Parisuhdeaika

No voi itku, kun on taas vaikeaa. Totta kai lapsi tai lapset sekoittaa pakkaa eikä parisuhdeaikaa voi viettää yhtä paljon kaksin, kuin ennen lasta. Näin sen kuuluukin olla.

Myös lapsen kanssa voi tehdä asioita ja lapsen kasvaessa hän voi olla tutun ja turvallisen ihmisen hoidossa, esim. mummolassa, tai ketä teidän tukiverkostoihinne kuuluukaan.

Veikkaan tosin, että kun lapsi syntyy niin sullakaan ekana ei ole mielessä parisuhdeajan vähentyminen.

Minäkin olen raskaana ihan viimeisilläni (alle viikko laskettuun aikaan), eikä paljon huolestuta vähenevä "parisuhdeaika", kun kyllähän sitä saa siinä vauvan hoidon lomassa ja välissä touhuta yhdessä ja yksinään, tosin näin korona-aikana ensisijaisesti kotioloissa, joko pelaten, tai sitä Netflixiä katsoen. Saunaankin pääsee rentoutumaan, jos ei satu vaipparalli juuri siihen aikaan. Toki jos kotona vauvan ja miehen kanssa oleminen on kauhistus ja oma tai parisuhdeaika perhe-elämää tärkeämpää, niin sitten olisi ehkä voinut harkita kannattaako lapsia hankkia. En haluaisi ajatella miltä tuntuu lapsesta, joka on vain vanhempien kahdenkeskeisen laatuajan esteenä.

Mutta tosiaan niin kuin täällä on sanottu, lapset on pieniä vain hetken. Yölliset kalareissut ei ehkä vauvan kanssa onnistu, mutta taaperoikäisen voi jättää vaikka isovanhemmille hoitoon (sillä edellytyksenä, että teillä on tukiverkko) ja käydä joku viikonloppu kalassa, ja vähän isomman lapsen voi ottaa mukaan sinne kalastamaan. Kyläillä voi vauvankin kanssa, jos nykyaikana uskaltaa, samoin tehdä (vähän lyhyempiä) autoreissuja, että ei se vauva/lapsi kuitenkaan kaikkea parisuhdetoimintaa estä.

Komppaan kirjoittajan 19/19 kirjoitusta, paljon samaa omassa perhe-elämässä. Mutta kun ne lapset ovat niin rakkaita ja sitten on sellainen syyllisyys, että miten väsynyt tai ymmärtämätön vanhempi sitä oli jossain vaiheissa tai tilanteissa ja sitten nöyränä on kiitollinen, että lapset pärjää aikuisina ja ovat niin paljon fiksumpia, kuin itse oli samanikäisenä tai nytkin.

Olen iloinen, jos kelpaan lasten murheiden kuuntelijaksi ja auttajaksi ja mielelläni autan taloudellisesti, jos pystyn.

Nyt te olette pariskunta ja teillä on pariskunta-aikaa. Kohta te olette perhe ja teillä on perheaikaa. Niin se vaan menee. Ei kannata jäädä haikailemaan nuoruutta. Kaikelle on aikansa ja nyt on perheajan aika.

Toiset taas tekee sen valinnan, että ei hanki lapsia ja saa elää huolettomasti aikuisten kesken. Valinta sekin, mutta kaikkea ei saa samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdollisuus keskeytykseen, niin äkkiä. Jos mietit jo nyt tuollaista, niin kaikki on pilalla. Olen mies, ja lapsia. En osannut aikanaan nuorena ajatella mitä tämä on. Tekisin toisenlaisen valinnan. Olen kyllä saman naisen kanssa parisuhteessa. Vanhin lapsista jo muuttanut kotoa. Lasken vuosia viimeisen lähtöön. Kun vapaus koittaa, olen antanut parhaat vuoteni jatkuvaan kiireeseen ja stressiin. Ei omaa aikaa, puolison kanssa riitelyä, väsymystä, vit..uilevia teinejä, rahanmenoa, jatkuvaa huolta, ja esimerkkinä olemista. Aikansa sitä jaksaa, mutta kun on jo yli 20v. Tätä ollut, niin riittää. Suuri osa pareista eroaa. Ja vaikka sanovat lapsille, ettei ole heidän syy, niin kyllä on. Lapset on monen parisuhteen kuolema. Ja kun ne viimein muuttavat pois, niin ei se siihen lopu. Ei. Rahaa halutaan vieläkin, ja ongelmat kaadetaan vanhempien niskaan. Joidenkin lapsista tulee narkkareita. Joidenkin kuolee. Jotkut syntyvät vammaisina, tai vammautuvat. Naiivi ajatus, ettei meille käy niin. Ja jos kaikki meneekin hyvin, niin kun viimeinen lähtee, niin ensimmäinen tuo oman vauvansa hoitoon. Kun ei jaksa, ja tarvitsee omaa aikaa. Ja taas oot vaihtamassa vaippoja yli nelikymppisenä.

Että siitä vaan.

M42, vielä vaimon kanssa yhdessä.

Meillä ollaan eletty aina onnellista perhe-elämää. Teinitkin ovat fiksuja eikä kukaan huuda kodissamme. He tienaavat kesätyöllä rahaa jotka käyttävät isompiin ostoksiin. Ovat ahkeria ja hyväkäytöksisiä. Sinulla puolestaan taisi jäädä aikuiseksi kasvaminen kesken ja lapset kasvattamatta. Purit oman tyytymättömyytesi viattomiin lapsiin ja ihmettelet nyt miksi teillä on tuollaista. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Sanoisin että yhden ja ehkä kahdenkin lapsen kanssa elämä on aika helppoa, älä suunnittele liikaa vaan mene. Lapsi voi olla mukana kalareissulla, mökkirempassa, kyläreissulla jne. Ei se pakollinen nukkuma-aika ole 21-8. Liika suunnittelu pilaa kaiken.