalalla, kun isosisko oli syönyt viimeiset Weetabixit. Ei syönyt sitten mitään, itki puoli tuntia keittiön lattialla ja huusi vain.
Rauhoittui ja meni leikkimään. 10 minuuttia oli hiljaista, sitten 1v pikkusisko sattui vahingossa potkaisemaan duplotornin kumoon ja 3v aloitti taas puolen tunnin huutamisen ja itkemisen.
Rauhoittui pariksi minuutiksi, kunnes sanoin "voi kulta pieni, mentäiskös nyt puistoon.." ja aloitti uudestaan huutamisen ja itkemisen, koska ei halua olla kulta eikä pieni, vaan on iso poika ja sen nimi on (oma nimi) eikä mikään kulta.
Nyt taas potkii lattiaa ja itkee.
Aargh.
Meillä siis viisi lasta, kolme koulussa ja 3v ja 1v kotona.
Kommentit (27)
Vanhemmista lapsista onneksi tiedät, että tuokin on pian muisto vain :) Lapset kasvaa kuitenkin niin nopeasti. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottaako tieto et lapsen tunne-elämä vaihtelee. Oma tahto on terve merkki. Onko jotain muuta tapahtunut viikon loppuna. Pääasia et aikuinen on läsnä.
Minullakin on nyt töihin lähtö jo mielessä. Tuntuu et omat saikkaavat äidin kanssa aivan liikaa. Lasten ehdoin täytyy mennä. Tsemppiä! !
Laita 3-v osapäivähoitoon päiväkotiin. Tähän viestiin ei nyt tarvitse jokaisen "virikehoidon" vastustajan vastata. Yritin auttaa aloittajaa.
Meillä on välillä myös tuollaista, mikä ottaa kyllä hermoille. Lapsi on vähän alle 3-vuotias. Mutta toisaalta on myös paljon ihania ja hauskoja hetkiä.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 10:04"]
Vanhemmista lapsista onneksi tiedät, että tuokin on pian muisto vain :) Lapset kasvaa kuitenkin niin nopeasti. Tsemppiä!
[/quote]
Tiedän. En siis mitenkään ole neuvoton, mutta tämä on vain niin väsyttävää. Ja äärimmäisen hermostuttavaa, kun 3v huutaa niin kovalla äänellä. Syli ei auta, mikään ei auta. Vanhemmilla lapsilla uhmaikä ei ollut näin hirveän lannistava. Ei kestä pienintäkään pettymystä.
Puistoilukin on aika hankalaa, kun huutaa palosireeninä, jos joku ehtii ensin keinuun, ottaa juuri sen punaisen lapion (vaikka vieressä olisi koko sateenkaaren kirjo kaikkia muita värejä), ei halua sitä vaatetta, ei halua syödä sitä eikä tätä. Itkee, kun aurinko paistaa. Itkee, kun on pilvistä. Itkee, kun isä lähtee töihin ja isä tulee töistä. Itkee, jos ei voi hypätä taivaalla lentävään lentokoneeseen. Itkee, kun pikkusisko nauraa. Itkee, kun sänky on liian pehmeä.
...tällaista elämänvaihetta ei lasten kohdalla jää ikävä..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla aistiyliherkkyydestä kyse? Oletko kysynyt neuvolasta, varsinkin kun isommat lapsesi olivat niin erilaisia.
Ap, kuulostaa niin tutulta!
Meidän 3v:n aamu ja harmitukset tänään:
-heräsi äidin jälkeen
-heräsi ennen isää
-yöhousut, jotka itse valitsi eilen illalla oli väärät
-ei halunnut riisua yöhousuja koska ne ovat niin kivat
-halusi pestä kädet ennen pissalla käyntiä
-halusi pissata vessan ovi auki
-halusi että vessan ovi on kiinni kun on pissalla
-halusi sukkikset, halusi punaiset sukkikset, halusi laittaa lilat sukat sukkisten alle, ei halunnut sukkiksia, viimein oli punaiset sukat ja housut päällä, halusi toiset sukat, eikun nyt on pikkarit (?!) väärät
-kiirehti ulos, koska halusi päiväkotiin, tuskaili pukemisen kanssa
-kiukkusi kun isä ajoi parran ja hänelle ei kasva partaa
-kiukkusi kun kissa saa syödä lattialla olevasta kupista
-ei halunnut lähteä päiväkotiin
-ei halunnut kävellä, kiukkusi kun lumet sulaneet,kiukkusi kun jalkakäytävällä oli lumikökkö
-jne jne
Pysyn johdonmukaisena enkä anna periksi kaikessa. Tuntuu ettei mikään ole hyvä ja esim. tänään aamulla sanoin "laitoitpas pipot ja hanskat reippaasti päälle". Suuttui... AAAARGGGH!
No, murkku ikää ootellessa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 10:11"]
Voisiko olla aistiyliherkkyydestä kyse? Oletko kysynyt neuvolasta, varsinkin kun isommat lapsesi olivat niin erilaisia.
[/quote]
En usko. Olen itse työssäni kohdannut paljon aistiyliherkkiä, autisteja, asperger-lapsia, adhd-lapsia, sokeita, kuuroja ja luulenpa, että kyse on vain testosteronista ja uhmaiästä. Kolme koululaista ovat tyttöjä, joilla toki uhmaikä oli, mutta vähemmällä volyymillä ja voimalla.
ap
Hohhoijjaa, itseaiheutettua eli lopeta kitinä. Kuka käski hankkia hirveän kasan kiljuvia kakaroita :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 10:29"]
Ap, kuulostaa niin tutulta!
Meidän 3v:n aamu ja harmitukset tänään:
-heräsi äidin jälkeen
-heräsi ennen isää
-yöhousut, jotka itse valitsi eilen illalla oli väärät
-ei halunnut riisua yöhousuja koska ne ovat niin kivat
-halusi pestä kädet ennen pissalla käyntiä
-halusi pissata vessan ovi auki
-halusi että vessan ovi on kiinni kun on pissalla
-halusi sukkikset, halusi punaiset sukkikset, halusi laittaa lilat sukat sukkisten alle, ei halunnut sukkiksia, viimein oli punaiset sukat ja housut päällä, halusi toiset sukat, eikun nyt on pikkarit (?!) väärät
-kiirehti ulos, koska halusi päiväkotiin, tuskaili pukemisen kanssa
-kiukkusi kun isä ajoi parran ja hänelle ei kasva partaa
-kiukkusi kun kissa saa syödä lattialla olevasta kupista
-ei halunnut lähteä päiväkotiin
-ei halunnut kävellä, kiukkusi kun lumet sulaneet,kiukkusi kun jalkakäytävällä oli lumikökkö
-jne jne
Pysyn johdonmukaisena enkä anna periksi kaikessa. Tuntuu ettei mikään ole hyvä ja esim. tänään aamulla sanoin "laitoitpas pipot ja hanskat reippaasti päälle". Suuttui... AAAARGGGH!
No, murkku ikää ootellessa :D
[/quote]
Näinpä juuri. En anna periksi ja sehän se tässä väsyttääkin. Annan huutaa ja raivota, sylissä tai lattialla.
3v on viime aikoina mennyt aivan tolaltaan esimerkiksi näistä asioista:
- pikkusisko katsoi kohti
- toisella pojalla oli puistossa samanlaiset kumisaappaat
- joku keinui keinussa, vaikka hän halusi (ja vaikka kolme viereistä keinua olivat vapaana)
- lumi suli
- lunta satoi lisää
- maassa on lätäköitä
- maassa ei ole lätäköitä
- isosisko teki läksyjä
- autosta ei tule lentokoneen ääntä
- ei voi lähteä mummolaan (500km päähän)
- ruoka on väärän väristä (mutta hyvää muuten)
- ei voi ottaa rusinoita unileluksi päiväunille
- haluaa kuunnella musiikkia
- ei halua kuunnella musiikkia
Onneksi nukkuu sentään vielä suhteellisen usein päiväunia.
ap
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 10:33"]
Hohhoijjaa, itseaiheutettua eli lopeta kitinä. Kuka käski hankkia hirveän kasan kiljuvia kakaroita :D
[/quote]
On kyllä itseaiheutettu, sen myönnän :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 2 vanhenpaa lasta myös enkä ainakaan muista että elämä 3vuotiaana olisi heillä ollut näin vaikeaa! Toisaalta tämä nuorimmainen on oppinut puhumaan sujuvasti aika pienenä..
Voin ap niin kuvitella ilmeesi silloinkun 3veellä tulee puistossa kiukku kun se yksi keinu on varattu! Meillä uhmis raivosi kun isoveli hengitti hänen puolellee autossa ja kissa tiputti karvan hänen käteensä kun tuli syliin. Niin, kissa varmasti ihan vittuillakseen "tiputtelee" niitä karvoja toisten päälle! -9-
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 10:45"]
Meillä on 2 vanhenpaa lasta myös enkä ainakaan muista että elämä 3vuotiaana olisi heillä ollut näin vaikeaa! Toisaalta tämä nuorimmainen on oppinut puhumaan sujuvasti aika pienenä..
Voin ap niin kuvitella ilmeesi silloinkun 3veellä tulee puistossa kiukku kun se yksi keinu on varattu! Meillä uhmis raivosi kun isoveli hengitti hänen puolellee autossa ja kissa tiputti karvan hänen käteensä kun tuli syliin. Niin, kissa varmasti ihan vittuillakseen "tiputtelee" niitä karvoja toisten päälle! -9-
[/quote]
Heh, juuri noin pienistä asioista täälläkin putoaa taivas niskaan. Tuo omalle puolelle hengittäminen - voin hyvin kuvitella omalle kohdalle :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusmeininki. Tuli heti mieleen nämä:
http://www.vau.fi/Perhe/Huvitukset/Miksi-lapsi-itkee/
http://www.reasonsmysoniscrying.com
:D
Se draaman määrä pienten lasten elämässä!
Meidän 2-vuotias pyysi pullaa. Sanoin, että ota vain. Pullapussissa (keittiön pöydällä) oli korvapuusteja ja tavallisia pikkupullia. 2-vuotias ei nähnyt kunnolla pussiin sisälle, otti pullan ja kuinka ollakaan sieltä tuli tavallinen, mutta väärän mallinen pikkupulla. RAIVO!! Ja herra oli yksin keittiössä. Yksin hakemassa pullaa. Siihen kaatui maailma sillä kertaa.
No, osaavat vanhemmatkin lapset.
12v heräsi ihan hyväntuulisena ja teki aamutoimiaan. Sanoin että huomenna tulee tieto siitä mihin kouluun pääsee.
"Ihan HELVETIN EPÄÄ että sä näet EKANA wilmasta mihin MÄ pääsen!!!" Tämä karjuen, mielialamuutos sadasosasekunnissa.
-No onhan se hyvä että tieto tulee nopeammin kuin kirjeellä.
"MUTKU mun kaverit laittoivat että tieto tulee kirjeellä eli ne näkee ENSIN!!!!!
-Öööö, mutta se tieto tulee vasta ensi viikolla ja kuoressa lukee kuitenkin vanhempien nimi. Ei sitä voi mennä kukaan muu aukaisemaan
"TÄÄ ON NIIN EPÄREILUA; OOT IHAN PASKA MUTSI!!!!!
No lähdin töihin ja aukaisin jo tänään tulleen wilmaviestin, otin siitä kuvan ja lähetin whatsapilla lapselle ja hän oli ihan tyytyväinen. Kaveri saa oikeasti tiedon ensi viikolla kirjellä ja joutuu nyt odottamaan ja jännittämään.
Onneksi lapsi ei ole esikoinen, ihan noin äkkipikaista ja epäjohdonmukaista ei kyllä vielä ole ollut.
Verensokeri? Verensokerin vaihtelut voi aiheuttaa tuollaista, oletko huomannut että raivostumista tapahtuisi enemmän ennen aamupalaa tai kun syömisestä on kulunut aika eli verensokeri voisi olla matalalla?
Alue: Aihe vapaa
Jaah