Converting vegetarians-blogista ei saa kirjoittaa

noi viruslinkit täällä on varmaan buddhan kosto

Mikä ongelma tämän narsistisuus keskustelun kanssa on? Osoittaa uskallusta ja luottamusta puhua parisuhteessa mistä vain. Tuskimpa kukaan (Rikukaan) kuitenkaan sanoo toiselle: "Olen tässä miettinyt että sinä taidat olla narsisti". Järki käteen nyt. Täysiä narsisteja on hyvin harvassa. Meissä monissa on vain lievempiä piirteitä. Heidi on kuitenkin edistynyt elämässään jo aika paljon tuon toteamisen jälkeen! Rispektit hänelle.

Jännää miten tämä keskustelu nostattaa ihmisten tunteita! Loukkaantumisia koetaan puolin ja toisin.

Kaikki voittavat kun Heidi & Riku vetävät lähtiessään oven perässään lukkoon.

Toivottavasti myös Rikun "runot" päätyvät kanssa salasanan taakse ettei näitä kolmen pisteen mestariteoksia tule vahingossa nähneeksi missään.

Onnistunut ja perille menevä kritiikki sisältää aina sekä itse kritiikin, mutta myös rinnalleen vähän pehmennystä kiitettävien asioiden muodossa, näin kritiikin antajasta muodostuu asiallinen ja fiksu kuva. Heidillä niitä kiitettäviä puolia on blogissaan aika jumalaton määrä, puhumattakaan siitä miten monia ihmisiä hän on inspiroinut. Monen sivun mittaisessa keskustelussa juuri kukaan ei ollut sanallakaan maininnut mitään positiivista. Tämänkaltaisessa vain kritiikkiä sisältävässä keskustelussa objektiivinen seuraaja mieltää asiallisenkin kritiikin vain yleiseksi negatiivisuudeksi, etenkin kun siihen lisätään ne muutamat täysin asiattomat kommentit joiden ainoa funktio on loukata. Ehkä tästä johtuvat Heidin blogin kommenttikentässäkin esiintyvät fraasit "törkeä keskustelu" yms. Kritiikki oli joissakin yksittäisissä viesteissä perusteltua, mutta kokonaisuudessa keskustelusta muodostui tosi ikävä kuva.

Miten kuvittelette kenenkään ottavan opikseen monen sivun mittaisesta negaatio-pläjäyksestä? Helposti sellaisen mieltää enemmänkin haukkusmisketjuksi, ainakin mitä omiin inhimillisiin tunteisiin tulee, kuin asialliseksi kritiikiksi.

Kritiikki koski enimmäkseen Heidin "itsensä ylistämistä" ja "kuinka hän edelleen tekee niin ja näin eikä itse edes tajua". Voitte toki löytää juorupalstan kautta muita tähän mielipiteeseen yhtyviä, mutta voidaksenne antaa asiallista kritiikkiä tämänkaltaisista asioista pitäisi se ehkä perustella konkreettisin esimerkein.

Usein tiedostavat, maailmanmenosta mitään välittävät ihmiset herättävät kanssaihmisissään tuonkaltaisia reaktioita ihan vain jo omilla mielipiteillään tai elämäntyylillään. Esim. kasvissyöjä on edelleenkin monen lihankuluttajan mielissä itsensä mukamas ylemmälle tasolle nostava viherpiipertäjätörppö. Eikö jokaisella meistä saa olla mielipiteitä ja preferenssejä? Jos Heidi esim. suosii omatoimimatkailua eikä osaa arvostaa turistimassameininkiä, ja täten asiallisesti kritisoi sitä blogissaan, niin eikö hänellä ole oikeus mielipiteeseensä aivan niin kuin teillä on oikeus mielipiteeseenne Heidin persoonasta? Ilman, että se tekee teistä automaattisesti ylemmyydentuntoisen ja itseänne toisen yläpuolelle korottavan elitistin?

Onko kellään käsitystä, et miks Heidi on hurahtanut tuohon Rikuun niin syvästi?

"os Heidi esim. suosii omatoimimatkailua eikä osaa arvostaa turistimassameininkiä, ja täten asiallisesti kritisoi sitä blogissaan, niin eikö hänellä ole oikeus mielipiteeseensä aivan niin kuin teillä on oikeus mielipiteeseenne Heidin persoonasta? Ilman, että se tekee teistä automaattisesti ylemmyydentuntoisen ja itseänne toisen yläpuolelle korottavan elitistin?"

No näköjään eriäviä mielipiteitä ei nimenomaan saa olla, kun seurauksena ketjut poistetaan ja jopa blogi lopetetaan. Itse en pidä kaikkia kasvissyöjiä tai "hippejä" ylemmyydentuntoisina, kaikista hipeistä ei se nimittäin paista läpi.

Ja tosta Rikusta, en tunne mutta vaikuttaa että tuo hippiulkomuoto ja kommuuni elämä on tullut rakastumisen mukana. Nyt tuli rakastumisen mukana blogin poistokin. Joku kommentoi tästä hänen blogissaan ja minustakin vaikuttaa että hän hukkaa itsensä rakkauden tähden. Tämäkin on vain mielipiteeni, saako sitä sanoa?

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 13:36"]

"Maailman parasta onkin, että mun vuosi vaihtui Ollin seurassa - ja siinä samalla me päätettiin jatkaa jatkuvasti liikkuvia elämiämme yhdessä. Sillä Ollin ja Heidin tavalla, jossa ikävä on ihanaa ikävää koska sitä tietää aina että se toinen on tekemässä jotain ehdotonta ylpeyttä aiheuttavaa ja sellaista jota kukaan muu ei tee. Olli jatkaa ensi kuussa taas matkaansa, ja vaikka me ei tulla näkemään moneen kuukauteen niin mä oon sen kanssa viimein sinut. Sillä maailma ja elämä on meille auki; me ollaan itsenäisiä ja itseämme toteuttavia ja rakastuneita. Ja silloin kun me päästään näkemään toisiamme, niin se on just sitä hullua ja mieletöntä menoa jonka takia mä en aio enää mokata tätä juttua."

Ja muutaman kk päästä Heidi intoileekin jo Rikusta? Mitä Ollille tapahtui?

[/quote]

"Heidi24. tammikuuta 2014 6.39

Mä muutuin varsinkin ajanjaksolla Kaakkois-Aasian reissu - maaliskuu niin paljon, että se aina aiemmin yhteistä tulevaisuutta kannatellut pohja katosi tyystin. Myös mun niin sanottu henkistyminen oli Ollille aikamoinen turn off. Mä itse haluaisin olla väleissä, mutta Olli haluaa keskittyä omiin juttuihinsa, joissa meikä ei ole osallisena. Ymmärrän sen nykyään ihan hyvin."

Vaikee sanoo et missä menee ne rajat et keskustelut poistetaan, tämän blogin suhteen kyl tosi tiukka valvonta. Ehkä Heidin ja Rikun keskinäisen suhteen spekulointi on jo liikaa, en tiedä.

Kyl se niiden touhu musta silti ihan ookoolta vaikuttaa ainaki verrattuna Heidin edellisiin suhteisiin jotka hyppi ja pomppi ihan miten sattuu. Mut tuntuu et ehkä Rikulla silti on aika vahva ote Heidiin, tiedä sitten onko tää "aito rakkaus" Heidin lukkojen aukeamisesta ja henkistymisestä johtuvaa vai liittyykö se jotenkin olennaisesti Rikuun, pystyyks se viattomasta olemuksestaan huolimatta pyöritteleen Heidii ihan miten haluu ku edelliset poikaystävät ei oo näyttäny herättäneen Heidissä juuri mitään tunteita.

Ohoh, jopas loksahti suu auki kun kävin pitkästä aikaa lukemassa kyseistä blogia, seurasin sitä joskus puolitoista vuotta sitten. Ensimmäinen ajatus kieltämättä oli, että onpa teennäistä (ja hivenen huvittavaa) tekstiä. Värikästä tekstiähän Heidi on aiemminkin kirjoittanut mutta mielestäni teksti oli ennen paljon aidompaa, nyt tuli valitettavasti tunne että halutaan korostaa ja alleviivata omaa henkisyyttä ja erikoisuutta. Noissa arvoissahan ei mitään pahaa ole, päinvastoin.

Rupesi kyllä kiinnostamaan kovastikin, että mitä tässä puolentoista vuoden aikana on oikein tapahtunut. Toivottavasti kerkeän lukea blogia taaksepäin ennen kuin se sulkeutuu.

Ok, kiitti!

Ymmärrän miksi tuollainen henkistyminen on turn off :(

[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 14:37"]

Ensimmäinen ajatus kieltämättä oli, että onpa teennäistä (ja hivenen huvittavaa) tekstiä. Värikästä tekstiähän Heidi on aiemminkin kirjoittanut mutta mielestäni teksti oli ennen paljon aidompaa, nyt tuli valitettavasti tunne että halutaan korostaa ja alleviivata omaa henkisyyttä ja erikoisuutta. Noissa arvoissahan ei mitään pahaa ole, päinvastoin.

[/quote]

Täysin samaa mieltä olen. Tuon sanominen on kuitenkin ilmeisesti kauhea loukkaus ja me kommentoijat olemme kauheat aatteet omaavia dissaajia :(

[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 11:17"]

Onnistunut ja perille menevä kritiikki sisältää aina sekä itse kritiikin, mutta myös rinnalleen vähän pehmennystä kiitettävien asioiden muodossa, näin kritiikin antajasta muodostuu asiallinen ja fiksu kuva. Heidillä niitä kiitettäviä puolia on blogissaan aika jumalaton määrä, puhumattakaan siitä miten monia ihmisiä hän on inspiroinut. Monen sivun mittaisessa keskustelussa juuri kukaan ei ollut sanallakaan maininnut mitään positiivista. Tämänkaltaisessa vain kritiikkiä sisältävässä keskustelussa objektiivinen seuraaja mieltää asiallisenkin kritiikin vain yleiseksi negatiivisuudeksi, etenkin kun siihen lisätään ne muutamat täysin asiattomat kommentit joiden ainoa funktio on loukata. Ehkä tästä johtuvat Heidin blogin kommenttikentässäkin esiintyvät fraasit "törkeä keskustelu" yms. Kritiikki oli joissakin yksittäisissä viesteissä perusteltua, mutta kokonaisuudessa keskustelusta muodostui tosi ikävä kuva.

Miten kuvittelette kenenkään ottavan opikseen monen sivun mittaisesta negaatio-pläjäyksestä? Helposti sellaisen mieltää enemmänkin haukkusmisketjuksi, ainakin mitä omiin inhimillisiin tunteisiin tulee, kuin asialliseksi kritiikiksi.

Kritiikki koski enimmäkseen Heidin "itsensä ylistämistä" ja "kuinka hän edelleen tekee niin ja näin eikä itse edes tajua". Voitte toki löytää juorupalstan kautta muita tähän mielipiteeseen yhtyviä, mutta voidaksenne antaa asiallista kritiikkiä tämänkaltaisista asioista pitäisi se ehkä perustella konkreettisin esimerkein.

[/quote]

Minä luin sitä ketjua, ja ne viestit joihin itse kiinnitin huomiota kritisoivat enimmäkseen kirjoitustyyliä ja tietynlaista itsekorostusta.

"Onnistunut ja perille menevä kritiikki sisältää aina sekä itse kritiikin, mutta myös rinnalleen vähän pehmennystä kiitettävien asioiden muodossa": tämä kuvaa hyvän mentorin, joka antaa rakentavaa palautetta. Fakta kuitenkin on, että kritiikki voi olla mitä vain. Julkinen kritiikki on tarkoitettu toisille lukijoille eikä kirjailijalle itselleen. Kritiikki voi olla rakentavaa ja kilttiä, mutta se voi myös olla ja hyvin usein onkin purevaa. Sille ei voi mitään, eikä kritiikistä ainakaan pääse eroon arvostelijoita syyllistämällä. Kritiikin olemassaolo kun ei ole kirjailijan itsensä päätettävissä. Et voi valita, että kirjoitanpa nyt kirjan (tai blogin) ja haluan ihmisten vain kehuvan sitä.

Mentoria ei kannata hakea vieraiden ihmisten keskinäisistä keskusteluista. Piste. Jos on paksu nahka, purevastakin kritiikistä voi ottaa oppia, mutta jos on kovin herkkä hipiä, sitä ei kannata edes lukea. Kirjailijalla kun ei ole mitään valtaa sensuroida ihmisten mielipiteitä.

Ja Heidillähän on hirveästi noita faneja, luulisi oikeasti että heidän kehuissaan olisi sitä pehmennystä ihan tarpeeksi? Että jos joku ei tykkää niin entä sitten. Itse kyllä toivon että hän olisi ottanut kritiikin vastaan ja olisi hionut tekstistään liiallisen koreilun ja muiden elämäntapaa kritisoivat sävyt pois, mutta tietenkään hänen ei ole pakko tehdä sitä vaikka vauva.fi:n keskustelijat sitä toivovat. Varsinkin kun fanejakin hänellä tosiaan riittää.

Ei täällä saa Mutsis on- blogista tai Karostardustistakaan kirjoittaa, nekin äkkiä häviää.

Tänne on tullut tavattoman paljon kommentteja. Toivottavasti luet minun viestini.

Olen entinen lastenkodin asukki, entinen mielisairaalan potilas, entinen aa-klinikan asiakas. Olen ollut kaikin puolin hukassa, elämäniloton, kaikin tavoin masentunut. Olen yrittänyt itsemurhaa, monia kertoja, en ole nähnyt minussa tai elämässäni mitään mieltä tai järkeä. Olen herännyt sairaalasta monia kertoja naama lääkehiilessä ja tippa kädessä, koska itsemurha on tuntunut ainoalta oikealta vaihtoehdolta.
Kuullostaapa tämä hölmöltä tai ei; elämäni muuttui kun löysin blogisi. Tämän kautta tajusin, että minäkin voin elää, minullakin on elämä. Aloin meditoimaan. Aloin joogaamaan. Luin monia kirjoja buddhalaisuudesta. Lähdin matkustamaan reppu selässä. Sinä annoit minulle toivoa ja rohkeutta ryhtyä elämään. Nykyään minulla on ystäviä, koska olen uskaltanut tutustua kanssaeläjiin tällä maapallolla. Sinun ansiosta. Usko tai älä, joillekin sinä olet ollut ulospääsy syvästä masennuksesta, sairaalakierteestä ja halusta tappaa itsensä. Nykyään en halua kuolla; haluan elää ja olla täällä niin kauan kuin se ilo minulle suodaan. Nykyään minulla on ystäviä, nykyään tiedän että haluan elää ja tiedän myös sen, mitä omalta elämältäni haluan. Se on suuri ja mahtava asia. Ja kyllä, uskallan kiittää siitä ensisijaisesti sinua ja kirjoituksiasi, vaikkemme ole koskaan tavanneetkaan!

Kiitos siis sinulle. Kiitos tuhannesti. Sinun kirjoitukset osoittivat minulle minulle sen, mitä elämä voi olla. Sinun ansiosta minäkin haluan elää. 

Ostan kirjasi. Ostan kaikki kirjasi. Suosittelen niitä kaikille, kuten olen suositellut tätä blogiakin. Olet mahtava. Toivon, että jonain päivänä törmäämme ja saan sanoa sinulle kasvotusten, että: OLET MAHTAVA!

Kiitos blogistasi. Kiitos kaikesta! Olet aivan huippu!

Kiitos siitä, että avasit itseäsi meille. Sillä on ollut ja tulee olemaan merkitystä. Osukoon matkallesi sopivan hurjia seikkailuja, ystävällisiä muukalaisia, reippaasti maustettuja kasvismuhennoksia, hillittömän upeita auringonlaskuja, litrakaupalla teetä ja sympatiaa, asiallista kritiikkiä, vegaanisia onnenkeksejä, lucid-unia, koskemattomia metsiä, moninkertaisia orgasmeja, villieläimiä turvallisen välimatkan päässä, sopivan kypsiä avocadoja, hikisiä tanssibileitä, uusia lempiromaaneja, salaperäisiä guruja, rummutusta, tähdenlentoja, toteutuvia toiveita, lämpimiä ihmiskehoja, intensiivisiä katsekontakteja, avoimia sydämiä. Nähdään kirjasi sivuilla.

Siis voi ei tätä Vauva-foorumia! Mikä meitä vaivaa! 

[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 18:25"]

Siis voi ei tätä Vauva-foorumia! Mikä meitä vaivaa! 

[/quote]

???

Huvittavintahan tässä on, että ei blogin poistaminen auta enää Heidin kohdalla... Kuten tästäkin keskusteluketjusta huomaa, niin ei keskustelupalstoilla keskustelu lopu vain siksi, että blogi poistuu. Ehkä jopa päinvastoin? Saattaa provosoida ihmisiä entistä enemmän näille palstoille (mm minut hehe)..