Ahdistaa. Ystävä rakastunut mieheeni.

Toisaalta siinä mielessä ymmärrän tuonkin kannan, että onko tuollainen välttämätöntä paljastaa puolisolle? Jos ajattelee tältä kannalta, että haluaa säästää puolisonsa niiltä tunteilta, mitä tuollainen automaattisesti herättää, ja hoitaa itse asian vastuullisesti (tekee selväksi ettei mahdollisuutta ole, ottaa etäisyyttä jne).

 
Kun eihän se paras tilanne ole hänellekään, joka on uskollinen omassa liitossaan ja tulee tällainen paljastus eteen. Siksi en ymmärrä, miksi tällaisessa tapauksessa täytyy ylipäätään uskoutua omasta rakkaudestaan ja jättää näin valmistunut liemi pariskunnalle muhimaan. Herättää turhia epäilyksiä ja jännitteitä riippumatta siitä, onko annettu ymmärtää jotakin väärää.

Jos ystäväpariskunnan mies alkaisi tehdä mulle jotain rakkaudentunnustuksia niin totta helvetissä kertoisin miehelleni. Mun mielestä niin kuuluu tehdä, eikä vaan jatkaa kanssakäymistä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Sehän tarkoittaisi, että mulla ja ystävän miehellä olisi yhteinen salaisuus mieheltäni ja ystävältäni. Ei ok. Ja sitten yhdessä pariskuntana mietittäisiin mitä tehdään ko. ystävyydellä ja kerrottaisiko sille neljännelle osapuolelle.

Mitä siinä häviää että puhuu tämän ystävän kanssa. Mitä ap pelkää? Totuutta?

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 09:48"]

Toisaalta siinä mielessä ymmärrän tuonkin kannan, että onko tuollainen välttämätöntä paljastaa puolisolle? Jos ajattelee tältä kannalta, että haluaa säästää puolisonsa niiltä tunteilta, mitä tuollainen automaattisesti herättää, ja hoitaa itse asian vastuullisesti (tekee selväksi ettei mahdollisuutta ole, ottaa etäisyyttä jne).

 
Kun eihän se paras tilanne ole hänellekään, joka on uskollinen omassa liitossaan ja tulee tällainen paljastus eteen. Siksi en ymmärrä, miksi tällaisessa tapauksessa täytyy ylipäätään uskoutua omasta rakkaudestaan ja jättää näin valmistunut liemi pariskunnalle muhimaan. Herättää turhia epäilyksiä ja jännitteitä riippumatta siitä, onko annettu ymmärtää jotakin väärää.

[/quote]

avioliitto on ohi tai terapian tarpeessa siinä vaiheessa kun ruvetaan säästämään toisen tunteita

Minä ainakin kertoisin asiasta naisen miehelle. Tämä naikkonen on jo päättänyt lopettaa suhteensa. Veikkaanpa, että hän "rakastuu" epätoivoisesti ihan keneen tahansa, että saisi suhteensa hajalle, ja voisi sitten syyttää toisia. Kun minä vaan rakastuin.

Järkipuhetta ei kannata tuollaiselle yrittää, hän on varmasti pyöritellyt päässään jo pitkän aikaa mitä ap sanoisi, mitä ap:n mies sanoisi, mitä puoliso sanoisi ja keksii hienot vastaukset kaikkeen.

Tervehän tuo ihminen ei ole. Ja itse ottaisin pitkät etäisyydet koko heidän perheeseensä. Mies toki saisi tavata tätä miestä, jos ovat ystäviä tms. Tosin kertoisin sitten tälle miehelle naikkosensa puuhista.

Noille, jotka epäilevät että mies on pakostakin flirttaillut koska nainen on tunnustanut tunteensa, niin eihän se nyt automaattisesti aina sitä tarkoita. Mulle on aikoinaan kaverin mies tunnustanut rakkauttaan, vaikka en todellakaan ole millään muotoa tästä kyseisestä yksilöstä ollut kiinnostunut, kunhan ollut kohtelias ja ystävällinen. Jotkut vaan on sellaisia, että ne tulkitsee jokaisen pidemmän katseen "intensiiviseksi vihjailuksi", ja jokaisen hymyn ihastumisen merkiksi ja vihreän valon näyttämiseksi. Nää samat tyypit hehkuttaa aina sitä kuinka heihin on joku milloinkin ihan ihastunut yms. Tämän vuoksi kaveri aikoinaan erosikin miehen kanssa; ei kestänyt sitä jatkuvaa itsensä hehkutusta, kuinka kaikki naiset on taas tullu pokaamaan baarissa (lue: nainen hymyillyt ohi kävelessä) jne. Että ap, jos tunnet miehesi, niin turha sitä on ainakaan heti syyttä mistään epäillä, jos tällaista ei ole ikinä ennen tapahtunut ja muutenkin et ole huomannut mitään flirttailya tms. Jotkut vaan ylitulkitsee kaiken.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 09:48"]

Toisaalta siinä mielessä ymmärrän tuonkin kannan, että onko tuollainen välttämätöntä paljastaa puolisolle? Jos ajattelee tältä kannalta, että haluaa säästää puolisonsa niiltä tunteilta, mitä tuollainen automaattisesti herättää, ja hoitaa itse asian vastuullisesti (tekee selväksi ettei mahdollisuutta ole, ottaa etäisyyttä jne).

 
Kun eihän se paras tilanne ole hänellekään, joka on uskollinen omassa liitossaan ja tulee tällainen paljastus eteen. Siksi en ymmärrä, miksi tällaisessa tapauksessa täytyy ylipäätään uskoutua omasta rakkaudestaan ja jättää näin valmistunut liemi pariskunnalle muhimaan. Herättää turhia epäilyksiä ja jännitteitä riippumatta siitä, onko annettu ymmärtää jotakin väärää.

[/quote]

No eihän se puoliso mikään lapsi ole, jonka tunteita pitää säästää, vaan ihan aikuinen ihminen. Hyvään parisuhteeseen kuuluu, että luotetaan toisen henkiseen kykyyn käsitellä ongelmatilanteet. Parisuhteessa toista ei pidä varjella, vaan kunnioittaa tasapuolisena kumppanina. Juuri samalla logiikalla esim pettäjät pettää, ja vielä salailevat muuttuneita tunteitaan ja pettämistään. 

Siinä nähdään taas suomalaisen naisen heikko itsetunto. Toisinpäinhän pieni viaton flirtti vain parantaa parisuhdetta ja tuo kevättä rintaa.

kyllä minä ap:n tilanteessa katkaisisin välit ja vähän äkkiä

42 jatkaa:
Ymmärrän kantanne ja olen itsekin ollut tilanteessa, jossa vieras ihminen sekasi pakkaa vihjailemalla enemmän tai vähemmän suoraan, että minulla ja hänellä olisi jotakin enemmän. Sen vuoksi mietin myös tuota näkökulmaa: nimittäin minut vedettiin tahtomattani tuohon tilanteeseen. Minun pitikin nyt kantaa tuollaista salaisuutta, kantaa vastuu loukkaantuisiko puoliso vai ei ja pitäisikö hän minua pettäjänä, vaikka en ollut tehnyt mitään normaalista ystävyydestä poikkeavaa. Niin siis: kerroin tästä, ettei kukaan käsittäisi väärin.

Tarkoitin siis loppupeleissä sitä, että se on ylipäätään tältä kolmannelta osapuolelta epäreilua kaataa tuollainen taakka toisen parisuhteeseen. Se on epäreilua niin tätä uskoutumisen kohdetta kuin tästä tietämätöntä puolisoakin kohtaan. Toisin sanoen: toisen harkintakyvyn puute pistää kyllä melkoisen harkinnan ja vastuun ihmiselle, jolle sen ei edes pitäisi kuulua.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 10:33"]

kyllä minä ap:n tilanteessa katkaisisin välit ja vähän äkkiä

[/quote]

siis en tarkoittanut sitä, että mies jotenkin altistuisi houkutuksille tms. vaan että itse en haluaisi tuollaista "ystävää". Kyllähän jokainen voi miettiä omalta kohdaltaan, miltä tuntuisi jos vaikka oma paras ystävätär tuollaisen tosissaan sanoisi. Minusta on eri asia heittää vitsillä "ihana pornomies sinulla" kuin tosissaan alkaa tunteitaan vuodattaa. Jos on ihastunut ystävän mieheen, niin minusta pitäisi pitää suu vaan kiinni ja asia omana tietona. Kaikkihan tietävät, että YSTÄVÄN MIEHEEN ei kosketa. Ei manipuloida tunteilla jne. Törkeä "ystävä" ap:llä.

Tsemppihalit, t: 50

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 10:31"]

Siinä nähdään taas suomalaisen naisen heikko itsetunto. Toisinpäinhän pieni viaton flirtti vain parantaa parisuhdetta ja tuo kevättä rintaa.

[/quote]

Viaton flirtti on aivan eri asia, kun tunteikas "rakastan sinua" vuodatus. Aivan eri asia.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 10:27"]

No eihän se puoliso mikään lapsi ole, jonka tunteita pitää säästää, vaan ihan aikuinen ihminen. Hyvään parisuhteeseen kuuluu, että luotetaan toisen henkiseen kykyyn käsitellä ongelmatilanteet. Parisuhteessa toista ei pidä varjella, vaan kunnioittaa tasapuolisena kumppanina. Juuri samalla logiikalla esim pettäjät pettää, ja vielä salailevat muuttuneita tunteitaan ja pettämistään. 

[/quote]

Nyt kun asian noin muotoilit, niin kyllähän tuo paikkansa pitää. Harmillista, jos kommenttini käsitettiin jotenkin salailua tai jopa pettämistä puolustavana, niin en sitä tarkoittanut. Olen siis omassa suhteessani ollut avoin ja kertonut ne ikävätkin jutut.

Muistan vain omassa tilanteessani sen epäreiluuden tunteen, kun minun piti yhtäkkiä ottaa kantaakseni jotakin sellaista, mitä en ollut ansainnut - miksei tämä henkilö voinut ihan itse märehtiä omia tuntemuksiaan? Miksi minun piti ottaa tämä tieto omille harteilleni ja selvittää itse, mitä oma puolisoni tiedosta tykkäisi? Miksi minun piti ottaa harteilleni heidän ystävyytensä jatkuminen? Se oli epäreilu veto, ja jos joskus tulisi eteen että mies olisi pantannut tällaista tietoa (toki muuten vastuullisesti toimien!) niin en tiedä, voisinko tuomita häntä salailusta.

Juttele ystäväsi kanssa tilanteesta, että millä tavoin hän on nyt ihastunut mieheesi. Ettei ole käynyt väärinkäsitystä siintä, että millä tavoin ystäväsi tykkää ja mies on ymmärtänyt sen nyt rakastumisena. Mä ainakin tykkään kehua ihmisiä ja avoimesti kerron mitä ajattelen. Voi olla menen välillä vitsailussa yli tai tokaisen jotain mikä voi saada ihmisen hämilleen. Välillä mä olen vaan niin onnellinen elämästä, että tuntuu kuin "rakastaisin" kaikkia. On niin onnellinen olo, että saattaa tokaista kaverille, että mä niin rakastan sun hymyä, että ilman sitä en voisi elää... Mutta taas mun tapauksessa läheiset tietää millainen olen.

Laita facebookiin statuspäivitys: "Kivaa kun mulla on niin ihana mies, että muillekin kelpais".

Todella inhottava "ystävä".. siksi valikoin tarkasti naispuoliset ystävät...

Itse en tekis mitään tuollaista naispuolisille ystävilleni jos niitä olisi useampi.

Miksei kukaan ole ehdottanut näin? Nöyryytä kaverisi ystävällisyydellä. Kun tapaat kaverisi, ota oikein sellainen säälivän hoivaava asenne. Kerro, että miehesi kertoi tapahtuneesta ja että sulla on paha mieli kaverin puolesta, kun kokee näin ja oma parisuhde ei ole siis kunnossa. Kysy hanakasti (ei vihaisesti vaan sellaiseen liioitellun empaattiseen sävyyn), tietääkö hänen miehensä tästä ja pohdi ääneen pitkän aikaa ja monelta eri kantilta, pitäisikö kaverin kertoa hänelle, että asian käsittely etenisi.

Kerro, että olette miehesi kanssa(!) kaverisi tukena tänä vaikeana aikana ja tunge vielä mukaan jotain neuvoja, esim. suosittele heille pariterapiaa. Tee siis selväksi, että muodostatte miehesi kanssa vahvan yhtenäisen rintaman, jossa tällaiset jutut ei jää salaisuudeksi. Tuskin menee lirkuttelemaan miehellesi uudelleen, jos näkee heti, että mies kertoo sinulle. Älä missään tapauksessa menetä malttiasi, eihän sinulla ole syytä, koska luotat mieheesi. Ei tämä sinun elämääsi haittaa, mutta olet oi niin pahoillasi kun kaverilla menee niin huonosti että höpöttää rakastumisista varatulle miehellesi. Jos kaveri väittää miehesi osallistumisesta tilanteeseen jotain, mitä miehesi ei ole maininnut, pysy silti tyynenä ja empaattisena ja säilytä "johtoasema". Osaat varmaan kokemuksesi perusteella arvioida kumpi on luotettavampi, mies vai kaveri. Ja vaikka et voisi mieheesi 100% luottaakaan, et saa aikaan mitään menettämällä malttisi kaverisi edessä.

Itse samassa tilanteessa olleena (paitsi ettemme olleet perhetuttuja) kerroin tunteeni ihastukselleni JA miehelleni. Miksikö? Jotta voisin taas olla luontevasti kummankin seurassa.

Ei kertominen tarkoita aina iskuyritystä. Minä olin alaknut vältellä ihastustani enkä enää edes halannut häntä varmuuden vuoksi. Kerrottuani asian tilanne rauhoittui.

Tunteita saa olla, teot pidetään yhdessä sovituissa rajoissa.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 11:22"]

Itse samassa tilanteessa olleena (paitsi ettemme olleet perhetuttuja) kerroin tunteeni ihastukselleni JA miehelleni. Miksikö? Jotta voisin taas olla luontevasti kummankin seurassa.

Ei kertominen tarkoita aina iskuyritystä. Minä olin alaknut vältellä ihastustani enkä enää edes halannut häntä varmuuden vuoksi. Kerrottuani asian tilanne rauhoittui.

Tunteita saa olla, teot pidetään yhdessä sovituissa rajoissa.

[/quote]
En yhtään epäile, ettetkö sinä pystynyt tämän jälkeen olemaan luontevasti molempien seurassa, mutta pystyivätkö he olemaan luontevasti sinun seurassasi, saati toistensa seurassa? Kun minusta ajoit sekä ihastuksesi että miehesi aika ikävään tilanteeseen, vaikka oma olosi helpottuikin. Rehellisyys on pop, mutta pitäähän sitäkin miettiä, ketä se totuus palvelee. 

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 11:16"]

Miksei kukaan ole ehdottanut näin? Nöyryytä kaverisi ystävällisyydellä. Kun tapaat kaverisi, ota oikein sellainen säälivän hoivaava asenne. Kerro, että miehesi kertoi tapahtuneesta ja että sulla on paha mieli kaverin puolesta, kun kokee näin ja oma parisuhde ei ole siis kunnossa. Kysy hanakasti (ei vihaisesti vaan sellaiseen liioitellun empaattiseen sävyyn), tietääkö hänen miehensä tästä ja pohdi ääneen pitkän aikaa ja monelta eri kantilta, pitäisikö kaverin kertoa hänelle, että asian käsittely etenisi.

Kerro, että olette miehesi kanssa(!) kaverisi tukena tänä vaikeana aikana ja tunge vielä mukaan jotain neuvoja, esim. suosittele heille pariterapiaa. Tee siis selväksi, että muodostatte miehesi kanssa vahvan yhtenäisen rintaman, jossa tällaiset jutut ei jää salaisuudeksi. Tuskin menee lirkuttelemaan miehellesi uudelleen, jos näkee heti, että mies kertoo sinulle. Älä missään tapauksessa menetä malttiasi, eihän sinulla ole syytä, koska luotat mieheesi. Ei tämä sinun elämääsi haittaa, mutta olet oi niin pahoillasi kun kaverilla menee niin huonosti että höpöttää rakastumisista varatulle miehellesi. Jos kaveri väittää miehesi osallistumisesta tilanteeseen jotain, mitä miehesi ei ole maininnut, pysy silti tyynenä ja empaattisena ja säilytä "johtoasema". Osaat varmaan kokemuksesi perusteella arvioida kumpi on luotettavampi, mies vai kaveri. Ja vaikka et voisi mieheesi 100% luottaakaan, et saa aikaan mitään menettämällä malttisi kaverisi edessä.

[/quote]

Hahahah! Todellakin, juuri näin! Näpäytä oikein kunnolla. Ja sen jälkeen katkaise välit, tuollaisia "ystäviä" et todellakaan tarvitse!