Laihduttaminen on nyt helpompaa kun on iso perhe :)
Pysyy ruoka- ja varsinkin herkkumäärät kohtuudessa kun ne jaetaan 7:lle hengelle. Ennen saattoi jotain tekemääni jälkkäriä/muuta herkkua mennä kamalat määrät omaan suuhun, mutta kun teen vielä nykyäänkin saman määrän, omakin annos pysyy pakosta kohtuullisena.
Kommentit (10)
Vaikka en minä nyt kyllä ala salailemaan tai häpeilemään sitä että olen saanut monta lasta vaikka joku toinen ei saa yhtään. Siitä on tämä hyvä puoli ja olen siitä iloinen. Jos lapsettomuus on kipeä ongelma niin ehkä kannattaa välttää vauva-palstaa.
Toisaalta voisi kuvitella, että tuossa on se riski, että ruokaa tulee laitettua niin paljon pitkin päivää (pienemmille välipaloja, eri aikaan kotiutuville lapsille ruokaa eri aikoihin), että tulee siinä itsekin syötyä vähän liian usein. Mutta kaipa toisaalta ison katraan kanssa on pakko pitää yhteisistä ateria-ajoista kiinni?
Kakkoselle: pitääkö kaikki aloitukset tehdä se mielessä, että palstalla on myös lapsettomuudesta kärsiviä/kärsineitä? Ei kai nyt sentään.
sinulla oli vaikeuksia saada lapsi.
- ekan lapsen vasta 4 vuoden hoitojen jälkeen saanut ex-lapseton minäkin-
Juuri niinkuin Xandris sanoi, et voi alkaa vaatimaan että kaikki täällä kirjoitettaisiin pitäen mielessä se, ettei joku lapseton vain loukkaantuisi. ap
enkä jätä asiaa mainitsematta jonkun lapsettoman takia..
Meilläkin on viisi lasta ja pakostakin tulee syötyä vähemmän. En välttämättä laita itselleni ruoka-annosta ollenkaan, vaan syön lasten jämät, ja paino pysyy kurissa.
oon kaikki kilot pois saanut. Vauva on jo 10kk.
mulla on siis 4 alle kouluikästä lasta ja sitä touhua on niin paljon ettei aina kerkee syömään. ei pääse lihoamaan;)
Kun on paljon lapsia niin pitää jatkuvasti olla ruokaa laittamassa ja sitten itsekin syö aina. Lisäksi iltaisin vielä lohtusyön kun en täältä minnekään pääse (mies usein töissä).
Kyllä lapsettomana olikin helppo pysyä laihana kun pystyi liikkumaan paljon päivittäin ja vaikka pitämään paastopäiviä yms.
Joskus ruokakin voi loppua kesken, ei täyty vatsa kaikilla.
oli vähän katkerakin, että kun kaikki on aina jaettava niin monelle, niin eihän itselle riittäis paljoa vaikka haluaisikin.