Veisittekö lapsen harrastukseen, jossa ohjaajien sukunimiä ei kerrota?

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassahan toi on markkinointikeino, jota monet esim. kampaajatkin käyttää. Tehdään asiakkaalle kotoinen olo kun tulee permanenttiin tuttavallisesti "Katjalle", eikä "Hissalonki Kiehkuran Katja Kampaajalle"

Ei ole ollenkaan verrattavissa lasten harrastustoimintaan. Ymmärrän kyllä, jos jonkin voimistelujärjestön ohjaajat esiintyvät lapsille etunimellään, mutta aikuisille pitäisi kertoa myös sukunimi. 

Myös kaikkien aikuisten pitäisi kasvaa niin paljon, että eivät tosiaankaan ota yhteyttä näihin ohjaajiin mitä kummallisimpiin aikoihin. Silloin kun vielä toimin aineenopettajana, oli tapana ilmoittaa vanhemmille opettajien kotipuhelinnumerot, mutta onneksi siitä on luovuttu sitä mukaa, kun työkännykät ovat yleistyneet. Minullekin soitti yhdet tietyt vanhemmat illalla, ja jotkut kävivät soittamassa ovikelloa, kun oli asiaa lapsen koulunkäynnistä. Yksikin soitti juuri silloin, kun olin laittamassa lastani nukkumaan. Yksi soitti vielä myöhemmin, kun olisi ollut minun nukkumaanmenoaikani, eivätkä ne puhelut olleet mitenkään lyhyitä. Jouduin kuuntelemaan luurin päässä agstaavaa ahdistunutta vanhempaa miltei pari tuntia. Oikeasti hänen olisi pitänyt hankkia itselleen asaiantunteva terapeutti, joka olisi auttanut häntä omissa ongelmissaan. Minun koulutukseni ei moiseen riittänyt. 

 

Tämä oli vain yksi syy, miksi vaihdoin työni vähemmän kuormittavaan alaan.

Jospa saatte infopaketin käytännön asioista, ohjaajien nimistä, puhelinnumeroista jne. sitten kun viet lapsesi sinne. Olen kyllä vienyt omani vastaavassa tilanteessa harkkoihin kun kyseessä on ollut pitkäikäinen toiminnan järjestäjä, avoimet toimitilat ja toiminta muutenkin avointa.

Toimin itse kerran yleisessä toiminnassa, jossa rinnassa olevassa henkilökortissa oli koko nimi. Voin sanoa, että yhteydenottoja, treffipyyntöjä jne. tuli ja kerran eräs asiakas pyöri kotini pihalla. Huh! Onneksi pääsin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.

Osa jumppaohjaajista ja valmentajista on alaikäisiä. Joka tapauksessa on erittäin järkevää, että sukunimiä ei julkaista. Ne saa kyllä kysymällä tietää. Eli haluaisit goolailla ja stalkata ohaajatyttöjä somessa? Aika creepyä. Juuri kaltaistesi takia on parasta, että yhtään henk.koht. tietoa ei olisi nettisivuilla.

Ja jos asenteesi on tuollainen, niin on kaikille parasta, että et vie lastasi sinne jumppaan. Tai minnekkään muuallekaan. Harmi lapsellesi, mutta hyvä kaikille muille!

Pakko on nykyään asiakaspalvelijoiden suojata ittensä!!!

No, onko ketjun aloittaja laittamassa lapsensa pelkän etunimen ohjattavaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että se olis outoa, jos kysyttäessä eivät vastaisi. En vaan ymmärrä miksi kysyisin.

Täh?

Jos haluat tietää, niin kysyt.

Saattaa olla että ne koko nimet löytyy, kun tutkii sivut kunnolla tai kysyy suoraan.

Tosiaan, kysymällä saat varmaan tietää.

tämän vuoksi olen lempinimellä fb.ssa ja muissa tileissä. fiksutkin ihmiset stalkkaa tänä päivänä ja en halua että vapaa-aikana liittyy työhöni mitä teen...

Onhan se outoa, jos edes paikan omistajan sukunimeä ei kerrota missään. En veisi.

Meidän tyttö on harrastanut luistelua aivan pienestä pitäen ja aina on kerrottu valmentajien koko nimet ja taustat myös.

Vierailija kirjoitti:

Toimin itse kerran yleisessä toiminnassa, jossa rinnassa olevassa henkilökortissa oli koko nimi. Voin sanoa, että yhteydenottoja, treffipyyntöjä jne. tuli ja kerran eräs asiakas pyöri kotini pihalla....

Taidat olla aika kuuma kissa, mikä sun nimi on?

No kun ilmoitat lapsesi sinne jumppaan saat infolapun jossa on seuran säännöt, käytännön ohjeet ja yhteystiedot. Mitä sinä sillä nimellä aiemmin mitään teet? Stalkkaat vaan ja arvostelet.

Lapseni käyvät vain sellaisissa harrastuksissa jossa auktoriteettia puhutellaan sukunimellä. Mielellään vielä herra Tohtori -etuliitteellä

Mä luulen, että tuossa jumppa ryhmässä ollaan tyytyväisiä jos AP ei vie sinne lastaan.

T. Mun lasten valmentaja on Ville, hänen sukunimensä paljastui minulle kolmannen harrastusvuoden alussa. En kokenut ongelmaksi sukunimettömyyttä, tärkeintä oli lasten viihtyminen.