Suoritan elämääni

Tuntuu että suoritan elämää jatkuvasti. Minulla siis kaksi pientä lasta kohta 3v ja vähän yli 4v ja olen pääasiassa kotona heidän kanssa.
Päivisin on tehtävä tietyt asiat tottakai, syömiset, ulkoilut, lepohetket, kehittävät tekemiset jne. Jos joku jää tekemättä iskee ahdistus vaikka periaatteessa en ole pikkutarkka eikä meillä kellontarkkaan ole pitänyt toimia lastenkaan puolesta.
Tänään vaan totesin että tuntuu vähän kun tämä suorittaminen aiheuttaisi sen etten koe oikeastaan eläväni omaa elämääni vaan tämä on vähän niin kun peliä ja nukkumaanmeno on maali ja selviää voittiko sen päivän.
Eli jos jollain omia kokemuksia, ymmärsi yhtään mitä tarkoitan 😅 tai on vinkkejä niin kiva.
Tämäkin pohdinta alkoi siitä kun lasten kanssa olin pihalla ja he halusivat leikkiä ja menin mukaan vaikkei huvittanut sillä hetkellä, jolloin aloin miettiä että pitäisi innostua että lapset ei aisti etten ole täysillä mukana. 🙈