Hei sinä, jonka mielestä ihmiset ovat hankalia - oletko pikkutarkka luonne?

Syy on molemmissa.

En vastannut, koska pärjään aina hyvin kaikkien ihmisten kanssa, mutta mielenkiinnolla odotan vastauksia. Aika samoilla linjoilla ap:n kanssa olen. Tässä ihmisten kanssa pärjäämisessä metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.

Vierailija kirjoitti:

Syy on molemmissa.

En usko tuohon. Sanontaa käytetään vain oman syyllisyyden poistamiseen.

Minun eksäni sanoi noin, kun jäi kiinni salasuhteesta. En pihdannut tai tehnyt mitään sellaista, joka olisi edes teoriassa oikeuttanut pettämään.

Vierailija kirjoitti:

Syy on molemmissa.

Tavallaan kyllä, sillä en katsoisi sormieni läpi minua huonosti kohtelevaa, vaan ilmaisen jollakin tavoin toiselle hänen epämiellyttävän käytöksen, vaikka sitten hieman ylimukavalla, mutta jonkun mielestä kettuilevalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Syy on molemmissa.

Pata kattilaa soimaan taas.

niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. silti - jotkut isommassa asemassa olevat ottavat oikeutuksekseen mollata jollain tavalla toista, josta jää alemmalle pieni kauna. kun tämä kaunan haltija joskus myöhemmin näpäyttää asiasta jollekin fiksummalle ison aseman omaavalle ja isossa asemassa omaava on heikomman kanssa samaa mieltä, jää tämä aiemmin loukkaava ison aseman haltija heikoksi ja tekeytyy mykäksi. eli jos joku kuvittelee voittavansa sodan yhdellä taistelulla, ei olekaan voittaja myöhemmin. 

Missä kaikki äänestäjät ovat? Kyllähän on ihmisiä, jotka aina vääntävät toisten ihmisten kanssa. Täälläkin.

Minä olin pikkutarkka ja helposti juttuihin takertuva silloin, kun vielä helposti riitauduin ihmisten kanssa. Oletin jotenkin, että muut toimivat samoista lähtökohdista kuin itse toimin ja kun näin ei ollut, tulkitsin sen tahallisena kettuiluna ja pompottamisena. Pomminvarma resepti konflikteille. Onneksi laajentuneen perspektiivin sekä - yllätys, yllätys - parantuneen itsetuntemuksen myötä myös käytökseni on muuttunut parempaan suuntaan ja nykyään ihmiset pitävät minua lähtökohtaisesti sopuisana ja huomioivana tyyppinä.

Toinen ääripääkään ei välttämättä ole hyvästä. Kaveripiirissä on ollut näitä suurpiirteisiä, pohjimmiltaan hyviä tyyppejä mutta jotka eivät ole osanneet reflektoida oman asenteensa vaikutusta muihin. Oharit, vitkuttelut, liian huolimattomat naljailut ja sellainen hällä väliä -tyylinen hetkessä eläminen ovat ärsyttäneet ja loukanneet ihmisiä sen verran pahasti, että heiltä on lähtenyt aika paljon kavereita elämästä. Moni heistä on ihmetellyt, että miksi ihmiset ovat niin vaikeita ja eikö vaan voisi ottaa rennosti. Muutama on kokemuksen myötä oppinut tarkastelemaan omaa käyttäytymistään ja ymmärtänyt, että rentous ei tarkoita välinpitämättömyyttä ja epäluotettavuutta.

Ihmiset vain saavat mut ärsyyntymään läsnäolollaan siinä se. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olin pikkutarkka ja helposti juttuihin takertuva silloin, kun vielä helposti riitauduin ihmisten kanssa. Oletin jotenkin, että muut toimivat samoista lähtökohdista kuin itse toimin ja kun näin ei ollut, tulkitsin sen tahallisena kettuiluna ja pompottamisena. Pomminvarma resepti konflikteille. Onneksi laajentuneen perspektiivin sekä - yllätys, yllätys - parantuneen itsetuntemuksen myötä myös käytökseni on muuttunut parempaan suuntaan ja nykyään ihmiset pitävät minua lähtökohtaisesti sopuisana ja huomioivana tyyppinä.

Toinen ääripääkään ei välttämättä ole hyvästä. Kaveripiirissä on ollut näitä suurpiirteisiä, pohjimmiltaan hyviä tyyppejä mutta jotka eivät ole osanneet reflektoida oman asenteensa vaikutusta muihin. Oharit, vitkuttelut, liian huolimattomat naljailut ja sellainen hällä väliä -tyylinen hetkessä eläminen ovat ärsyttäneet ja loukanneet ihmisiä sen verran pahasti, että heiltä on lähtenyt aika paljon kavereita elämästä. Moni heistä on ihmetellyt, että miksi ihmiset ovat niin vaikeita ja eikö vaan voisi ottaa rennosti. Muutama on kokemuksen myötä oppinut tarkastelemaan omaa käyttäytymistään ja ymmärtänyt, että rentous ei tarkoita välinpitämättömyyttä ja epäluotettavuutta.

Tämä kokemus minullakinnon, sen takia aloitin ketjun. PiKkutarkat eivät ole tyytyväisiä siihen, mitä muut tekevät, ja suurpiirteiset taas ärsyttävät muita, etenkin niitä pikkutarkkoja. Halusin nähdä, mitä mieltä muut ovat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En vastannut, koska pärjään aina hyvin kaikkien ihmisten kanssa, mutta mielenkiinnolla odotan vastauksia. Aika samoilla linjoilla ap:n kanssa olen. Tässä ihmisten kanssa pärjäämisessä metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.

Olen jo iäkäs, ja katson että pitkä ja kirjava kokemukseni riittää kommentoimaan.

Koettu on hoitoalaa ja asiakaspalvelutehtäviä, monenlaista muutakin.

Hoitoala varmaankin pahin mahdollinen. Teet niin tai näin, jos joku haluaa sua savustaa, niin sitähän ei pysäytä mikään. Metsä ei vastaa niin kuin sinne huudat, todellakaan.

Ei ole apuaan tarjoavan syy, jos vastaukseksi saat "Kyllä mä kuule osaan tämän paremmin" vaikka ensin sitä apua kysytään. Jotkut ovat aivan mahdottoman vaikeita ja käsittävät yksinkertaisenkin asian tahallaan väärin.

"No tee nyt sitten tuo homma, kun sä kerran MAINOSTIT osaavasi" vaikka olet vain sanonut, että joku tekeminen kiinnostaa ja että sitä voisi kokeilla. Eli positiivisen kautta. Luulin olevani ahkera työntekijä, joka myös ottaa vastuuta kysyttäessä. Työt pitää jakaa tasapuolisesti. Minusta kai haluttiin vaan tehdä "lusmu", jotta voi mennä pomolle haukkumaan.

Kaiken tämän jälkeen kyseinen henkilö ihmettelee, kuinka sä tulet omalla autolla töihin, vaikka on noin lyhyt työmatka. Paljastuukin, että tapaus asuu melkein naapurissasi, ja siitä lähtien hän alkaa tunkea sun autoosi, "kun meillähän on ihan sama matka (edelleen sama lyhyt), ja sä voitkin koukata mut tuonne nurkan taakse, mä asun siinä korkeassa kerrostalossa, kyllähän sä sen tiedät, mä neuvon sitten kun päästään lähemmäksi".

Jaa, että minä olin se hankala ihminen?? Tämä vain yksi perusesimerkki.

Olen isossa työyhteisössä. Hankalia ovat

- pikkutarkat nipottajat, jotka tekee kaiken by the book ja osoittavat kaikille muille näiden virheet

- oman tien kulkijat, jotka eivät vastaa meileihin ja tekevät asiat sovitusta poiketen

- suustaan raakoja olevat, jotka katsovat olevansa oikeutettuja antamaan törkeää palautetta

Tulen ihmisten kanss toimeen, enkä joudu käytännössä koskaan konflikteihin. Silti usein pääni sisällä karjun raivoa ja koen ihmiset hankaliksi.

Tämä johtuu siitä, että olen hyvin suurpiirteinen ja ihmiset ympärilläni useimmiten eivät. Niin töissä kuin opiskeluissakin iso osa ajasta menee mielestäni kokonaisuuden kannalta täysin turhanpäiväisen asian veivaamiseen. Johonkin nyanssiin takerrutaan ja sitä väännetään, käännetään ja pohditaan, eikä mikään etene. Kun on lopulta saatu valmista, tämä yksittäinen asia johon kulutettiin tuhottomasti aikaa ja energiaa on aivan yhden tekevä.

Toisaalta, minä varmasti aiheutan monille tuskastumista ja ärsytystä pohtimalla vain isoja linjoja ja useat asiat ovat hyvin hiotun sijasta vähän sinne päin. Joku keskiarvo tästä olisi ihan kiva.

Olen joissakin asioissa pikkutarkka, mutta en joudu hankaluuksiin ihmisten kanssa, koska osaan sopeuttaa asennoitumiseni toisen ihmisen mukaan.

Jos näen selvästi, että toinen ei ole se penaalin terävin kynä, niin yritän yksinkertaistaa sanomaani. 

Ja voihan olla niinkin, että epähuomiossa esitän asiani epäselvästi.

Tuo pitää paikkansa mieheni ja eksän kohdalla. Eksä on tosi tarkka lasten ruutuajasta, karkin syömisestä, ulkoilun määrästä, yms yms, ja miehestä taas on ihan sama, mitä nämä joka toinen viikonloppu tekevät.

Tämä sitten näkyy nalkutuksensa, josta nalkutuksen kohde ärsyyntyy.

Olen monisairas kuntouttavasta työtoiminnasta toiseen heiteltävä eläkkeelle pääsyä hartaasti odottava nainen. Kuntoutettavaa ei ole, ja terveydentila vaan huononee.

Viikko sitten kävin TE-virkailijan kanssa taas yhdessä paikassa itseäni tyrkyttämässä, ja maski päässä kauniisti kerroin tarinani ja vastailin kysymyksiin.

Sovittiin, että aloitan heillä siellä paikassa x. Noustuani ja lähtöä tehdessäni sanoin "Kiitos luottamuksesta, ja toivottavasti yhteistyömme sujuu, nähdään ensi viikolla", johon tuo suuri ja ylevä päällikkö päätään taakse heittäen samalla naurahti todella veemäisesti, että "No eihän me tänne sinua olla palkattu"!!!

Aika tyrmistyttävää. Vastasin vaan, että olettaisin että kuntoutettava työtönkin pystyy yhteistyöhön.

Up

Tervetuloa tänne Turkuun vaan kaikki, jotka eivät vielä ole hankalia ihmisiä tavanneet. Täältä näitä löytyy, ihan uskomattomia tapauksia. Aina kun matkustan kotiseudulle, koen mieletöntä sielunrauhaa. Ihmiset tervehtii ja ymmärrys on molemminpuolista. Pakko kärsiä olosuhteiden pakosta täällä. Jospa eläkkeelle päästyä pääsis lähtemään.