Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lähteäkö lapsen 5v kanssa kahdestaan matkalle?
22.03.2014 |
Yleensä on matkattu perheenä, mies, minä, lapset. Rakastan perhematkailua / juuri sitä että lapset on mukana.
No, nyt on mies ollut masentunut / apaattinen / muuten tyhmä / käyttää alkoholia (ei voi sanoa edes että "liikaa", koska se saa päänsäryn tai masentuu tai tulee oudoksi jo ihan pienestäkin määrästä; toisaalta se myös piilottelee juomiaan; jonkun sortin alkoholismiahan tuo on ja tää on meille vanha ikuisuusongelma välillä huonommin välillä paremin ajoin...)
No siis, tänäänkin kun yritin ideoida mitä tehtäsiin kesällä ja mihin matkalle, niin hälle oli jotenkin "ihan sama", siis lähdetäänkö vai ei. Heitin ihan vitsinä mitäs jos lähdenkin vaan lasten kanssa, hän oli "joo käy hyvin". Siiis täH? Matkailu sentään on ollut yksi yhdistävä tekijä meillä, kun on molemmat tykätty siitä, no nyt häntä ei kiinnosta enää sekään, kun yritin vielä myöhemmin kysyä.
Mulla olisi kauhea matkavimma, haluaisin etnekin nuorimman lapseni 5v tytön kanssa nyt matkata, viimeksi viime kesänä oltu jossain perheenä (paitsi miniristeilyllä talvella joo.) Työmatkoja ollut muutama ja niistä tulee aina entistä järkympi matkakuume että haluan matkustaa LASTEN / perheen kanssa. Kateellisena seuraan kentällä ja koneissa liikkuvia perheitä.
Mietin jos lähtisi nuorimman lapsen kanssa siis kahdstaan, joko joku vk-loppu reissu, tai sitten kesällä. Onko ihan hullua? En ole ikinä matkustanut edes yksin (paitsi työmatkoilla, ja silloinkin yleensä kollega tai esimies mukana.) Mutta kyllä me varmasti pärjättäisiin, mutta toisaalta mietin onko se tosi hankalaa, ja onko se ihan "tyhmää", kun on tottunut että siinä on toinen aikuinen jakamassa asioita?
Pärjääkö sitä siis helposti? Vai onko jopa riski lähteä heilumaan vaikka johonkin suurkaupunkiin lapsen kanssa kahdestaan, matkatavaroita raahaten jne.?
Vai pitäisikö "nakittaa" yksi vanhemmista lapsista mukaan (teini, melkein aikuinen poika)... tietty hänen matkan joutuisi maksamaan sitten myös, aikuisen hinta, eli hassua tavallaan että se raha menisi mieheni sijasta tähän täysikäiseen, joka nyt ei välttämättä kauheasti edes haluaisi lähteä.
Mulla ei valitettavasti ole ketään kavereita / ystäviä, tai pari on sellaisia joita voi sanoa kai ystäväksi mutta hekään ei pysty lähtemään.
Kommentit (13)
Mikset lähtisi? Millainen loma sulla oli mielessä? Rantaloma, kaupunkiloma?
Esim. rantaloma onnistuu helposti jollain finnmatkojen blue village tyyppisellä ratkaisulla (ja miksei muutenkin) jossa kaikki on lähellä. Ja lapsen voi laittaa vaikka bamse kerhoon niin saa hetken omaa aikaa :) Niissä myös on muitakin suomalaisia joista saattaa saada vaikka juttukaverin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen ongelma on just se etten tiedä mihin lähtisi. Kaukomatkatkin viehättäisi, budjetti toki vähän rajoittaa.Jenkkeihin olisi ihana lähteä perheenä, mutta ehkä meillä ei ole nyt oikien varaa eikä aikaa; ensi kesänä ehkä jos olisi ahkerasti säästänyt (jos miehen kanssa tää juttu nyt kestää enää, onhan tässä jo 20v menty...)
Ehkä joku vk-loppu jossain Euroopassa.
Tai ehkä sittenkin etelään lämpimään. En tiedä?!
Ja sitäkin mietin pitäisikö 1-luokkalainen poika ottaa myös mukaan; tosin en ole varma onko hällekään niin väliä lähteek övai ei, ja yksin kahdne lapsen kanssa alkaisi olla jo vähän liikaa....
Mietin vaan että MITÄ mä sitten teen siellä lomalla? Siis jotenkin onko se säälittävää mennä illalla esim. jossain Blue Village -perhehelvetissä aina vaan kahdestaan syömään kun ympärillä vain perheitä.
Kumppanin kanssa on myös kiva ottaa lomalla ruoan kanssa tai illallakin hotellilla lasi pari viniä; no yksin lapsen kanssa se tuntuisi ehkä vähän kornilta.
En tiedä, kai mä mietin sitäkin just että jos olisi "pakettiloma", miten ihmiset suhtautuu "yksinhuoltajaan". VAikka väliäkö tuolla, en mä ennenkään ole mennyt sinne suomalaisten kanssa tutustumaan.
Joku omatoimiloma, ehkä vielä yksityismajoituksessa, voisi olla kivempi, mutta se vaati aika paljon sitä omatoimista reissaamista, ja mietin onko se vähän rasittavaa sitten...
Harmi kun ei ole edes ketään tuttua ulkomailla, että olisi joku "syy" mihin mennä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti, mulle ei kyllä lomalla (ollaan oltu myös niissä blue village mestoissa) ole tullut koskaan mieleen katsoa kuka syö kenenkin kanssa. Lapsen kanssa kaksin syövä äiti ei siis herättäisi minkäänlaisia tunteita.
Itse ottaisin kyllä koululaisenkin mukaan, koska silloin lapsilla olisi esim. uidessa seuraa toisistaan ja saisi vaikka lukea kirjaa rauhassa. Lapsi ei olisi koko ajan kärttämässä minua uimaan :)
Varsinkin noissa isoissa hotelleissa ei kukaan kiinnitä sinuun huomiota jos olet ilman miestä, et varmaan ole ensimmäinen tai viimeinen yksin lasten kanssa matkustava :)
Itse voisin hyvinkin kuvitella hetken kun lapset on nukkumassa ja itse voi istahtaa hotellin parvekkeelle lämpimään iltaan istumaan ja juomaan lasillisen viiniä. Ei hassumpi mielikuva.
Olen matkustanut yksin lasteni kanssa tai yksi lapsi kerrallaan. Ongelmia ei tullut edes pitkäaikaissairaan lapsen kanssa matkalla, vaati hiukan enemmän kyllä valmisteluja. Hyvin pärjättiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene ihmeessä reissuun ja sellaisen porukan kanssa, joka haluaa lähteä. Kävin itse kahden kouluikäisen pojan kanssa ulkomailla reissussa, mies jäi kotiin pienten lasten kanssa. Meillä oli mukavaa. Ei todellakaan tullut edes mieleeni, että luuliko joku minua yh:ksi tai miksi tahansa. Tuskin ketään moinen edes kiinnostaisi.
Mies on käynyt kahdestaan ulkomailla kahden lapsen kanssa. Toisen kanssa Legolandissa, lapsi oli silloin jotain 4-5. Toisen kanssa Pariisissa, kun lapsi oli 8 ja tiedettiin, että matka voisi inspiroida neljännellä valitsemaan A2-kieleksi ranskan. No niinhän siinä sitten kävi, ja oli tosi mukavaa minun käydä ranskankielentaitoisen 11-vuotiaan tulkin kanssa matkalla myöhemmin...
Joskus ollaan matkustettu perheenäkin. Aina se on onnistunut, kun kaikki ovat olleet halukkaita lähtemään. Yhdeltä pohjoisen mökkimatkalta tulin junalla kesken kaiken 1-vuotiaan kanssa pois, kun tuli niin paha perheriita miehen kanssa. Ei olisi tuolloin kannattanut edes lähteä yhdessä, kun välit olivat silloin muutenkin kireät.
Minusta sinun kannattaa suosiolla jättää mies kotiin, lähdette kivalla porukalla reissuun ja otatte matkasta ilon irti.
Minä olen kyllä matkustanut ulkomailla kahden lapsen kanssa ilman toista aikuista ja hyvin on sujunut. Reippaasti vaan reissuun ja eikä turhaa stressaamista niin hyvä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan varmasti kahden noin ison lapsen kanssa pärjää yksi aikuinen. Mutta siis itse ottaisin ehdottomasti 7-vuotiaan mukaan, tuntuisi tosi epäreilulta ottaa pari vuotta nuorempi ja jättää hänet.
Voihan niiltä muiltakin lapsilta kysyä haluavatko lähteä ja jos ei tuolle lomalle pääse kuin 1 mukaan, niin seuraavalle sitten toinen mukaan jne. Saavat siten erityishuomiota. Toki jos mies masentunut, niin pitää selvittää kykeneekö hoitamaan kotona kotiin jääviä lapsia. Ehkä itse ottaisin koko revohkan (joka haluaa lähteä) mukaani. Lapsista kenties seuraa toisille, kuten em. mainittiin. Riippuu sit sinusta mihin haluat mennä ja mitä siellä tehdä. Joku vähän suunniteltu rantaloma on helppo, etenkin pakettimatkana. En sitten tiedä mitä kaikkea kaupungeissa olisi mitkä kiinnostaisi myös lapsia (siis riippuu tietty lapsesta). Ja onhan niitä rantakaupunkejakin, joissa voi päivästä riippuen yhdistellä mitä haluaa.
Ainakin lapsiystävällisissä maissa on ollut kiva olla lapsen kanssa. Ja kyllä se tekisi varmaan hyvää ap:llekin opetella tekemään asioita itsekseen, ilman toisen aikuisen tukea. Mitä kaikkea kivaa voisittekaan keksiä tehdä lapsen kanssa (yhden tai useamman)? Muksuthan ovat aika ideanikkareita, kun saavat vapaat kädet (joista sitten yhdessä valitaan mitä tehdään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuin moni on sinulle jo sanonutkin, ei ihmiset (paitsi jotkut oudot av-mammat) ehdi lomillaan miettiä, millaisella kokoonpanolla siellä ravintolassa toiset istuvat. Jos tuota kovin pelkäät, niin jään ihmettelemään, kuinka negatiivinen asenne sinulla mahtaa olla yksinhuoltajia kohtaan. Niitäkin kun on matkoilla ihan koko ajan, eikä kukaan ehdi heitä säälimään.
Olet matkustellut jo aiemmin, joten tiedät miten toimitaan. Reippaasti siis matkaan kaikkien niiden kanssa, jotka perheestäsi haluavat lähteä!
Alue: Aihe vapaa
Kiitos kannusutuksesta... täytyy miettiä, tänään tosin tuo mieskin oli taas "normaalimpi" oma itsensä, eli ehkä sekin johonkin lähtiksin kesällä...
PItäisi miettiä myös MIHIN sitä lähtisi, se on toinen kysymysmerkki. Haluan joka paikkaan mutten varsinaisesti mihinkään (paitsi niin kauas ja pitkäksi aikaa että se ei oo mahdollsita; kaikki muut vaihtoehdot lyhyt kaupunkiloma tai viikon etelän loma on sitten "ihan sama", vaikka toisaalta fiilis on olltu jo monta kuukautta "pakko päästä - johonkin".)
Ja tietenkään siis mulla ei ole mitään asenteita YH:oita kohtaan, anteeksi jos epäselvistä ajatuksenvirroistani sai sen kuvan; eihän sitä ikinä tiedä jos itsekin on yh:na joku päivä.Kai mulla ylipäänsä on vaan joku identiteettikriisi menossa...
ap