Lue keskustelun säännöt.
Mt-ongelmat joille ei tunnu löytyvän mitään syytä
20.11.2020 |
En jaksa enää kohta ajatella että lääketiede pystyisi auttamaan minua jotenkin. Olen oireillut masennuksella ja ahdistuksella ihan lapsesta asti, muistan yhden ensimmäisistä kerroista kun tuo tapapahtui. Ikää minulla ei ole ollut kuin joku 4-5v koska istuin olohuoneessa sukulaisen kanssa joka kuoli ollessani 6v. Istuttiin siinä katsomassa jotain lastenohjelmaa, ja yht'äkkiä minulle tuli valtava ahdistuksen tunne. Kaikki tässä maailmassa tuntui väärältä ja ällöttävältä, tunteita joita ei ehkä pitäisi olla noin pienellä lapsella ilman mitään syytä.
Kävin ylä-asteella puhumassa kuraattorille, lukiossa puhumassa kuraattorille, ja korkeakoulussa opiskelun aikoina yritin päästä terapiaan. Turhaan. Kukaan ei saa kiinni siitä mikä on kun mikään diagnoosi ei tunnu sopivan ja lääkekokeiluilla on aina päinvastainen vaikutus kuin pitäisi.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Haluaisin suorittaa joskus jotkut opinnot loppuun ja päästä työelämään käsiksi mutta en ole ikinä sellaisessa kunnossa että pystyisin siihen. Ainoa keino jonka keksin on terapia, voisin avata oloani ja tuntemuksiani jollekin vähän paremmin. Mutta en ole kuulemma tarpeeksi huonossa kunnossa päästäkseni terapiaan. Tai sitten saan vakiovastauksen "jonot on liian pitkät".
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykyään tarjota syyksi stressi-haavoittuvuusmallia eli yksilöllistä herkkyyttä sairastua.
Mikäs tuo on? En ole kuullutkaan. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko varma ettei ole jotain traumoja taustalla. Ihmismieli pyrkii pois-sulkemaan traumat. Itse pääsin selville vasta 35vuotiaana mistä toistuva masennus johtuu ja muut mt-ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Ootko varma ettei ole jotain traumoja taustalla. Ihmismieli pyrkii pois-sulkemaan traumat. Itse pääsin selville vasta 35vuotiaana mistä toistuva masennus johtuu ja muut mt-ongelmat.
Eikä tarkoitus ole johdatella kehittämään valemuistoja.
Omat traumat on tunnekylmä äiti eli ainakin kiintymys-suhde trauma, henkistä väkivaltaa. Seksuaalista hyväksikäyttöä jostain hyvin varhaisesta lapsuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Ootko varma ettei ole jotain traumoja taustalla. Ihmismieli pyrkii pois-sulkemaan traumat. Itse pääsin selville vasta 35vuotiaana mistä toistuva masennus johtuu ja muut mt-ongelmat.
Kyllä ja ei. Minulle on tapahtunut asioita jotka ovat varmasti traumaattisia, mutta nuo on aina sivuutettu hoitavien tahojen puolesta. Enkä rankemmista ole edes viitsinyt avautua, koska olen yrittänyt päästä johonkin sellaisen avun piiriin jossa kokisin oloni tarpeeksi mukavaksi puhuakseni niistä asioista. -Ap
Aika usein se on niin, ettei ihmisellä ole yhtä ainoaa, selkeästi määriteltävissä olevaa mielen sairautta. Se voi olla sekoitus vaikkapa ahdistuneisuutta ja OCD:tä tai masennusta.
Ja niille puolestaan ei välttämättä löydy mitään yhtä ja yksittäistä syytä. Ei välttämättä mitään syytä. Eli ei, kaikilla mielenterveysongelmista kärsivillä ei ole ollut kauheaa lapsuutta tai kiusaamista tai traumaattisia kokemuksia! Voi olla vaan synnynnäinen alttius vaikkapa masentua.
Se ei suinkaan tietysti tarkoita, etteikö sitä voitaisi hoitaa, terapia tehoaa kyllä. Mutta voi olla tosiaan vähän vaikeaa saada siihen Kela-korvausta, kun ei ole selkeää taudinkuvaa. Terapeutitkin tuppaavat erikoistumaan johonkin tiettyn sairauteen ja terapialajiin, joten voi vaatia useampia omin varoin kustannettavia tutustumiskäyntejä eri terapeuteilla, että oikea terapeutti löytyy.
Ikävää tietysti, että jos ei tuohon ole varaa, ei kuntoudu eikä todennäköisesti saa ainakaan hyväpalkkaista duunia. Se on hullu kierre: se, ettei ole varaa estää hoidon, mikä aiheuttaa sen, ettei ole varaa.
Sinulta vaaditaan nyt sitkeyttä. Kuraattori ei ole mielenterveysammattilainen. Keillä olet käynyt juttelemassa tilanteestasi? Oletko työtön vai sairaseläkkeellä?
Psykiatrille pääsee yksityispuolella, mutta se on kallista. Kävimme juuri aikuisen tyttäreni kanssa sen rumban tänä kesänä, ja kolmeen psykiatrikäyntiin plus Kelan vaatiman lausunnon kustannukset olivat yli viisi sataa, päälle terapeutin tutustumiskäynti.
Lääkkeistä sen verran, että kaikille ei löydy koskaan oikeaa lääkettä, mutta kannattaa kyllä kokeilla erilaisia, eikä luovuttaa heti. Tyttärelleni sopi vasta kolmas lääke. Mutta nyt tilanne on hyvä.
Sinuna varaisin nyt vaan uudelleen ajan omalääkärille ja pyytäisin lähetettä psykiatriseen arvioon, jos sitä ei sinulle ole kunnolla vielä tehty. Julkisella puolella pitää olla todella sitkeä, että pääsee eteenpäim, näin ikävä kyllä. Vetoa tuohon toiveeseesi kuntoutua työkykyiseksi ja kerro inhorealistisesti, millainen elämäsi on nyt.
Voimia, pidän sinulle peukkuja, että onnistut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko varma ettei ole jotain traumoja taustalla. Ihmismieli pyrkii pois-sulkemaan traumat. Itse pääsin selville vasta 35vuotiaana mistä toistuva masennus johtuu ja muut mt-ongelmat.
Voi olla noin, mutta likikään aina ei taustalla ole mitään traumoja. Masennuskin esimerkiksi on asia, jolle on osalla perinnöllinen alttius.
Ja ihan suoraan sanoen suhtaudun hiukan epäillen tukahdutettuihin muistoihin. On myös olemassa sellainen asia kuin valemuistot, ja psykoterapiassa niiden syntyminen ei ole ollenkaan harvinaista.
Tällä en tietenkään ota sinun tapaukseesi mitään kantaa, pliis älä loukkaannu. Ihan yleisellä tasolla puhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko varma ettei ole jotain traumoja taustalla. Ihmismieli pyrkii pois-sulkemaan traumat. Itse pääsin selville vasta 35vuotiaana mistä toistuva masennus johtuu ja muut mt-ongelmat.
Kyllä ja ei. Minulle on tapahtunut asioita jotka ovat varmasti traumaattisia, mutta nuo on aina sivuutettu hoitavien tahojen puolesta. Enkä rankemmista ole edes viitsinyt avautua, koska olen yrittänyt päästä johonkin sellaisen avun piiriin jossa kokisin oloni tarpeeksi mukavaksi puhuakseni niistä asioista. -Ap
Niinhän ne sivuuttaa, mutta tuo tietosi että traumoja on niin kyllä ne käsittelemättöminä aiheuttaa mt-ongelmia. Terapian olen itsekin aloittanut muuten ei pääse eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko varma ettei ole jotain traumoja taustalla. Ihmismieli pyrkii pois-sulkemaan traumat. Itse pääsin selville vasta 35vuotiaana mistä toistuva masennus johtuu ja muut mt-ongelmat.
Kyllä ja ei. Minulle on tapahtunut asioita jotka ovat varmasti traumaattisia, mutta nuo on aina sivuutettu hoitavien tahojen puolesta. Enkä rankemmista ole edes viitsinyt avautua, koska olen yrittänyt päästä johonkin sellaisen avun piiriin jossa kokisin oloni tarpeeksi mukavaksi puhuakseni niistä asioista. -Ap
Tuo on ymmärrettävää, mutta tajuat kai itsekin, että jos et avaudu, sinua ei oteta todesta etkä saa lähetettä.
Ja ei, en tarkoita, että terapiaan päästäkseen pitäisi valehdella ja liioitella, mutta ainakaan ei kannata vähätellä tai kaunistella tilannettaan ja jättää avun tarpeestaan olennaisia asioita kertomatta. Terapia on kallista ja siksi sitä ei hevin myönnetä.
6
Narsismi.
Velloo omassa itsessään ja kuvitelluissa ”tärkeissä” tunteissaan. Narsismi. Minä minä minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niille aina ole mitään ihmeempää ns. mielen tason syytä kuten joku trauma tai vastaava. Joskus on vaan kyse siitä että ihan elimellisesti aivot toimii väärin eli jotain välittäjäainetta liikaa tai liian vähän, keskushermoston aktivaatiotaso liikaa tai liian vähän jne.
Itsehän yritin hakea alkuun apua terapiasta, mutta en hyötynyt siitä mitään. Varmaan juuri siksi, kun ei ollut oikein mitään terapoitavaa. Hyvä lapsuus, ei traumaattisia tapahtumia, ei mitään erityisen haitallisia omaksuttuja ajatusmalleja. Silti paniikkihäiriötä ja ahdistusta. Kävin siellä terapiassa vuoden verran, mutta sitten päätin käydä psykiatrilla ihan siksi että saisin paniikkikohtauksiin jonkun kohtauksen tullen käytettävän lääkkeen.
Ja tämä psykiatri otti esille tuon, että hän ei ole ollenkaan varma kannattaako tuo terapia tässä tapauksessa, että ei aina ole mitää psyykkistä syytä tällaisille ongelmille. Että aivot ja keskushermostokin on kuten mikä tahansa muu elin, vaikka kilpirauhanen tai haima, jotka voi toimia vähän väärin eikä siinä puhumiset silloin auta vaan lääkkeet. Näin oli mulla sitten että lääkkeistä löytyi apu, ja minulle on ihan ok että luultavasti täytyy käyttää niitä loppuikäni.
Vierailija kirjoitti:
Narsismi.
Velloo omassa itsessään ja kuvitelluissa ”tärkeissä” tunteissaan. Narsismi. Minä minä minä.
Oletpa typerä, julma ja tietämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole ennemminkin niin, ettei psykoterapiaan pääse jos on liian huonokuntoinen?
Kuulostaa ihan siltä että masennukseesi ja ahdistukseesi on joku elimistöllinen, kemiallinen syy. Jopa ruoka-allergia saattaa aiheuttaa näitä tunteita. Ota projektiksi "siistiä" ruokavalio ja katso tuntuuko yhtään erilaiselta. Etsi Youtubesta Dr Eric Berg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko varma ettei ole jotain traumoja taustalla. Ihmismieli pyrkii pois-sulkemaan traumat. Itse pääsin selville vasta 35vuotiaana mistä toistuva masennus johtuu ja muut mt-ongelmat.
Voi olla noin, mutta likikään aina ei taustalla ole mitään traumoja. Masennuskin esimerkiksi on asia, jolle on osalla perinnöllinen alttius.
Ja ihan suoraan sanoen suhtaudun hiukan epäillen tukahdutettuihin muistoihin. On myös olemassa sellainen asia kuin valemuistot, ja psykoterapiassa niiden syntyminen ei ole ollenkaan harvinaista.
Tällä en tietenkään ota sinun tapaukseesi mitään kantaa, pliis älä loukkaannu. Ihan yleisellä tasolla puhun.
En loukkaannu ja tiedossa on esim biposta on malliesimerkki geneettisestäkin häiriöstä.
Kannattaa tutustua mitä dissosiointi tarkoittaa ja näin käy monesti kun lapsi joutuu kokemaan jotain järkyttävää.
Omat tukahdetut muistot tuli pintaan kauan ennen terapiaa stressaavassa elämäntilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei niille aina ole mitään ihmeempää ns. mielen tason syytä kuten joku trauma tai vastaava. Joskus on vaan kyse siitä että ihan elimellisesti aivot toimii väärin eli jotain välittäjäainetta liikaa tai liian vähän, keskushermoston aktivaatiotaso liikaa tai liian vähän jne.
Itsehän yritin hakea alkuun apua terapiasta, mutta en hyötynyt siitä mitään. Varmaan juuri siksi, kun ei ollut oikein mitään terapoitavaa. Hyvä lapsuus, ei traumaattisia tapahtumia, ei mitään erityisen haitallisia omaksuttuja ajatusmalleja. Silti paniikkihäiriötä ja ahdistusta. Kävin siellä terapiassa vuoden verran, mutta sitten päätin käydä psykiatrilla ihan siksi että saisin paniikkikohtauksiin jonkun kohtauksen tullen käytettävän lääkkeen.
Ja tämä psykiatri otti esille tuon, että hän ei ole ollenkaan varma kannattaako tuo terapia tässä tapauksessa, että ei aina ole mitää psyykkistä syytä tällaisille ongelmille. Että aivot ja keskushermostokin on kuten mikä tahansa muu elin, vaikka kilpirauhanen tai haima, jotka voi toimia vähän väärin eikä siinä puhumiset silloin auta vaan lääkkeet. Näin oli mulla sitten että lääkkeistä löytyi apu, ja minulle on ihan ok että luultavasti täytyy käyttää niitä loppuikäni.
Näinpä. Tosin olen hiukan eri mieltä tuon suhteen, että terapia auttaisi vain, jos on traumoja setvittävänä. Sellainen psykoanalyyttinen lähestymistapa on vain yksi terapian lajeista.
Terapiassa etsitään myös mm. keinoja työstää niitä huonoja tunteita tai vaikkapa pakkoajatuksia niin, että saa ne käsiteltyä ja lievennettyä.
6
Sanokaa mun sanoneen että tää kaikki johtuu AIV-rehusta !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko varma ettei ole jotain traumoja taustalla. Ihmismieli pyrkii pois-sulkemaan traumat. Itse pääsin selville vasta 35vuotiaana mistä toistuva masennus johtuu ja muut mt-ongelmat.
Voi olla noin, mutta likikään aina ei taustalla ole mitään traumoja. Masennuskin esimerkiksi on asia, jolle on osalla perinnöllinen alttius.
Ja ihan suoraan sanoen suhtaudun hiukan epäillen tukahdutettuihin muistoihin. On myös olemassa sellainen asia kuin valemuistot, ja psykoterapiassa niiden syntyminen ei ole ollenkaan harvinaista.
Tällä en tietenkään ota sinun tapaukseesi mitään kantaa, pliis älä loukkaannu. Ihan yleisellä tasolla puhun.
En loukkaannu ja tiedossa on esim biposta on malliesimerkki geneettisestäkin häiriöstä.
Kannattaa tutustua mitä dissosiointi tarkoittaa ja näin käy monesti kun lapsi joutuu kokemaan jotain järkyttävää.
Omat tukahdetut muistot tuli pintaan kauan ennen terapiaa stressaavassa elämäntilanteessa.
Jep, dissosiaatiohäiriö on kyllä tuttu asia, tosin sekään ei välttämättä tarkoita, etteikö ihminen muistaisi traumaattista kokemustaan, dissot saattavat kohdistua ihan muuhun kuin siihen traumaan, hullua kylläkin.
Ja en siis täysin tokikaan kiistä muistojen tukahduttamista. Hyvä, että sinulla prosessi on edennyt niiden kanssa.
6
Sulla voi olla ihan vaan yleistynyt ahdistuneisuushäiriö eikä ahdistuskohtauksen syy välttämättä ole psyykkinen vaan elimellinen. Saattaa olla että sydämen sykkeesi muuttuu nopeasti tai verenpaineesi heilahtaa niin, että se laukaisee sympaattisen hermoston ylikäyntiin.
Eikö nykyään tarjota syyksi stressi-haavoittuvuusmallia eli yksilöllistä herkkyyttä sairastua.