Miksi lapsi ei halua leikkiä päiväkodissa kenenkään kanssa, mutta kotona haluaa

On varmaan eri leveleillä muihin paskohousuihin nähden?

Mun kumpikaan lapsi ei jotenkaan päiväkodissa löytänyt hyviä leikkikavereita. Nuorempi löysi yhden, ja syksyn tullen heidät siirrettiin eri ryhmiin. En tajua. Molemmista kyllä sanottiin, että menevät leikkeihin mukaan ja touhuavat muiden kanssa, mutta jotenkaan ei päiväkodissa tullut sellaista kunnollista kivaa kaveria kummallekaan.

Ongelmana voi päiväkodissa olla se, että monet lapset eivät osaa leikkiä pitkäjänteisiä leikkejä, vaan touhottavat vain menemään. Näin ainakin joku pk:n työntekijä joskus sanoi, kun keskusteltiin.

Lapset ovat yksilöitä siinä missä aikuisetkin. On aivan naurettava ajatus, että lapset ovat jotain tasapaksua massaa, joista kaikki haluavat leikkiä kaikkien kanssa. Jos täysin mahdollista, että päiväkodista ei löydy lapsellesi samanhenkistä seuraa. Jos lastasi on kiusattu tai jätetty porukan ulkopuolelle, se on hyvinkin voinut hankkia ns. "pitäkää tunkkinne" mentaliteettia.

Ei minunkaan lapsistani kumpikaan ollut kauhean sosiaalinen pienenä. Toki seurasivat muiden juttuja ja tavallaan nauttivat, että on muita lapsia lähellä, mutta enemmän keskittyivät omiin leikkeihinsä. Nyt ovat jo teinejä ja ihan normaalit sosiaaliset taidot heillä on. Taustalla voi olla se, että kumpikin oli aika rauhallinen ja monet muut lapset lähinnä vain juoksivat ympäriinsä ja heittelivät tavaroita. Toki poikkeuksiakin oli.

Pikkulapset eivät vielä harrasta kaverileikkimistä. Me kutsuimme ensimmäistä kertaa päiväkotikavereita kylään joskus lapsen ollessa viisivuotias. Saatoimme tehdä kyllä leikkitreffejä leikkipuistoon jo aiemmin.